Historiallisia romaaneja lukiessa huomaa välillä, että kirjailijat ovat jo pohtineet samoja asioita kuin tutkijat myöhemmin. Esimerkiksi Kaari Utrion romaani Kirstin (1968) tuo esiin 1500-luvun elämästä monenlaisia osuvia havaintoja, ja Ursula Pohjola-Pirhosen romaanissa Rautamarskin tytär (samoin 1968) pohditaan onnistuneesti Ebba Stenbockin asemaa Turun linnan henkisenä johtajana, käskynhaltija Klaus Flemingin kuoltua.
Pohjolan-Pirhosen romaanin pohdinnat ovat selvästi perustuneet tutkimuksessa käytettyihin kirjekopioihin vuoden 1597 Turun linnan piirityksestä (ns. Finska acterne). Ja sanon tämän positiivisessa mielessä. On hauska kohdata muita, jotka ovat viipyneet samojen naishistoriankin kannalta tärkeiden lähteiden äärellä, joita tutkimuksessa ei tästä näkökulmasta ole kovin paljoa esitelty.
Fredrika Runebergin (os. Tengström, 1807-1879) kirjallisessa tuotannossa taas näkyvät esimerkiksi Samuel S. Lönbomin 1700-luvulla julkaisemat lähdeteokset, joihin painettiin monia 1590-luvunkin tärkeitä lähteitä. 1800-luvun kaunokirjallinen tuotanto ja historiantutkimus limittyivät monin tavoin – olihan historian professori Zachris Topeliuskin erityisen tunnettu Välskärin kertomuksista ja muista historiallisista romaaneista, joissa kirjoitettiin tulkintaa suomalaisten omasta historiasta.
1800-luvun historiallisissa romaaneissa ja näytelmissä kirjailijat marssittivat esiin monia 1500-luvunkin historiallisia hahmoja kuten Klaus Flemingin, Daniel Hjortin ja Ebba Stenbockin (jota he 1800-luvun tapaan, 1500-luvun tavan vastaisesti, usein kutsuivat Ebba Flemingiksi). Fredrika Runeberg otti omaan historialliseen teokseensa nämä todelliset henkilöt ja asetti heidät sivuhahmoiksi, mutta päähenkilönä oli kuvitteellinen aatelisneito, romaanin nimihenkilö Sigrid Liljeholm (1862).
Sigrid on hiukan kuin 1800-luvulta saapunut kaino tyttö, joka vähän syrjästä mutta kuitenkin sisäistä voimaa osoittaen seurailee todellisempien 1500-luvun aatelisnaisten edesottamuksia. Runeberg ei alun perin edes ajatellut, että teosta kutsuttaisiin romaaniksi vaan ajatteli sen kokoelmaksi kuvia ajasta – 1800-luvun naiskirjailijan yleistä varovaisuutta, tai ehkä myös seurausta siitä, että kirjailija kaikkien muiden velvollisuuksiensa lomassa ei aivan ehtinyt viimeistellä teostaan tasapainoiseksi romaaniksi.
Sigridin kohtalo sekä Flemingin perheen kohtalo kietoutuvat toisiinsa, ja hän elää Ebba Stenbockin ja tämän tyttärien kanssa niin nuijasodan alkuvaiheita kuin Turun linnan piiritystäkin. Lopulta, 1500-luvun tutkijan näkökulmasta hiukan anakronistisesti, Sigrid päättää jättää sulhasensa ja keskittyä tyttökoulun opettajaksi. Tässä on hiukan samanlaista sadunomaisuutta kuin Zachris Topeliuksen Tähtien turvatit -kuvitelmassa siitä, miten 1600-luvun orpotyttö olisi voinut saada korkeampaa oppia.
Kuten Pia Forssell ja Kati Launis ovat todenneet, Fredrika Runebergin voi tulkita tuottavan kahden eri ajan naiskuvia. 1500-luvun naiset ovat teoksessa aikaansaapia rouvia, Sigrid edustaa 1800-luvun säätyläistytön ihannetta. Puhtaudessaan ja säyseydessään nuori Sigrid henkilöi naisihannetta, jolla on hyvin vähän tekemistä renessanssin ja suurvalta-ajan naiskuvien kanssa. Joka tapauksessa, Launiksen toteamuksen mukaisesti, Sigrid Liljeholm on maamme ensimmäinen naiskirjailijan luoma naispäähenkilö, joka ei joko mene avioliittoon tai kuole.
1500-luvun historiaa tutkinut näkee, että Runeberg tunsi sekä aikansa lähdejulkaisut että tutkimuskirjallisuuden. Hän on teoksessaan pohtinut paljon esimerkiksi vapaaherratar Ebba Stenbockin ja muiden, historiallisten ja kuvitteellisten, naishahmojen elämää ja asemaa. Ebban lisäksi hänen tyttärensä Katarina ja Hebla Fleming sekä naisen rajallista liikkumatilaa ja tytrannimaisen miehen valtaa tuskaileva Welam de Wijkin äiti saavat paljon tilaa kirjan sivuilla.
Sigridiä voisikin tulkita siten, että Runeberg kirjoittaa naisen historiaa 1500-luvulta kaukaiseen, utooppiseen tulevaisuuteen. ”Historiallinen romaani on tarjonnut hänelle mahdollisiuuden liikkua ajallisesti laajalla alueella, se on tarjonnut hänelle väylän kirjoittaa naisen historiaa ja tehdä näkyväksi se historia, jota eletään sotatantereiden ulkopuolella”, kirjoittaa Kati Launis (2005, 262). Ja edelleen Sigrid Liljeholm on kiinnostava sekä romaanina että historiallisten tapahtumien kuvauksena.
… on helpompi kirjoittaa J. L. Runebergistä mainitsematta Fredrika Runebergiä kuin päinvastoin. Riittäköön kuitenkin tällä erää huomio, että bloggauksen kuvituskuva (Fredrika ”lattialla”) sekä Mastodonissa käyty keskustelu innosti nyt kirjoittamaan Fredrika Runeberg os. Tengström 200 vuotta -juhlan kunniaksi 2007 laatimani esitelmän pohjalta.
KIRJALLISUUTTA
Lahtinen, Anu (2021). Ebba, kuningattaen sisar. Jyväskylä, Atena.
Launis, Kati (2005). Kerrotut naiset. Suomen ensimmäiset naisten kirjoittamat romaanit naiseuden määrittelijöinä. Helsinki, Suomalaisen kirjallisuuden seura.
Pohjolan-Pirhonen, Ursula (1968). Rautamarskin tytär. Helsinki, WSOY.
Runeberg, Fredrika (2007 (1862)). Sigrid Liljeholm. Helsingfors, Svenska litteratursällskapet i Finland.
Runeberg, F. (2007). Min pennas saga. https://litteraturbanken.se/txt/lb10435130/lb10435130.pdf
Utrio, Kaari (1968). Kirstin. Helsinki, Tammi.