Pohjoismaiset päivät siltoja rakentamassa

På svenska: Bloggaren har deltagit i Nordiska dagar på Drakamöllan (7-8 augusti 2023, se programmet nedan) och rapporterar om presentationer och diskussioner som varierade från vetenskap och kultur till ekonomi och idrott. Många intressanta inlägg! Rasmus Emborg och Ina Mickos, representanter för Ungdomens Nordiska Råd, höll ett aktuellt tal om ungas ställning. En central önskan var att unga skulle inkluderas i beslutsfattande och diskussion från början, istället för att prata över deras huvuden eller försöka gissa vad de vill. Förhoppningsvis gav presentationen nya idéer om hur man kan agera framöver för att vara mera inklusiva. Och det var så många intressanta inlägg som fysikern Clara Veltes presentation om grundforskningens betydelse – kolla gärna hennes spännande projekt gällande turbulens: https://www.dtu.dk/english/news/all-news/nyhed?id=2d52d982-ae78-4a22-9fa1-d2f4e1eea619! Mera information om Drakamöllan går att hittas på hemsidan https://nordisktforum.com/

Drakamöllan on nähnyt monenlaista vuosisatojen mittaan – se on ollut tavallinen maatila, se on nähnyt ruukkitoiminnan kukoistuksen ympäröivässä Skoonessa, ja siellä on asunut Flower Power -kulttuuriväkeä, ennen kuin siitä tuli nykyisen omistajansa Ingalill Thorsellin johdolla kartanohotelli ja monenlaisten tieteen ja kulttuurin edustajien kokoontumispaikka. Siellä järjestetään kesällä myös aivan erityinen oopperatapahtuma. Keväisin ja syksyisin Drakamöllan tarjoaa mahdollisuuden hakea stipendiä viikon tai kahden oleskeluun Nordiskt Forum -kohtaamisissa, jolloin kourallinen ihmisiä kokoontuu eri puolilta pohjoismaita – kukin edistää omaa tieteen, taiteen tai politiikan hankettaan, mutta aterioilla keskustellaan yhdessä hankkeista sekä kaikesta muustakin maan ja taivaan välillä. Kesäisin lähiniityllä laiduntaa islanninhevosten lauma, ja kivenheiton päässä alkaa luonnonsuojelualue.

Elokuussa 2023 järjestettiin ensimmäistä kertaa Pohjoismaiset päivät (Nordiska dagar), joissa puhuttiin Pohjolasta ja pohjoismaisesta yhteistyöstä monelta kantilta. Ohjelman alla joitakin otteita päivien puheenvuoroista.

Pohjoismainen yhteistyö ja rauhanomainen rinnakkainelo eivät ole mitenkään itsestäänselvä tai historiallisesti vakaa asia. Valtakunnat ja seudut ovat vuosisatojen mittaan ajautuneet valtataisteluihin ja suorastaan sotiin keskenään – ja Ruotsiin kuuluvassa Skoonessa on yhä esimerkiksi kirkossa muistosanat, joissa ylistetään paikallisten urheutta, kun nämä 1600-luvulla ajoivat pois Ruotsin sotajoukot. Myös monenlaista sanailua ja vinoilua voi havaita – uudehko elokuva unioninkuningatar Margareetasta toi esiin jo keskiajallakin esitettyjä epäluuloja naapurikansojen välillä.

Eroja onkin melko paljon: kun pohdittiin, millainen on päätöksenteon ”pohjoismainen malli”, moni viittasi ruotsalaiseen laajan keskustelun malliin. Tähän kuitenkin todettiin, että Tanskassa ja Suomessa päätöksiä tehdään toisaalta nopeammin ja varsinkin Suomessa kovin vähällä keskustelulla. Kansainvälisessä vertailussa maat ovat silti lopultakin yllättävän läheisiä. Professori Åsa von Schoultz (Helsingin yliopisto) totesikin esityksessään, että esimerkiksi luottamus demokratiaan ja poliittiseen järjestelmään vaihtelee pohjoismaasta toiseen, mutta maailmanlaajuisessa vertailussa erot kutistuvat varsin pieniksi. Ja joskus into yhteisestä maailmasta on noussut suureksi: Morthen Norhagen Ottesen ja Rasmus Glenthøj kertoivat esityksessään1800-luvun skandinavistisista vallankaappaushankkeista, joista olivat löytäneet aiemmin tuntematonta aineistoa.

Päivän kulttuuriosuudessa Lise Bach Hansen ja Lars Mogensen sanailivat hauskasti kulttuurista ja yhteistyöstä Tanskan ja Ruotsin välillä. Lise Bach Hansen kertoi, että Tanska käyttää enemmän rahaa kulttuuriin, mutta että sen paremmin tanskalaiset kuin ruotsalaisetkaan eivät usko, kun heille siitä kerrotaan. Ruotsalainen keskustelukumppani kiirehtikin heti ”epäilemään”, että kruunun kurssiheilahtelut selittävät asian. Puhujat pohtivat mahdollisuuksia ja haasteita järjestää enemmän tanskalaisia ja ruotsalaisia yhteistilaisuuksia ja ylittää maiden välisiä kielimuureja. Lars Mogensenin mukaan tanskaa puhuva studiovieras ruotsalaisessa kulttuuriohjelmassa herättää radion kuuntelijoissa aina paljon reaktioita.

Jennie Fahlström kertoi Stockholms handelshögskolanin taide- ja kulttuurityöstä. Työskenneltyään taideyhdistyksessä hän ryhtyi opiskelemaan Hankenissa oppiakseen lisää yritysten taidesuhteesta. Haastattelujen mukaan taidekokoelma alkaa usein opiskeluvaiheen satunnaishankinnoista eikä esim. investointina. Hanken on panostanut taide- ja kulttuuriyhteistyöhön: taidekoulujen loppunäyttelyitä Hankenissa, kirjallisuuspiirejä jne. Fahlström ja Erik Wetter kertoivat myös siitä, miten merkittävässä roolissa perheomisteiset yritykset ovat sekä maailmanlaajuisesti että Pohjolassa, myös kulttuurin ja taiteen tukijoina.

Rasmus Emborg ja Ina Mickos, nuorten pohjoismaisen neuvoston edustajat, pitivät aina ajankohtaisen puheenvuoron nuorten asemasta yleisesti ja Pohjolassa erityisesti. Keskeinen toive on tietenkin, että nuoret otettaisiin mukaan päätöksentekoon ja keskusteluun alusta alkaen eikä puhuttaisi heidän päänsä yli tai koetettaisi arvailla, mitä he haluavat. Totesin miettiväni, että tässäkin iässä koen usein, että minua infantilisoidaan ja että päätöksenteossa puhutaan pääni yli, ja on tullut tietty turhautuminen vaikutusmahdollisuuksiin – kuitenkin tilanne tietenkin erilainen kuin aikoinaan. Puheenvuoro sanallisti joitakin ongelmia, joita olen miettinyt vaikken ole osannut tarkkaan sanoittaa, ja antoi toivottavasti uusia ideoita siitä, miten toimia jatkossa.

