Yllätyslöytö – tilaustutkimus johti kadonneen sukukirjan jäljille

Tämä bloggaus on alun perin julkaistu Kulttuurihistorian oppiaineen omassa blogissa. Itse olen erityisen hyvilläni siitä, että tämä tutkimuslöytö syntyi juuri sellaisesta laajan alan yhteistyöstä – useiden oppiaineiden ja eri maissa asuvien tutkijoiden työstä – joka mielestäni on historiantutkimuksessa parasta.  On aina mukavaa kantaa korsi kekoon tai kahteenkin, se ei ole itseltä pois vaan kaikille enemmän.

Historiantutkimus – ja tutkimus ylimalkaan – on siitä jännittävää, että matkan varrella voi löytää jotain aivan muuta kuin mitä alun perin lähti etsimään. Tällainen löytö on ruotsalaisen kielitieteilijän, mystikon ja muinaistutkijan, Johan Buren (Johannes Bureus 1568-1652) alkuperäinen sukukirja.

Käsinkirjoitettu pergamenttikantinen kirja on erityinen virstanpylväs pohjoismaisen sukututkimuksen historiassa. Se sisältää poikkeuksellisen varhaisen selvityksen Ruotsin Länsipohjan talonpoikaisista sukuverkostoista. Kyse on ajankohtaan nähden harvinaisesta ei-aatelisesta sukututkimuksesta, joka huomioi poikkeuksellisesti sekä mies- että naiskantaiset jälkeläiset.

Kirja löytyi alun perin aivan toisen hankkeen yhteydessä, kesällä 2008, kun kulttuurihistorian k&h-tilauskirjat sai toimeksiannon tutkia Salossa sijaitsevan Fulkilan kartanon historiaa keskiajalta 1700-luvulle. Tilaustyöhön ryhtyivät tutkijat FT Anu Lahtinen (Turun yliopisto) ja FL Tiina Miettinen (Tampereen yliopisto).

Fulkilan kartanon omat arkistot olivat kadonneet, joten johtolankoja oli kerättävä monenlaisista lähteistä kuten hää- ja hautajaisrunoista sekä erilaisten sukujen arkistoista. Johan Buren sukukirja löytyi eräästä tällaisesta arkistokokonaisuudesta. Tiina Miettinen ei heti tunnistanut kirjaa, mutta genealogisen tutkimuksen asiantuntijana hän totesi, että kyseessä oli poikkeuksellisen oloinen varhainen sukuselvitys.

Pari vuotta myöhemmin Tiina Miettinen ja palkittu ruotsalainen genealogi Urban Sikeborg tulivat yhdessä siihen tulokseen, että kirja oli Johan Buren omakätisesti kirjoittama, alkuperäinen sukukirja. Teoksesta tunnetaan myöhempiä kopioita, mutta niissä on epäselviä tai puutteellisia merkintöjä, joita alkuperäinen teos auttaa nyt selvittämään. Ylimalkaan kirja antaa käsityksen siitä, millaisia merkityksiä entisajan ihmiset antoivat sukujuurilleen.

Ruotsalaiset ja suomalaiset genealogiset lehdet ovat viime kuukausina uutisoineet arkistolöydöstä, jota ei olisi tehty ilman Fulkila-hanketta ja monien asiantuntijoiden yhteistyötä. Asiasta raportoi ensimmäisenä Släkthistoriskt forum 3/2011.

Aiheesta muualla
Tiina Miettinen: Kuka löysi Sursillin suvun? Genealogian alkuvaiheita Ruotsissa ja Suomessa. Genos 2/2010.
Nya rön kring Bureätten. Släkthistorisk Forum 3/2011.
Tiina Miettinen: Johan Buren kadonnut sukukirja löytyi Suomesta. Sukutieto 4/2011 (painossa).

Tiina Miettinen on myös Suomen sukututkimusseuran referee-julkaisun, Genoksen, päätoimittaja. Ks. myös Miettisen artikkeli Sukututkimus apuna historiantutkimuksessa”, Ennen ja nyt 1/2007.

Historian narratiivisuus ja silleen…

Kollega osui löytämään sivun, jossa kaupataan historian pääsykokeiden preppausmatskua seuraavin luonnehdinnoin:

Koska Turun ja Tampereen valintakoekirjat ovat luonteeltaan enemmän romaaneja kuin oppikirjoja, voi olennaisen tiedon hahmottaminen olla joskus hankalaa. Siksi … teoriakoosteet on laadittu ohjaamaan lukemistasi oikeisiin asioihin. (alkuperäiset kotisivut)

Viime vuonna Turun yliopistossa oli pääsykoekirjoina seuraavat:
Historia: Syrjämaa, Taina, Edistyksen luvattu maailma. Edistysusko maailmannäyttelyissä 1851–1915, SKS, Helsinki, 2007.
Kulttuurihistoria: Hannu Salmi (toim.), Menneen ja tulevan välissä. 1800-luvun kulttuurihistorian lukukirja. k&h, Turku 2011.

Kirjoittajien lienee syytä lukea ansiokseen, että heidän töitään luonnehditaan romaanin kaltaisiksi. Ja tunnetusti kerronnallisuus on tärkeä elementti historian kirjoittamisessa. Mutta miten olisi käsitteenä tietokirja / tieteellinen tutkimus / tieteellinen julkaisu?

Ei toki liene mahdotonta että yrityksen kauppaama maksullinen aineisto voisi olla hyödyksikin. Luultavasti ei ole haitaksi. Hintavahko saattaa olla. Ja lisäksi ehkä ajastaan jäljessä, koska Tamperekin näyttää vuonna 2011 luopuneen pääsykoekirjoista. Historian pääsykokeet 2012 ovat vasta hamassa ensi vuoden hämärässä, eikä pääsykoekirjoja tai pääsykokeessa kysyttäviä teemoja ole ehkä edes lyöty lukkoon, joten yrityksellä on sinänsä aikaa vielä päivittää sivunsa ja ohjeistuksensa.

On myös saatavilla toisenlainen vaihtoehto ihan ilmaiseksi – ja se kertoo jotain paitsi tieteenalasta, myös siitä, että historian opiskelijoilla on asennetta!
http://org.utu.fi/tyyala/kritiikki/paasykoeopas/

Kirjoittaja on Kritiikin kopo- ja HOL-vastaava 1998 sekä puheenjohtaja emerita 1999.

(päivitetty klo 10.40: ks. myös kommentit)