Pohjoismaiset päivät siltoja rakentamassa

På svenska: Bloggaren har deltagit i Nordiska dagar på Drakamöllan (7-8 augusti 2023, se programmet nedan) och rapporterar om presentationer och diskussioner som varierade från vetenskap och kultur till ekonomi och idrott. Många intressanta inlägg! Rasmus Emborg och Ina Mickos, representanter för Ungdomens Nordiska Råd, höll ett aktuellt tal om ungas ställning. En central önskan var att unga skulle inkluderas i beslutsfattande och diskussion från början, istället för att prata över deras huvuden eller försöka gissa vad de vill. Förhoppningsvis gav presentationen nya idéer om hur man kan agera framöver för att vara mera inklusiva. Och det var så många intressanta inlägg som fysikern Clara Veltes presentation om grundforskningens betydelse – kolla gärna hennes spännande projekt gällande turbulens: https://www.dtu.dk/english/news/all-news/nyhed?id=2d52d982-ae78-4a22-9fa1-d2f4e1eea619! Mera information om Drakamöllan går att hittas på hemsidan https://nordisktforum.com/

Drakamöllan on nähnyt monenlaista vuosisatojen mittaan – se on ollut tavallinen maatila, se on nähnyt ruukkitoiminnan kukoistuksen ympäröivässä Skoonessa, ja siellä on asunut Flower Power -kulttuuriväkeä, ennen kuin siitä tuli nykyisen omistajansa Ingalill Thorsellin johdolla kartanohotelli ja monenlaisten tieteen ja kulttuurin edustajien kokoontumispaikka. Siellä järjestetään kesällä myös aivan erityinen oopperatapahtuma. Keväisin ja syksyisin Drakamöllan tarjoaa mahdollisuuden hakea stipendiä viikon tai kahden oleskeluun Nordiskt Forum -kohtaamisissa, jolloin kourallinen ihmisiä kokoontuu eri puolilta pohjoismaita – kukin edistää omaa tieteen, taiteen tai politiikan hankettaan, mutta aterioilla keskustellaan yhdessä hankkeista sekä kaikesta muustakin maan ja taivaan välillä. Kesäisin lähiniityllä laiduntaa islanninhevosten lauma, ja kivenheiton päässä alkaa luonnonsuojelualue.

Elokuussa 2023 järjestettiin ensimmäistä kertaa Pohjoismaiset päivät (Nordiska dagar), joissa puhuttiin Pohjolasta ja pohjoismaisesta yhteistyöstä monelta kantilta. Ohjelman alla joitakin otteita päivien puheenvuoroista.

Pohjoismainen yhteistyö ja rauhanomainen rinnakkainelo eivät ole mitenkään itsestäänselvä tai historiallisesti vakaa asia. Valtakunnat ja seudut ovat vuosisatojen mittaan ajautuneet valtataisteluihin ja suorastaan sotiin keskenään – ja Ruotsiin kuuluvassa Skoonessa on yhä esimerkiksi kirkossa muistosanat, joissa ylistetään paikallisten urheutta, kun nämä 1600-luvulla ajoivat pois Ruotsin sotajoukot. Myös monenlaista sanailua ja vinoilua voi havaita – uudehko elokuva unioninkuningatar Margareetasta toi esiin jo keskiajallakin esitettyjä epäluuloja naapurikansojen välillä.

Eroja onkin melko paljon: kun pohdittiin, millainen on päätöksenteon ”pohjoismainen malli”, moni viittasi ruotsalaiseen laajan keskustelun malliin. Tähän kuitenkin todettiin, että Tanskassa ja Suomessa päätöksiä tehdään toisaalta nopeammin ja varsinkin Suomessa kovin vähällä keskustelulla. Kansainvälisessä vertailussa maat ovat silti lopultakin yllättävän läheisiä. Professori Åsa von Schoultz (Helsingin yliopisto) totesikin esityksessään, että esimerkiksi luottamus demokratiaan ja poliittiseen järjestelmään vaihtelee pohjoismaasta toiseen, mutta maailmanlaajuisessa vertailussa erot kutistuvat varsin pieniksi. Ja joskus into yhteisestä maailmasta on noussut suureksi: Morthen Norhagen Ottesen ja Rasmus Glenthøj kertoivat esityksessään1800-luvun skandinavistisista vallankaappaushankkeista, joista olivat löytäneet aiemmin tuntematonta aineistoa.