Tieteestä esitettiin hyvin monenlaisia tärkeitä puheenvuoroja. Clara Velte kertoi turbulenssin ydinongelmia käsittelevästä ERC-tutkimuksestaan ja toi esiin perustutkimuksen ongelmat: miten saada rahoitusta hyvin perustavanlaatuisten fysiikan ja matemaatikan ongelmien ratkaisemiseen, jos ei niistä pysty heti osoittamaan suuria voittoja? Omaa hankettaan nyt menestyksekkäästi pyörittävä Velte kertoi matkan varrella kohtaamistaan haasteista ja totesi, että perustutkimusta tehdään nyt enemmän muualla kuin pohjoismaissa, mikä voi johtaa tieteellisen ydinosaamisen heikkenemiseen, jos aina etsitään helppoja ja nopeita sovelluksia. Lisätietoja hankkeesta: https://www.dtu.dk/english/news/all-news/nyhed?id=2d52d982-ae78-4a22-9fa1-d2f4e1eea619

Mona Forsskåhl, Arcadan rehtori, käsitteli tieteen, kulttuurin ja sivistyksen hyvin moninaisia polkuja oman kokemuksensa kautta. Hän totesi, että tieteelle ja koulutukselle on ominaista se, että pohtii sitä, missä on voinut erehtyä. Jatkopohdintana mieleeni tuli, että tämä piirre voi tehdä tieteentekijöistä haavoittuvaisia tilanteessa, jossa esim. poliitikko tai byrokraatti ei lainkaan ole kiinnostunut pohtimaan missä voisi olla väärässä, vaan latelee tieteentekijöille ”totuuden” heidän omasta alastaan. Tästä on Ilona Kemppainen kirjoittanut tuonnoin blogissaan: https://avoimenmaan.wordpress.com/2018/09/19/akateemiset-zombit/

Paljon kaikkea muutakin kiinnostavaa kuultiin – musiikkitaiteesta huolehti säveltäjä Sten Sandell, jonka sanaa, säveltä ja ääntä yhdistelevät teokset saivat ainutlaatuisen säestyksen ulkoa kantautuneista sateen ja tuulen kohinoista. Hans-myrsky kuitenkin kulki pääosin lännestä ja pohjoisesta ohi, ja puolensataa osanottajaa sai nauttia monipuolisesta ohjelmasta sääolojen häiritsemättä. Monipuolinen päivitys pohjoismaisiin elämänaloihin antoi uutta virtaa alkavaan syksyyn.

Kirjoittaja on Suomen ja Pohjoismaiden historian professori, joka oleskeli Drakamöllanissa Svenska Litteratursällskapet i Finlandin stipendiaattina keväällä 2023 ja joka työstää yleisesitystä Pohjoismaiden historiasta.

Islanninhevosia niityllä Drakamöllanin vieressä.

Päivitys 5.2.2024: Suomen Drakamöllan-alumnien tapaamisessa sovittiin, että Nordiskt Forum -viikkoihin osallistuneiden järjestäessä tapahtumia voidaan käyttää tunnistetta Nordiskt Forum Drakamöllan eli #NordisktForumDrakamöllan

Ebba Stenbock – i maktspelets skugga

Om Ebba Stenbock -biografin på finska se https://anulah.wordpress.com/2021/04/16/ebba-stenbock-kuningattaren-sisar/
Svenska versionen är nu ute som ljudbok också!
Storytel: https://www.storytel.com/fi/fi/books/ebba-stenbock-i-maktspelets-skugga-2144486
BookBeat: https://www.bookbeat.fi/kirja/ebba-stenbock-:-i-maktspelets-skugga-1007009

”Så här skriver man god populär historia”, Peter A Sjögren i Min läsning 16 sept 2022.

Anna Möller-Sibelius i Vasabladet 16 sept 2022: ”…genom hennes fokus på en kvinnas liv och beskrivning av de politiska motsättningarna tillsammans med sådant som bröllopsfirande, förlossningar, barnskötsel, … och brevskrivning blir helheten ny.” Möller-Sibelius uppskattar också ”smidig svensk översättning av Heidi Granqvist”.

Freja Rudels, Åbo underrättelser 28.9.2022, uppskattar att Ebba ”får framträda med skuggorna i behåll”, med ”kanske, eventuellt och möjligen…” ”Nu vill man läsa mer. Och besöka Åbo slott och fundera på hur det var att vara barrikerad där med kanonkulorna vinande runt knutarna.”

#EbbaStenbock på Bokmässan i Helsingfors:
lör 29.10 kl. 10.30-11.00 Kraftfulla kvinnor och komplicerade män, eller hur var det?, Fiskehamnen/Kalasatama
sön 30.10 kl. 15.30-16.00 Ebba Stenbock och kungliga intriger på Åbo slott, Blåbärslandet/Mustikkamaa

I den här biografin möter vi Ebba Stenbock som dotter, syster, maka och mor i en politiskt turbulent tid. Kampen om den svenska kronan rasar för fullt och Ebba Stenbock, med starka band till sin mäktiga adelssläkt, blir plötsligt änka efter ståthållaren Klas Fleming. När sammandrabbningen i Åbo är ett faktum hösten 1597 väljer hon att försvara sin mans ära mot sin egen kusin, hertig Karl. Den utdragna maktkampen får tragiska följder för många familjer, inte minst för Ebba och hennes barn.

I september 1597 befinner sig Ebba Stenbock på Åbo slott, mitt i stormens öga, när en väpnad sammandrabbning mellan hertig Karl och kung Sigismund inte längre går att undvika. Ebbas make, den fruktade Klas Fleming, har alltid varit kungen trogen och Ebba är lojal med sin man. Kommer kungens hjälptrupper att hinna fram innan hertigens soldater stormar slottet? Eller kan Ebbas inflytelserika syster, änkedrottningen Katarina, komma till hjälp? Ebba går inte ostraffad ur kampen, men det hårdaste straffet tilldelas hennes unge son.

Historikern Anu Lahtinen lägger ett omsorgsfullt pussel där källmaterialet ger oss inblickar i Ebba Stenbocks vardag och livet som adelskvinna i 1500-talets svenska rike. Trots att Ebba drabbades av svåra motgångar, och sjukdomar och död utgjorde ett ständigt hot, fanns det också många glädjeämnen. Brevväxlingen med hennes systrar visar att de kvinnliga släktingarna stödde varandra och hjälptes åt vid födslar och under barnsängstiden, och att festliga tillfällen som bröllop och dop samlade släkten. Systrarna utbytte också praktiska råd som gällde skötseln av slott och gårdar.

