Så fanns där ej mer än en blodiger arm…

Blogilastun otsikko on muistinvaraisesti siteerattu vanhasta balladista, jossa harmaa susi pistelee poskeensa neidon, ennen kuin lemmitty ehtii paikalle. Balladin on levyttänyt esimerkiksi Garmarna-yhtye. (Muok. oikea säe kuului ” Så fann han ej mer än en blodiger arm” – mutta balladienhan kuuluukin vähän varioida…)

Laulu tuli mieleen, kun luin aamulla Tuomas Heikkilän toimittamaa teosta Kirjallinen kulttuuri keskiajan Suomessa ja löysin sieltä maininnan, että Turun pormestari Michael Krancken vaimolle Elisabetille kävi yhtä surkeasti. Kun Turku paloi vuonna 1593, hän jäi loukkuun ja vain toinen jalka jäi jäljelle.

Kirjan artikkelit käsittelevät toki pääasiassa vähän vähemmän verisiä yksityiskohtia, joista aikanaan lisää Historiallisen aikakauskirjan kirja-arviossa. Blogosfäärin käyttöön kirjaan vielä toisen dramaattisen tunnelmakuvan samasta teoksesta. Kirjassa kerrotaan, miten piispa Gottskalkin murhaajien pannaanjulistus oli määrä lukea kirkoissa v. 1374. Julistuksen yhteydessä oli soitettava kirkonkelloja ja aluksi sytytettävä kynttilä, joka sitten lopuksi sammutettiin. Tehosteet kohdallaan!

Mainokset

Ottia tuota

Tampereella järjestetty Blockfest ei ole ollut omalla kesätapahtumien listalla, mutta sitä koskeva uutisointi herätti huomioni. Tai oikeastaan uutisointia koskeva uutisointi kiinnitti huomiota. Näyttää siltä, että Blockfestin järjestäjillä on ollut vaikeuksia saada julki oikaisua uutiseen, jonka mukaan festareilla olisi tapahtunut puukotus. Nyttemmin festareita moittinut mielipidekirjoittaja on osoittautunut olemattomaksi. Tekevälle sattuu, ei vähiten toimituksille, mutta tässä tapauksessa kai ainakin oikaisumahdollisuus tuntuisi kohtuulliselta.

http://www.facebook.com/notes/blockfest/avoin-vastine-aamulehdelle-lehtijuttu-tuhosi-nuorison-maineen/10150265613540547

http://www.stara.fi/2011/08/26/aamulehti-karysi-valehenkilosta-blockfest-kohussa/

http://www.stara.fi/2011/08/28/aamulehti-uhkailee-nyt-myos-staraa/

Rakkauslapsi – Kärleksbarn

Bloggaren vill bara helt kort kommentera, att Herman Lindkvist valde ett lite ambivalent ord när han talade om ”kärleksbarnet” (gällande glada nyheter från Sverige) – se nedan vad Svenska akademiens ordbok säger. Men på allvar: visst är det glada nyheter, lyckoönskningar till Vickan & familjen!
http://www.aftonbladet.se/nyheter/article13483662.ab

Ruotsin kuningashuoneella on vaihteeksi iloisia uutisia kerrottavana – historian popularisoija Herman Lindkvist kiirehti riemuitsemaan, että kruununprinsessa Victorian odottama pienokainen on oikea ”rakkauslapsi”.
http://www.iltasanomat.fi/kuninkaalliset/victorian-opettaja-rakkauslapsi/art-1288408070162.html
Bloggaaja ei tosin malta olla huomauttamatta, että ”rakkauslapsi” – kärleksbarn – on sanana vähän monimerkityksinen, kuten allaoleva lainaus osoittanee.
(Svenska akademiens ordbokin verkkoversio on muuten lievimmin sanottuna loistava historiantutkijan[kin] apuväline.)

Svenska akademiens ordbok (http://g3.spraakdata.gu.se/saob/)
– KÄRLEKS-BARN.
[KÄRLEKS-BARN.ssg 1]
1) (†) till 1: älsklingsbarn. LIND 1: 11031749.
[KÄRLEKS-BARN.ssg 2]
2)
[jfr eng. love child]
(ngt vard.) till 3: barn utum äktenskapet, oäkta barn. CRUSENSTOLPE Mor. 5: 168 (1843). Han var ju ett tocket där kärleksbarn. LAGERGREN Minn.1: 266 (1922).
[KÄRLEKS-BARN.ssg 3]
3) (†) till 3: kvinna som lever blott för erotik o. kärleksäventyr. Älskarinnor,/ Små Gudinnor, / Kärleksbarn,/ Som ställen Edra garn,/En Man at få. ENVALLSSON Pig. 21 (1781). ARNELL Moore LR2: 91 1830.
[KÄRLEKS-BARN.ssg 4]
4) (†) till 3; bildl., om kärleken (i sin första begynnelse). LUCIDOR (SVS) 447 (1674). Det späda kärleksbarn, så lindrigt bör bemötas,/ Så noga aktas vil, så ömt och varsamt skötas.