Päivän kulttuuriosuudessa Lise Bach Hansen ja Lars Mogensen sanailivat hauskasti kulttuurista ja yhteistyöstä Tanskan ja Ruotsin välillä. Lise Bach Hansen kertoi, että Tanska käyttää enemmän rahaa kulttuuriin, mutta että sen paremmin tanskalaiset kuin ruotsalaisetkaan eivät usko, kun heille siitä kerrotaan. Ruotsalainen keskustelukumppani kiirehtikin heti ”epäilemään”, että kruunun kurssiheilahtelut selittävät asian. Puhujat pohtivat mahdollisuuksia ja haasteita järjestää enemmän tanskalaisia ja ruotsalaisia yhteistilaisuuksia ja ylittää maiden välisiä kielimuureja. Lars Mogensenin mukaan tanskaa puhuva studiovieras ruotsalaisessa kulttuuriohjelmassa herättää radion kuuntelijoissa aina paljon reaktioita.

Jennie Fahlström kertoi Stockholms handelshögskolanin taide- ja kulttuurityöstä. Työskenneltyään taideyhdistyksessä hän ryhtyi opiskelemaan Hankenissa oppiakseen lisää yritysten taidesuhteesta. Haastattelujen mukaan taidekokoelma alkaa usein opiskeluvaiheen satunnaishankinnoista eikä esim. investointina. Hanken on panostanut taide- ja kulttuuriyhteistyöhön: taidekoulujen loppunäyttelyitä Hankenissa, kirjallisuuspiirejä jne. Fahlström ja Erik Wetter kertoivat myös siitä, miten merkittävässä roolissa perheomisteiset yritykset ovat sekä maailmanlaajuisesti että Pohjolassa, myös kulttuurin ja taiteen tukijoina.

Rasmus Emborg ja Ina Mickos, nuorten pohjoismaisen neuvoston edustajat, pitivät aina ajankohtaisen puheenvuoron nuorten asemasta yleisesti ja Pohjolassa erityisesti. Keskeinen toive on tietenkin, että nuoret otettaisiin mukaan päätöksentekoon ja keskusteluun alusta alkaen eikä puhuttaisi heidän päänsä yli tai koetettaisi arvailla, mitä he haluavat. Totesin miettiväni, että tässäkin iässä koen usein, että minua infantilisoidaan ja että päätöksenteossa puhutaan pääni yli, ja on tullut tietty turhautuminen vaikutusmahdollisuuksiin – kuitenkin tilanne tietenkin erilainen kuin aikoinaan. Puheenvuoro sanallisti joitakin ongelmia, joita olen miettinyt vaikken ole osannut tarkkaan sanoittaa, ja antoi toivottavasti uusia ideoita siitä, miten toimia jatkossa.

Tieteestä esitettiin hyvin monenlaisia tärkeitä puheenvuoroja. Clara Velte kertoi turbulenssin ydinongelmia käsittelevästä ERC-tutkimuksestaan ja toi esiin perustutkimuksen ongelmat: miten saada rahoitusta hyvin perustavanlaatuisten fysiikan ja matemaatikan ongelmien ratkaisemiseen, jos ei niistä pysty heti osoittamaan suuria voittoja? Omaa hankettaan nyt menestyksekkäästi pyörittävä Velte kertoi matkan varrella kohtaamistaan haasteista ja totesi, että perustutkimusta tehdään nyt enemmän muualla kuin pohjoismaissa, mikä voi johtaa tieteellisen ydinosaamisen heikkenemiseen, jos aina etsitään helppoja ja nopeita sovelluksia. Lisätietoja hankkeesta: https://www.dtu.dk/english/news/all-news/nyhed?id=2d52d982-ae78-4a22-9fa1-d2f4e1eea619