Pia Ingström skrev i HBL 19.12.2021: ”… en fantasieggande tidsbild med elände och en del ståt, vardag och krig, mycket brevskrivande, resor mellan slott i Sverige och dess östra rikshalva Finland. Nöjesläsaren kan fritt fylla på med känslor, det finns plats mellan raderna.”

Anu Lahtinen (f. 1975) är biträdande professor i Finlands och Nordens historia vid Helsingfors universitet. Hon är expert på 1500-talets historia och har publicerat ett flertal böcker och artiklar om kvinnornas roll i historien.

Pressmeddeldande med bilder: https://www.epressi.com/tiedotteet/historia/ny-bok-ebba-stenbock-ett-liv-i-maktspelets-skugga.html

Peter A. Sjögrens recension: ”Framlyft ur skuggan”, Min läsning 16.9.2022, https://minlasning.blog/2022/09/16/framlyft-ur-skuggan

Recensionsexemplar och intervjuförfrågningar: försäljningskoordinator Hanna Riska, hanna.riska@sls.fi eller +358 40 558 2096.

Anu Lahtinen
Ebba Stenbock
I maktspelet skugga
Cirkapris 25 euro
ISBN 978-951-583-563-5
206 s., inbunden
Omslag: Antti Pokela
Översättning: Heidi Granqvist
Utges i Sverige i samarbete med Appell Förlag

Boken hos SLS: http://sls.fi/sv/utgivning/ebba-stenbock

Boken hos Appell Förlag: https://appellforlag.se/bok/ebba-stenbock/

Originalet på finska hos Atena: https://atena.fi/kirjat/ebba-kuningattaren-sisar

Toipilas ja äidillinen Ebba-rouva

Bloggaren skriver kort om hur Ebba Stenbock, Klaus Flemings maka, tog hand om en lite pojke, Henrik Fleming (1584-1650), vars lårben ”i mursk afbräkte” i en olycka på Åbo slott. För svenska versionen av Henrik Flemings egna memoartext samt litteraturtips på svenska: se slutet av blogginlägget.

Klaus Flemingin (k. 1597) puoliso Ebba Stenbock muistetaan usein parhaiten kuuluisasta Turun linnaan liitetystä herjaus-tarinasta, jota käsittelin viime vuonna tässä blogissa (Mitä Kaarle-herttua todella sanoi? https://anulah.wordpress.com/2017/03/10/mita-kaarle-herttua-todella-sanoi/).

2017-03-08 18.18.07

Asiantuntijaselfie Turun linnasta noin vuodelta 2016 tai 2017. Taustalla Albert Edelfeltin maalaus ”Kaarle-herttua herjaa Klaus Flemingin ruumista”, Ebba Stenbock kuvassa oikealla.

Miehensä kuoltua Ebba Stenbock mainitaan linnan henkisenä johtajana syksyllä 1597, kun Kaarle-herttuan joukot saapuivat valtaamaan linnaa. Tuolloin Korppolaismäeltä ammutut tykinkuulat näkyvät edelleen Turun linnan seinissä, jos oikein katsoo (ks. Kaponieerin bloggaus Tykinkuulia muureissa http://kaponieeri.blogspot.com/2011/06/tykinkuulia-muureissa.html). Kaarle-herttua ja hänen puoluelaisensa selittivät, ettei linnaa ammuttu tosissaan, vaan naisten säikyttelemiseksi, mutta että linnasta vastattiin oikein tulisella ammuskelulla.

turun_linna_1996

Turun linna Korppolaismäeltä vuonna 1996. Kuva: Anu Lahtinen

Poliittisten valtataisteluiden huipentumat ovat jättäneet erityisesti jälkensä Ebba Stenbockin jälkikuvaan ja häntä on helppo ajatella arkipuheen ”vahvaksi naiseksi” tai aikalaissanonnankin mukaan ”ankaraksi rouvaksi”. Mutta menneisyydenkään ihmiset eivät olleet yksiulotteisia, ja jotkut aikalaiset muistelivat ihan toisenlaisia luonteenpiirteitä. Niinpä Lehtisten kartanon Henrik Fleming (1584–1650) kertoi muistelmissaan ystävällisestä ja hoivaavasta Ebba-rouvasta, joka huolehti onnettomuuteen joutuneesta pikkupojasta, nimittäin Henrikistä itsestään.

mietoinen

Lehtisten kartanon Henrik Flemingin perhettä Mietoisten koulumuseon nukkekabinetissa vuonna 2012. Hahmot perustuvat Mynämäen kirkossa olevaan epitafiin. Taustalla myös muita Mietoisten ja Mynämäen merkkihenkilöitä.

Henrik oli ilmeisesti 1590-luvun alussa vierailulla Turun linnassa äitinsä Elin Hornin kanssa. Hän loukkaantui linnan pihalla, kun pillastunut hevonen säntäsi häntä kohti, ja joutui joutui luunmurtuman vuoksi sairastamaan kaksi viikkoa. Henrik kertoi tapahtumasta 1620-luvulla pienille lapsilleen, kun hän alkoi kirjoittaa opettavaista ”peiliä” omista kommelluksistaan ja vaaroista, joihin oli pikkupoikana joutunut. Onnettomuus Turun linnassa aloitti hänen muistelmansa, jota säilytetään käsikirjoituksena Tukholman kuninkaallisessa kirjastossa.

Kun olin pieni poika, matkasin (nyttemmin) autuaasti edesmenneen rakkaan äitini kanssa Turun linnaan, kun hän vieraili (nyttemmin) autuaasti edesmenneen Rouva Ebba Stebockin, vanhan herra Klaus Flemingin puolison luona, joka oli silloin Suomen kenraali. Silloin juoksin äitini luota alas rekien luo, koska matkustin rakkaan siskoni lailla reessä.

Vähän sen jälkeen kun tulin portin ja vallihaudan välille, tuli eräs miespalvelija Herra Klausin tallista, vaunuhevosta ajaen, ja älyttömät ihmiset säikyttivät hevosen, niin että se vauhkoontui ja ryntäsi  hevostemme ja rekiemme joukkoon, siihen missä seisoin. Pitkä reki heittelehti sen perässä ja osui oikeaan reisiluuhuni, joka murtui.

Pieni kun olin, kaaduin ja pyörryin ja jäin lojumaan tielle, mutta Jumala varjeli minua siinä vaarassa, niin että (nyttemmin) autuaasti edesmenneen isäni (nyttemmin) autuaasti edesmenneen kirjuri Henrik Stråbock oli niin uskollinen ja nosti minut nopeasti ylös, heittäen minut nopeasti äitini rekeen, ennen kuin sama vauhkoontunut hevonen tuli takaisin. Samassa hevonen kaatoi hänet kumoon, ja hän jäi pahoin sekä hevosen jalkoihin että reen alle.