Aino Kallas maailmalla

Aino Kallaksen (1878–1956)  nimikkoseura voi tänä syksynä juhlia viisivuotista taivaltaan onnellisissa merkeissä, kun SKS julkaisee ensimmäisen englanninkielisen artikkelikokoelman Aino Kallaksen tuotannosta, elämästä ja kirjailijanurasta. Teoksen Aino Kallas. Negotiations with Modernity (toim. Leena Kurvet-Käosaar & Lea Rojola) julkistamistilaisuus järjestettiin Kallaksen henkilöhistorian kannalta mitä otollisimmassa paikassa – Viron Helsingin-suurlähetystössä. Jo tutkija joskus joutuukin pohtimaan, olisivatko menneisyyden ihmiset arvostaneet heistä kirjoitettavaa tutkimusta, tässä tapauksessa voi Aino Kallas -seuran puheenjohtajan Maarit Leskelä-Kärjen sanoin todeta, että mainittu kirjailija olisi varmaan ollut kirjasta hyvillään. Pyrkihän Aino Kallas aikanaan luomaan itselleen kansainvälistä asemaa ja edistämään teostensa kääntämistä eri kielille.

Aino Kallas. Negotiations with Modernity (eds. Leena Kurvet-Käosaar & Lea Rojola) is the first collection ever on Aino Kallas in English.

I’m with Coco – and Coco’s with us

Tonight the blogger is going to watch Conan O’Brien again – the new show is finally in Finland, too. Previous comments in English: https://anulah.wordpress.com/2010/01/28/the-mighty-fall/

Taisin viimeksi tammikuussa 2010 kirjoittaa Conan O’Brienin vaiheista (https://anulah.wordpress.com/2010/01/28/the-mighty-fall/). Kohta voi taas olla aihetta – illalla SuomiTV marssittaa punapäisen, itseironisen juontajan suomalaisten katsottavaksi.

USA:n business-lehdet kuten Fortune ja Bloomberg businessweek ovat olleet innoissaan uuden TBS:llä olevan show’n tavasta hyödyntää sosiaalista mediaa (tai osittain ja alun perin sitä hyödynsivät ennen kaikkea Conanin fanit), ja mainostajien haikailema nuorehko ostovoimainen yleisö on seurannut ohjelmaa, vaikka luvut ovat olleet laskemaan päin.

Olikohan Late Night with Conan O’Brienin 3-vuotisjuhlaepisodi, jossa David Letterman poikkesi sanomaan Conanille ja sidekick Andy Richterille (jonka merkitystä en itse ole oikein hiffannut), että parin vuoden päästä he voivat siirtyä kaapelille ja tahkota kunnon rahasummia. Jää nähtäväksi, miten käy.

Ks. esim.
http://teamcoco.com/

http://www.suomitv.fi/conan/

http://blogit.stara.fi/chaostube/?p=4344

——

Jälkikommentti 17.8.2011:  SuomiTV:n jaksojen esittäminen alkoi Conanin syntymäpäivänä (18.4.) nauhoitetusta episodista, joka tuntui jotenkin laimealta ja sai miettimään, onko NBC-pettymys vienyt kaverista mehut. Seuraava jakso, jossa Tina Fey vieraili, tuntui energisemmältä. Fey oli mainostamassa kirjaansa Bossypants (joka sattumalta on työhuoneen sivupöydällä odottelemassa lukemista, toivottavasti jossain vaiheessa ennätän siihen asti)

Netissä joku haikaili masturboivan karhun ja muiden Conanin NBC:lle tehdyissä ohjelmissa nähtyjen hahmojen perään. Kaipailu muistutti siitä, että yhtiöstä toiseen siirtyminen on aika kova juttu, koska samalla menivät oikeudet moniin klassikoiksi muodostuneisiin hahmoihin ja sketsityyppeihin.

Triviatietona mainittakoon, että Tina Feyn 30 Rock -komediasarjan jakso Khonani (http://en.wikipedia.org/wiki/Khonani#Plot) kommentoi omalla tavallaan NBC:n talk show -kamppailuja.

Valitse elämä?

Kirjoitetaan nyt töihin paluun kunniaksi toinenkin lastu teemalla ”terveisiä perheestä”, ennen kuin on aika alkaa blogitsekin hypettää Conanin uutta tulemista, tällä kertaa SuomiTV:ltä.