Tämän vaaran ja onnettomuuden jälkeen, joka kohdalleni oli tullut, kannettiin minut kuolleeksi luultuna Rouvien saliin, ja lähetettiin hakemaan kaupungista parturia. Minut laitettiin sisar Katarinan vuoteeseen. Kun parturi saapui, selvisi hänelle, missä vamma oli, ja päältäni leikattiin varovaisesti kaikki vaatteet, reisiluu laitettiin paikoilleen ja lastoitettiin. Tämän jouduin kestämään hirveällä kivulla ja tuskalla.

Ja Ebba-rouva oli niin hyvä ja hyveellinen rouva, että hän antoi minun maata linnassa omassa kamarissaan ja osoitti minulle suurta äidillisyyttä monilla hyvillä teoillaan, vaikka (nyttemmin) autuaasti edesmenneet äitini ja isänikin usein tulivat luokseni. He eivät saaneet liikutella minua ennen kuin kaksi viikkoa oli kulunut ja luu jotensakin alkanut taas parantua, ja niin Jumala vähitellen auttoi minua taas armollisesti parantumaan.

Näistä vaarallisista vaiheista tulee minun rakkaiden lasteni muistaa ja oppia, että he eivät tällä tavoin juoksisi rakkaiden vanhempiensa ja hyvien ystäviensä luota, vaan olisivat heidän luonaan, ja että jos heidän on mentävä ulos, ottavat mukaan ystävän, joka voi heitä auttaa ja tukea, ja sitten menevät taas takaisin vanhempiensa luo, eivätkä tällä tavoin jää yksin ulos seuraa ja joudu onnettomuuksiin.

Henrik Fleming jatkaa muistelmissaan samantapaisilla kuvauksilla siitä, miten oli joutua hääjuhlissa tappelijoiden jalkoihin, joutua raivohullun oppineen pahoinpitelemäksi ja hukkua jumalattoman palvelijan kanssa jokeen. Ei ihme, että Henrik mainitsee näiden edesottamustensa yhteydessä äitinsä huolestuneet huokaukset ja rukoukset.

Varsinkin alkupuolella hän muistaa lausua opettavaisia huomioita, mutta kun Fleming pääsee nuorukaiselämänsä kuvauksiin, opettavaisuus hälvenee ja tarina etenee pikemminkin melko huolettomana elämänvaiheiden ja edesottamusten kuvauksena. Muistelmia voi lukea ”opettavaisena peilinä” mutta varsinkin kurkistusikkunana siihen, millaista oli pienen aatelispojan ja nuorukaisen elämä noin neljäsataa vuotta sitten.

Aiheesta myös

Anu Lahtinen, Sopeutuvat, neuvottelevat, kapinalliset. Naiset toimijoina Flemingin sukupiirissä 1470-1620. SKS, Helsinki 2007.

Samuel Loenbom (toim.), Uplysningar I Swenska Historien. Första Delen. Stockholm, Tryckt uti Kongl. Finska Boktryckeriet 1768 on julkaissut Henrik Flemingin muistelmat. Alkuperäinen käsikirjoitus on Kungliga biblioteketissa Tukholmassa.

Tuija Tuhkanen, Kirkon kaunistukseksi ja lahjoittajan kunniaksi. Henrik Flemingin lahjoitukset Suomen kirkoissa. SKS, Helsinki 2008.



Henrik Flemings memoarer, publicerade i Uplysningar I Swenska Historien. Första Delen. Stockholm, Tryckt uti Kongl. Finska Boktryckeriet. År 1768, 44-46. 

Emedan jag en liten pojke war, fölgde jag med min Salige käre Moder på Åbo Slott, emedan hon besökte S. Fru Ebba (Stenbock) gamle Herr Clas Flemings, som på den tiden General i Finland war: då lop jag ifrån min Moder förut neder till Slädarna, effter jag tillika med min K. Syster i en Släda åkte, och litet der effter jag nederkom imellan porten och wallen, kom en dräng af  Herr Classes stall körandes med en wangns häst, och huru som skalkaktige folket skrämde hästen, tog han till att skena: Och kom så ibland wåra hästar och slädar, der jag stod, och samme lång-släde slängrade effter och kom mig på min högra lår och det således i mursk afbräkte. Och der jag som liten war föll och bort beswimmade och i wägen låg, gaf Gud lyckan i samma farligheten, att min Salig Faders Skrifwer Henric Stråbock Salig, så trogen war och hastigt i det han mig optog, kastandes mig snällt i min Moders Släda, förr än den samma rasande hästen kom tillbakas, och med samma rände hösten honom omkull och såleds blef han illa både af hästen trampad och af släden krossad.

Effter sådant farligt och olyckeligt, som mig wederfors, blef jag för döder opburen i Salen der Fruarne woro och effter Balberaren till Stan skickadt. Lades jag således i Syster Cathrinas säng [Katarina? Tämännimistä siskoa ei muualla mainita. Voisiko olla Ebban tytär Katarina?]. När Barberaren kom kände han hwar skadan war, och såleds all klädren saktlig ifrån mig skuren blef, och lårpipan igen utsträkt och spjelkad. Så måste jag i stor wärk och sweda der uthålla. Och war Fru Ebba en sådan from och dygdesamer Fru, att hon höllt mig på Slottet i hennes kammar liggandes och mig många stora moderliga wälgerningar bewiste, ändock Min Salige Moder och Fader offta kom till mig, dock fingo de inte röra eller föra mig förr än som 14 dagar förbi war och benen sig något ihopa sättja kunde, och Gud mig sedan småningom till helsan nådeligen förhalp. Af denna farligheten skall mine k. Barn wara warnadt och underwist, att de såleds icke skulle löpa ifrån des k. Föräldrar och gode wänner, utan wara hos dem tillstäds, och när de behöfwa att gå ut, taga en wän med sig, deraf de hjelp och annat bistånd hafwa kunna, och sedan gå igen in till dess Föräldrar, och icke såleds med allonedt blifwa ute ibland sådane gemen parti och komma på olycka.

Mera information: Anu Lahtinen, Anpassning, förhandling, motstånd. Kvinnliga aktörer i släkten Fleming 1470-1620, SLS – Atlantis 2009.

 

 

Suomen paras historiablogi etsinnässä / Finlands bästa historieblogg efterlyses

Tämä ei ole varsinainen blogilastu vaan puhvi. Olen itse valintaprosessissa ollen jäävi, mutta odotan tuloksia mielenkiinnolla:

LÄHETÄ EHDOTUS PARHAAKSI HISTORIABLOGIKSI 15.8.2012 MENNESSÄ
http://agricola.utu.fi/blogipalkinto/
historiablogipalkinto (at) gmail.com

FINLANDS BÄSTA HISTORIEBLOGGAR EFTERLYSES, deadl. 15 augusti 2012
– föreslå en blogg, se http://agricola.utu.fi/blogipalkinto/sv/
historiablogipalkinto (at) gmail.com

Undertecknad är jäv men ser fram emot att få se resultatet  🙂

Lisäys 16.9.2012 Tässä Storify-koosteessa on tietoa hankkeen alkuidean synnystä  ja kehittelystä hetki hetkeltä.  🙂  http://storify.com/K_KM_K/miten-historiablogi-palkinto-syntyi

Back to Aarhus / Århus 15,5 år senare

An illustrated comparison on two conference visits in Aarhus, 1996 & 2012, with a short commentary in Swedish & English, mainly for Nordsaga veterans hanging out there. The Nordsaga Conferences taught us a lot about Nordic cooperation and conferences, besides of which there was the usual amount of various sturm-und-drang of young human beings to be  experienced.

Denna vecka, på en konferens i Århus, råkade jag läsa min kollegas fil.dr. Eva Ahl-Waris bloggning om inhemskt och nordiskt samarbete under 1990-talet (http://avdankadakademiker.blogspot.com/2012/03/historicus-nya-hagkomster-litet-om-hsf.html). Det var  i Århus där det ordnades en nordisk konferens för studenter i historia i november 1996. Legendariska nordiska Nordliv/Nordsaga-konferenser Åbo/Turku 1995, Århus 1996, Reykjavik 1997 & Tromsö 1999 (legendariska för oss deltagare i alla fall) ordnades före allt material började skickas som attachment och före man kunde hitta alla tidtabeller på DB:s sida. Efter hemkomsten letade jag efter bilder och texter om resan 1996. Jag verkar inte ha haft kameran med mig år 1996, men nedan ser ni några bilder och dokument som visar skillnader mellan Århus konferens förr och nu. Det hände också en hel del annat, och Eva berättar lite gran om resor i sin blogg. Som utbytestudent i Uppsala deltog jag inte i den extralegendariska bussresan från och till Finland.

Scanrail 1996, Uppsala – Århus.

Tidtabeller Uppsala – Århus 1996. There was no such thing as the present day http://www.db.de.

In comparison, glimpses of traveling in 2012: Aarhus Airport.

Was there a Rema 1000 around here in 1996 as well? This one sure looks familiar.

Aarhus University main building, a conference venue (among other buildings) for students of history in 1996. The Ring road offered an element of surprise.

Aula of the University, venue for several key note lectures in 1996. As Eva Ahl-Waris writes in her blog, some participants also cut some lectures, I am afraid I was no exception. I tried to find some notes on lectures, but to no avail. Cannot have skipped all presetations, though.

Is there some light at the end of the tunnel? In 1996, we took this tunnel beneath Nordre Ringgade to have a lunch at the Student House.

In 1996, the conference papers were still sent to Århus as prints or typewrited texts, complete with a typewrited covering letter. Information for participants was also sent via air mail. No conference homepages or ”for latest changes, please see the final programme as an attachment” messages.

Nordsaga Conference Leaflet 1996.

The programme for 1996. It is a pity (I guess) that only a little information survives of the student workshops, their participants and topics. I remember some heated discussions dealing with the role of Denmark in the Union of Kalmar, though.

Judging from this programme of a student conference that was going on in Aarhus in the year 2012 (I did not participate in this one, though), the students of today are more ambitious in their choice of topics.

Old School typewrited ruminations of an anonymous Århus 1996 presentation. The topic ”power” seems to have followed the author ever since.

I am relatively confident that this was the location for the conference party in 1996. The was a student party going to get started in 2012 as well.

Aarhus University, new campus in 2012, place for a meeting for the project Gender and the European Town, the first publication of which seems to have a preliminary existence in Amazon already!

The beautiful entrance to the old Aula in 2012.

Historian havinaa, prinsessoja ja ruudinkatkua

The blogger has started to tweet a chronicle (in Swedish) by Klaus (Clas, Klas, Claes) Hermansson Fleming (Lord till Lehtis Manor in present day Finland, d. 1616). See https://twitter.com/#!/KlausHssonFlemi

Bloggaren har börjat twittra Klaus (Klas, Clas, Claes) Hermansson Flemings till Lehtis (d. 1616, inte den ”giftige flemmingen” Clas (Klaus, Klas, Claes) Eriksson Fleming som dog 1597) krönika Memoriale chronicum i https://twitter.com/#!/KlausHssonFlemi för att få några nordiska exempel på hur det förflutna kan presenteras (se tex. https://twitter.com/#!/samuelpepys). Bloggaren har publicerats om Flemingarna också på svenska i sin bok Anpassning, förhandling, motstånd (SLS-Atlantis 2009) mm.

Prinsessahuumaa on ilmassa ja laukauksiakin on ammuttu pienen Itä-Göötanmaan herttuattaren, kruununperijä-Estellen kunniaksi (olkoon hän onnekkaampi kuin jotkut samaa maapalaa herttuakuntana hallinneet!). Samoja teemoja löytyy myös Mynämäen Lehtisten kartanon perustajan, Klaus Hermaninpoika Flemingin (k.1616, wikipediassa lyhyesti) kronikkatekstistä Memoriale chronicum. Siellä raportoidaan aikakauden tapaan melko niukasti keskeiset kuninkaallisten syntymät, ruudin keksimisen kaltaiset vanhan ajan kiintoisat sattumukset, taistelut sekä kronikoitsijan omat edesottamukset.

Nyt Klaus on siirtynyt nykyaikaan osoitteeseen https://twitter.com/#!/KlausHssonFlemi. Aloin eilettäin kokeilunomaisesti julkaista Klaus Hermanssonin kronikkaa twitterissä, jotta saisimme jonkun kokeellisen pohjoisen vastineen esimerkiksi Samuel Pepysin päiväkirjamerkinnöille (https://twitter.com/#!/samuelpepys). Kronikka on myös suomennettu 1950-luvulla, mutta kun historiantutkija on tämmöinen alkukielisen arvostaja, otetaan nyt koekierros ruotsiksi, katsotaan mitä jatkossa.

Tästä Klaus Flemingistä olen aiemminkin jutellut jotain (https://anulah.wordpress.com/2009/09/13/flemingien-maisemissa/). Hän jäi kaimansa, rautamarski Klaus Flemingin (k. 1597) varjoon, mutta oli aikoinaan melko tärkeissä hallinnon tehtävissä ja kävi ulkomailla yliopistossakin, missä tosin joutui eroamaan arrogantin ja väkivaltaisen käytöksensä takia.