Kollegani kirjoitti hiljan blogissaan ajatuksista, joita kirja Tutkimusmatkoja äitiyteen oli herättänyt. Kyseinen kirja on onnistunut kokoelma, jossa yliopistolaisnaiset kertovat kokemuksiaan siitä, miten äitiyden ja tieteentekijän elämä sopivat yhteen – tai miten ne eivät sovi. Mukana on menestys- ja menetystarinoita eri sukupolvien varrelta.

Ehkä selkeimmin tarinoista nousee esiin ihmisten eriarvoinen kohtelu ja kohtaloiden sattumanvaraisuus. Jonkun pomo kannustaa ja onnittelee, toinen kauhistuu ja hyljeksii. Ongelmia aiheuttavat esimerkiksi pätkätyösuhteet (yhdistettynä byrokratian sekoiluihin) – linkitettäköön vaikkapa tämä esimerkki.

Välillä yliopistotyö tuntuu muutenkin olevan turhan uskollinen työskentelyaikatauluille ja menetelmille, jotka ehkä toimivat silloin, kun yliopistolaisista monet olivat naimattomuuteen ja perheettömyyteen sitoutuneita, maailmasta kieltäytyneitä pappeja.

Moni tutkija on välillä apurahoilla, ja jos äitiyslomalle jää apurahakaudella, äitiysraha voi olla mitätön – jos taas sattuu olemaan hyvin rahoitetussa projektissa, pääsee alussa palkoille ja jaa senkin jälkeen kelpo ansiosidonnaista.  No lasten tuloa ei välttämättä just voi ajoittaa parhaan rahoitustilanteen mukaan. Lastenhoitovapaiden päätyttyä rahoitusta saattaa edelleen vielä olla, tai sitten ei. Lähipiiri saattaa ottaa osan lasten ja talouden hoidosta asiakseen, tai sitten ei. Ja niin edelleen.

Mietin silti, kun Turun naisten historiaa -teoksen julkkareista uutisoitiin, että työn ja perheen yhdistäminen on usein ollut vaikeaa, että välillä tuo yhdistäminen on myös yksinkertaisesti pahuksen mahtavaa. Tällä en halua vähätellä tutkijaäitien, muiden äitien tai isienkään vastuksia, arkisia tai ammatillisia, joita toki itselläkin tulee vastaan ja joita kollegani edellämainitussa blogissa hyvin pohtii. En myöskään väitä, että lapsia pitäisi tai kannattaisi kaikkien elämäänsä tavoitella. Mutta joskus lapsi voi avata uusia, luovia, erilaisia, monenlaisia mahdollisuuksia elämään, töissä ja vapaalla.

Kukin ratkaisee tykönään, edustaako enemmän linjaa mikään ei saa muuttua lapsen myötä vai linjaa tärkeysjärjestykset menivät täysin uusiksi. Saman tilanteen voi myös tulkita eri tavoin. Oma työnteko voi myös saada voimia perheellisyydestä. Joskus voi olla vaativaa, kun lapsi vaatii huomiota kesken jonkun työprojektin. Mutta se voi silti silti palkitsevampaa ja virkistävämpää kuin vaikkapa se, että yliopistobyrokratia vaatii huomiota kesken työprojektin (ja jälkimmäinen piirre onkin tieteentekijöiden selvityksen mukaan saanut monet harkitsemaan alan vaihtoa – ja myös vaihtamaan).

Välillä voi olla, että perheellisen täytyy niinsanotusti tehdä valintoja eri työtehtävien ja urahankkeiden välillä, mutta mikä parasta, välillä valintoja nimenomaan saa tehdä. Ja välillä voi keksiä kolmannen vaihtoehdon valintojen väliltä. Valinnoista ei välttämättä pidä syyttää perhettä (sana ”perhesyyt” ei kuulu omiin sanavalintoihini), ja joskus sitä voi suorastaan kiittää. Ja toivottaa ja tavoitella voimia, elämäniloa ja työn iloa kaikille monenlaisten perheiden ympäröimille tai niitä ilman eteenpäin porskuttaville.

Historiallinen anekdootti vaikkapa nykypolitiikan analyysin taustaksi: jo 1500-luvun aateliset oivalsivat, että perheen vointi oli hyvä ja hyväksytty peruste, jolla saattoi jättää väliin muutamatkin poliittiset kokoukset tai kiusalliset sotaretket. Kustaa Vaasa valitteli välillä, että hänen uskotut miehensä vain hummailivat perheensä luona ja kuni

ngas ja valtakunta saivat odotella. Puolensa siinäkin.