Latinankielisissä muistelmissaan Res in Finnia hän esitti itsensä rauhantahtoisena (, mutta esimerkiksi Ulla Koskisen tutkimuksissa (esimerkiksi tuoreessa väitöskirjassa Hyvien miesten valtakunta) on ilmennyt, että aikalaiset eivät pitäneet häntä kovinkaan leppoisana kaverina. Hän myös hortoili vähän onnettomasti poliittisten vastakkainasettelujen välimaastoss (siitä kerrotaan lisää esimerkiksi Mirkka Lappalaisen teoksessa Susimessu).

Kuvassa on Hangon edustalle Hauensuolen saarelle kaiverrettu vaakunapari. Matkustajat pysähtyivät alueelle usein odottamaan suotuisia tuulia ja pysähtyessään he kaiversivat tai kaiverruttivat vaakunansa ja nimensä kallioon. Tässä on Lehtisten Klaus-herran ja hänen vaimonsa, Kankaisten Horn-sukuun kuuluneen Elin-rouvan vaakunat vuodelta 1586.

Kuten jälkipolvilla, myös aikalaisilla oli hankaluuksia erottaa toisistaan monien rinnakkaisten perheiden ja peräkkäisten sukupolvien samannimiset Klausit ja Elinit. Klausia kutsuttiin lähteissä “Lehtisten Klaus-herraksi” tai “nuoreksi herra Klauksi”. Yllämainitun Elinin (Horn) äiti oli Elin (Stålarm), Klausilla oli sisko ja pari kaukaista serkkua nimeltä Elin Fleming, ja Klausin veli Magnus oli hänkin naimisissa Elinin (Torstenintytär) kanssa. Olen pariinkin kertaan repinyt hiuksiani, kun olen koettanut selvittää, kuka näistä rouva Elineistä oli se, joka järjesti Johan Flemingille asianmukaisen verhoilun mestauslavalle (tapauksesta lisää vanhassa blogilastussa ja tässä artikkelissa). Useakin näistä Elineistä joutui kokemaan kovia 1590-luvun sotatoimien aikaan, ja niistä on sanottu sananen toisissa kronikoissa, joihin voidaan palata tuonnempana.

KIRJALLISUUTTA

Fleming, Klaus (Hermansson) ”Memorial Cronicum”. Ilmestynyt lähdejulkaisussa Urkunder upplysande Finlands öden och tillstånd i slutet af 16de och början af 17de århundradet. (E. Grönblad.) Andra Flocken. Första Häftet. Helsingfors, J. Simelii Arfwingar 1856.

Vuori, Tauno: Klaus Hermaninpoika Flemingin kronikat. Varsinais-Suomen Maakuntakirja 12. Toim. Arvo Viljanti. Varsinais-Suomen Maakuntaliitto, Turku 1953. (sisältää suomennoksen Klausin tekstistä otsikolla ”Muistikronikka eli muistettavien tapahtumien luettelo vuodesta 1380 syyskuun 10 p:vään 1591…”)

—————————

Kirjoittaja on käsitellyt Flemingin sukupiiriä muun muassa väitöskirjassaan Sopeutuvat, neuvottelevat, kapinalliset. Naiset toimijoina Flemingin sukupiirissä 1470-1620 (SKS 2007) sekä monissa artikkeleissa. Prinsessauutisointia on käsitelty teoksissa Skandaali! Historian parhaat lööpit (2006) sekä Pohjolan prinsessat (2009, 2. p. 2010) . Hän on myös penkonut vanhoja kronikkatekstejä ja muistiinpanovihkoja ja koettaa julkaista jotain lisääkin jahka tässä nyt konsa.

History in Words and Images. Ed. Hannu Salmi. Turku 2005.

Piiat ja prinsessat

Bloggaren funderar på tilltalsord som ”piga”, ”jungfru”, ”fröken”, ”mamsell”, ”madam”, ”prinsessa”,  som i början har varit beteckningar för förnäma kvinnor. Mera information kan hittas tex. via SAOB.

Kun sanomalehdessä julkaistaan  lasten syntymäpäiväonnitteluja, tyttöjen kohdalla on suhteellisen tavanomaista onnitella ”perheen prinsessaa”, ”pientä prinsessaa” jne. jne. Tämä prinsessa-sanan käyttö vähän joka käänteessä tuntuu välillä väsyttävältä.

Toisaalta, jos ajattelee vastaavien puhuttelusanojen historiaa, ilmiöllä on vastineensa menneisyydessäkin. Aikoinaan myös sanat piika, neito/neitsyt, neiti ovat viitanneet nimenomaan ylhäisiin naimattomiin naisiin. Koska suuri osa vanhoista lähteistämme on ruotsin kielellä, yleensä teksteissä on ruotsiksi piga, jungfru, fröken jne. Jatkuvassa käytössä varsinkin piika ja neitikin ovat kuitenkin kadottaneet arvonsa ja muuttuneet yleisiksi, jopa vähän alentaviksi ilmaisuiksi, palvelijaan tai ikäneitoon viittaaviksi. Samantapainen inflaatio on ollut aikanaan kunnioittavien nimitysten ”matami” ja ”mamselli” (mamsell) osana.

Lisätietoja nimitysten historiasta voi hakea vaikka Svenska Akademiens Ordbokin haulla. Sieltä ilmenee piga-sanasta, että sen arvellaan polveutuvan ammoisesta ruhtinatarta tarkoittaneesta sanasta: ”fsv. pika, pigha; jfr d. pige, nor. pike, (sen)isl. píka, fin. piika, estn. piiga; sannol. av orientaliskt urspr., inlånat i de skandinaviska språken (trol. via fin. o. estn.) gm volgabulgarisk förmedling, av ett volgabulgariskt ord motsv. en beteckning för förnäm dam, fröken, furstinna o. d. i turkiska språk (t. ex. tjuvassiska piGe), rotbesläktat med ett turkiskt beg, furste”

Käykö prinsessa-nimitykselle samoin? Se on kyllä kestänyt aikaa kohtalaisen sitkeästi, aika monta vuosisataa. Toisaalta kuninkaallisetkaan eivät enää ole entisellään. Ehkä tulevaisuuden tutkijat saavat hajanaisten lähteiden perusteella pohtia sitä, mikä arvoero oli prinsessa Victorialla ja prinsessa Tianalla, tai mikä erityisarvoasema olikaan ”ukin ja mummin omalla pikku prinsessa Jannicalla” (esimerkki kuvitteellinen). Sinänsä viimeksimainittu asema voi olla kaikkein paras.

Kirjoittaja on pohtinut tutkimuksissaan sekä menneisyyden palveluspiikojen että prinsessojen asemaa.

Suomalainen maan tapa / Finske praktiken

Bloggaren har läst Jakob Teitts klagomålsregister om ”Finske praktiken”. Svenska citatet nedan.

Kaikenlaista humpuukia toimitetaan maailmalla ja voidaan puistella päätä yhden ja toisen maan toiminta- ja hallintokulttuureille. Mutta on meilläkin osattu, ainakin 1500-luvulla eläneen Jaakko/Jakob Teitin mukaan. Tämä alhaisaatelinen kokosi aikoinaan listan valituksista, joita suomalaisia aatelisia vastaan oli esitetty.

Vaikka Teitt myöhemmin pahoitteli, että hiukan virkainnossaan liioittelikin, valitusluettelo sisältää kiintoisia luonnehdintoja, joita innostuin iltapuhteella kokeeksi kääntämään. Luonnehdinnat pistävät ainakin miettimään, mitä kaikkea säätämistä ehkä kätkeytyy aikakaudelta säilyneiden kauppa- ja todistusasiakirjojen taakse.  Ne saavat myös suhtautumaan varovaisesti entisaikaa ihannoiviin luonnehdintoihin tai ajatuksiin yliaikaisesta rehellisyydestä tai lainkuuliaisuudesta. (Tässä yhteydessä pitää todeta vielä, että ”finske praktiken” ei viittaa niinkään kieleen tai kansallisuuteen kuin asuinalueeseen).

Pitkän valitusluettelon jälkipuoliskolta löytyy kuvaus tuomarista, joka ei kiinnostu käsittelemään hänelle kerrottuja vääryyksiä, ”– vaan sanoo, että ken haluaa valittaa, älköön hänelle valittako.”

Teitt jatkaa:
”Ja tämä on suomalainen maan tapa: vaieta totuudesta, eikä auttaa köyhiä/poloisia saamaan oikeutta.
Väärennettyjä/valheellisia kirjeitä/asiakirjoja käyttävät maanmieheni yleisesti (väärennetyiksi kutsutaan sellaisia, joissa on valheellisia todistajia ja todistuksia, niiden kautta ja niiden toimesta, jotka eivät asiasta mitään ole ymmärtäneet.)
Vääriä valoja käytetään yleisesti Suomessa, varsinkin ylimpien keskuudessa.
Tähän tapaan: kun heidän pitäisi todistaa, onko jotain tapahtunut tai ei, olipa niin tai näin, he vannovat: ”en koskaan tiennyt moista tapahtuneen”, eivätkä ota mitenkään huomioon onko asia muille kunniallisille/rehellisille miehille ollut tiedossa ja selvillä, vaiko ei.
Mikään kieli ei riitä kertomaan heidän vääriä valojaan, kukaan kunniallinen mies ei voi helposti kuvitellakaan kavalluksia, petoksia ja huijauksia, joita osa maanmiehistäni tekee, ja joita olen heidän asiakirjoistaan saanut selville.”

”Ja tämä on yleistä Suomessa, minkä minä Jakob Teitt myös aion osoittaa todeksi,  — että he antavat valheellisia todistuksia, kauppakirjoja, ja muita. — Jos ei Kuninkaallinen Majesteetti, m[eidän] k[aikkein] a[rmollisin] herramme armollisesti huolehdi köyhistä/poloisista, jotka hätää ja vastoinkäymisiä kärsivät, moisten valheellisten kirjeiden vuoksi, joita niin sopimattomasti vastoin lakia ja oikeutta sanellaan ja sepitetään tässä maassa, pysyvät valheellisten kirjeiden sepittäjät vallassa, ja yleinen väki maassa joutuu tärviölle.

dixi
(olen puhunut).”

Och samma på svenska:

”– utan säger, ther the wilje clage, skole the icke beclage honom.
Och thet är finske practiken, tije sanningen, och inthet hjelpe then fatige til rette.
Falske breff bruke mine landzmän almenneligen (falske breff kallar man, som med falske witne och tyg bekomme äre, igenom them oc aff them, som sig intet um saken förstått haffve).
Falske eeder brukes gemeinligen öffver Finlandh, ibland them öpperste synnerligen.
Udi så måtte: när the skole noget tyge ware så skeett eller icke, ware så tilgongit eller icke, swärje the: jag wiste thet aldrig ware skeett, och achte inthet um thet androm ärligon mannon haffver warit witterligit oc kunnogt, eller eij.
Ingen tunge kan utseije theris falske eeder, ingen ärlig man kan heller så snartt uptencke finantzerij, bedrägerij och svik, som een partt mine landzmän göre, och jag aff nogre theris breff förstått haffver.”

”Och är thet almmeneligit udi Finlad, hvilkit jag Jacob Teijttis och bewise will ther i landet för rette, eller och här för enn borgrätt, att the giffve ther ut falske witnesbreff, item köpbreff, och annet. Szå att the thet giordt haffve skule ingelunde kunne sig unledha.
Hvad Kon:ge M:tt w.a.n.herre icke werdiges nådeligen ansee the fatige, som nöden och mottgongen lidha, för sådane falske breff skuld, som så orilbördeligen emott lag och rätt dictes och sammansätias ther i landet, bliffve the falske breffz dictare för mectige, och menigheten fatig i landet förderffvet. Och är inthet tviffvelsmåll upå, at såsom the med falske breff sig på een städ befinne lathe, szå göre the och upå een annen, emott the fatige som sig inthet förstå um theris handell.
dixi
.”

Jaakko Teitin valitusluettelo Suomen aatelistoa vastaan v. 1555-1556. – Jakob Teitts klagomålsregister emot adeln i Finland år 1555-1556. Todistuskappaleita Suomen historiaan. Suomen Historiallinen Seura, Helsinki 1894.

Rakkauslapsi – Kärleksbarn

Bloggaren vill bara helt kort kommentera, att Herman Lindkvist valde ett lite ambivalent ord när han talade om ”kärleksbarnet” (gällande glada nyheter från Sverige) – se nedan vad Svenska akademiens ordbok säger. Men på allvar: visst är det glada nyheter, lyckoönskningar till Vickan & familjen!
http://www.aftonbladet.se/nyheter/article13483662.ab

Ruotsin kuningashuoneella on vaihteeksi iloisia uutisia kerrottavana – historian popularisoija Herman Lindkvist kiirehti riemuitsemaan, että kruununprinsessa Victorian odottama pienokainen on oikea ”rakkauslapsi”.
http://www.iltasanomat.fi/kuninkaalliset/victorian-opettaja-rakkauslapsi/art-1288408070162.html
Bloggaaja ei tosin malta olla huomauttamatta, että ”rakkauslapsi” – kärleksbarn – on sanana vähän monimerkityksinen, kuten allaoleva lainaus osoittanee.
(Svenska akademiens ordbokin verkkoversio on muuten lievimmin sanottuna loistava historiantutkijan[kin] apuväline.)

Svenska akademiens ordbok (http://g3.spraakdata.gu.se/saob/)
– KÄRLEKS-BARN.
[KÄRLEKS-BARN.ssg 1]
1) (†) till 1: älsklingsbarn. LIND 1: 11031749.
[KÄRLEKS-BARN.ssg 2]
2)
[jfr eng. love child]
(ngt vard.) till 3: barn utum äktenskapet, oäkta barn. CRUSENSTOLPE Mor. 5: 168 (1843). Han var ju ett tocket där kärleksbarn. LAGERGREN Minn.1: 266 (1922).
[KÄRLEKS-BARN.ssg 3]
3) (†) till 3: kvinna som lever blott för erotik o. kärleksäventyr. Älskarinnor,/ Små Gudinnor, / Kärleksbarn,/ Som ställen Edra garn,/En Man at få. ENVALLSSON Pig. 21 (1781). ARNELL Moore LR2: 91 1830.
[KÄRLEKS-BARN.ssg 4]
4) (†) till 3; bildl., om kärleken (i sin första begynnelse). LUCIDOR (SVS) 447 (1674). Det späda kärleksbarn, så lindrigt bör bemötas,/ Så noga aktas vil, så ömt och varsamt skötas.

Ad fontes – lähteille

Oheinen teksti on muokattu versio Puheenjohtajan kolumnista, jonka piti ilmestyä Sukutieto 2/2011:ssä mutta joka jäi siitä pois.

Tänä vuonna on käsitelty monessakin yhteydessä korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisua, jossa todettiin, että sukututkijalla on oikeus saada 100 vuotta nuoremmista kirkonkirjoista pyytämänsä tiedot, mutta ei oikeutta itse tutustua alkuperäislähteisiin. Historiantutkijana pidän ratkaisua ongelmallisena, vaikka ymmärrän myös yksityisyydensuojan merkityksen. On aivan eri asia tutkia itse aineistoja kuin pyytää niistä tietoja.

Seurakunnan työntekijät varmasti tekevät hyvää työtä ja joissakin tapauksissa toisten antama selvitys riittää, mutta tutkimuksen näkökulmasta tämä ei vastaa omaa tutkimustyötä alkuperäislähteen äärellä. Virhetulkintojen mahdollisuus voi kasvaa. Alkuperäislähteiden merkitys on historiantutkijoille tuttu asia, vaikka alkuperäislähteeksi ymmärretään nykyään monia muitakin asioita kuin arkistolähteitä.

Suomen varhaisen historian tutkijat ovat usein tottuneet käyttämään lähdejulkaisuja, joihin on painettu suuri osa aikakauden asiakirjoista. Tällaisia julkaisuja on helppo käyttää ja niitä on pakkokin käyttää, koska varsinkin keskiajan asiakirjalähteemme ovat sirottuneet sinne tänne eurooppalaisiin arkistoihin. Mutta samalla hämärtyy lähteiden alkuperäinen yhteys.

On aivan eri asia, kun pääsee arkistoon katsomaan tiettyä lähdenippua ja näkee, millaiseen kokonaisuuteen etsitty kirje tai asiakirja liittyy. Tällöin tutkija saattaa huomata, että yksittäinen perintöriita, josta hän etsi tietoja, on osa monenlaisten oikeusjuttujen sarjaa, ja taustalla saattaa olla monimutkaisia sukulaisuussuhteita, joista saman lähdenipun asiakirjat kertovat. Alkuperäislähteessä saattaa olla marginaalimerkintöjä, jotka eivät ole päätyneet lähdejulkaisuun. Tai lähdejulkaisussa tai aikaisemmassa tutkimuksessa on saattanut olla virhe, joka on tärkeää korjata.

Lisäksi aineisto on arvaamatonta – alkuperäislähteestä saattaa löytyä jokin kiintoisa lisätieto tai yhteys, jota tutkija ei osaa etukäteen tiedustella. Olen itse ollut joskus ymmälläni, kun olen halunnut tilata 1500-luvun sekalaisia asiakirjoja sisältävän arkistokansion, ja minua on kehotettu ilmoittamaan, minkä nimenomaisen asiakirjan tuosta kansiosta haluan. Olen onneksi saanut arkistovirkailijan vakuuttumaan siitä, että tarvitsen nähtävilleni koko kansion, koska sen sisältöä ei ole luetteloitu enkä siis voi etukäteen tietää, mitä tietoja sieltä tarkalleen haluan, ennen kuin olen tutustunut koko sisältöön.

Joskus arkistosta löytyy todella jännittäviä lähteitä, jotka saattavat herättää kiinnostuksen johonkin aivan uuteen tutkimusaiheeseen. Kuten sukututkimuksen juhlaseminaarissa olleet saattoivat kuulla, kollegani, Genoksen päätoimittaja Tiina Miettinen löysi kiintoisan sukukirjan eräästä kartanoarkistosta aivan odottamatta. Kartanon historian kirjoitushanke poiki kiinnostavia sukuhistoriallisia tutkimusnäkökulmia ja useita kiintoisia aiheeseen liittyviä artikkeleita. [Edit: tästä esimerkki myöhemmässä bloggauksessa ”Yllätyslöytö – tilaustutkimus johti kadonneen sukukirjan jäljille”.]

Omiin merkittäviin löytöelämyksiini kuuluu Tallinnan kaupunginarkistossa tekemäni havainto, kun kävin läpi 1500-luvun asiakirjoja. Ritari Erik Flemingin kirjeet olivat minulle tuttuja, koska ne oli aiemmin julkaistu, mutta kokoelmasta löytyi myös hänen puolisonsa Hebla Sparren kirjeitä, joita ei oltu painettu. Alkuperäisaineistojen tutkiminen onkin usein ollut erittäin tärkeää erityisesti naisten, lasten ja vähäväkisten elämän tutkimisessa.

Olipa tutkimuksen kohteena 1500-luvun voudintili, 1700-luvun kirkonkirjoja tai vuosien 1910-60 rippikirjoja, tutkijan – sukututkijan, historiantutkijan, kulttuuriperinteen tutkijan – tutkimustyön kannalta yhtä tärkeää on päästä itse tekemään oma tutkimuksensa. Yksittäinen selvityspyyntö ei tuota samaa tulosta, samoja oivalluksia tai samoja yhdistelmiä. Alkuperäislähde on varsinaisessa tutkimustyössä korvaamaton.

———–

Förra år ansåg högsta domstolen att en släktforskare inte får själv studera kyrkböcker som är under 100 år gamla (se tex. Kyrkopressen 27.1.2011). Att be om uppgifter är en sak och att själv läsa ursprungliga källor är en annan. Det här har jag ofta märkt när jag har studerat källmaterialet – antingen som historieforskare eller som släktforskare. När man själv läser källor, vare det nu är medeltida liturgitexter, 1700-talets brevväxling eller 1910-talets kyrkböcker, kan man hitta uppgifter som man inte ens visste fanns där. Genealogiska samfundet arbetar aktivt för att förbättra situationen så att släktforskarna skulle ha bättre möjligheter för att själv studera kyrkböcker.

« Older entries