Mona Forsskåhl, Arcadan rehtori, käsitteli tieteen, kulttuurin ja sivistyksen hyvin moninaisia polkuja oman kokemuksensa kautta. Hän totesi, että tieteelle ja koulutukselle on ominaista se, että pohtii sitä, missä on voinut erehtyä. Jatkopohdintana mieleeni tuli, että tämä piirre voi tehdä tieteentekijöistä haavoittuvaisia tilanteessa, jossa esim. poliitikko tai byrokraatti ei lainkaan ole kiinnostunut pohtimaan missä voisi olla väärässä, vaan latelee tieteentekijöille ”totuuden” heidän omasta alastaan. Tästä on Ilona Kemppainen kirjoittanut tuonnoin blogissaan: https://avoimenmaan.wordpress.com/2018/09/19/akateemiset-zombit/

Paljon kaikkea muutakin kiinnostavaa kuultiin – musiikkitaiteesta huolehti säveltäjä Sten Sandell, jonka sanaa, säveltä ja ääntä yhdistelevät teokset saivat ainutlaatuisen säestyksen ulkoa kantautuneista sateen ja tuulen kohinoista. Hans-myrsky kuitenkin kulki pääosin lännestä ja pohjoisesta ohi, ja puolensataa osanottajaa sai nauttia monipuolisesta ohjelmasta sääolojen häiritsemättä. Monipuolinen päivitys pohjoismaisiin elämänaloihin antoi uutta virtaa alkavaan syksyyn.

Kirjoittaja on Suomen ja Pohjoismaiden historian professori, joka oleskeli Drakamöllanissa Svenska Litteratursällskapet i Finlandin stipendiaattina keväällä 2023 ja joka työstää yleisesitystä Pohjoismaiden historiasta.

Islanninhevosia niityllä Drakamöllanin vieressä.

Päivitys 5.2.2024: Suomen Drakamöllan-alumnien tapaamisessa sovittiin, että Nordiskt Forum -viikkoihin osallistuneiden järjestäessä tapahtumia voidaan käyttää tunnistetta Nordiskt Forum Drakamöllan eli #NordisktForumDrakamöllan

Pohjoismaat, samalla tavalla erityiset?

Ostan tanskankielisen lehden ehkä kerran, pari vuodessa, mutta välillä siitä sitten riittääkin luettavaa vaikka miten pitkiksi ajoiksi. Tällä kertaa mukaan tarttui Weekendavisen 17 feb 2023, jossa oli muun muassa laaja kuningatar Margareeta II:n haastattelu sekä kulttuuripoliittista keskustelua aikakauskirjojen merkityksestä, Judith Butler-analyysiä, ”Delftin sfinksin” ylistystä (Synne Rifbjerg Vermeer Rijksmuseetissa) ja 1600-luvun kiinalaiseen kaunokirjallisuutta (Jinpingmei, ”Madame Bovary på steroider”).

Kun Martin Krasnik keskustelee Tanskan kuningattaren kanssa, otsikko Dronningen uden filter kertonee sekä siitä, että kuningatar puhuu avoimesti ja poseeraa kameralle ilman ylimääräistä filtteriä – että toisaalta siitä, että kuningatar tunnetusti sauhuttelee huoletta. Margareeta II toteaa haastattelijalle, että turha enää tässä iässsä keventää tupakointia.

Haastattelu liikkuu Tanskan historian ja tanskalaisuuden kehyksessä – kuningatar palaa muistoissaan toisen maailmansodan aikaiseen saksalaismiehitykseen ja pohtii samalla Ukrainan tilannetta. Samalla keskustelussa ollaan yllättävänkin lähellä Suomen ja pohjoismaisten kansallisten identiteettien isoja kysymyksiä, sillä Tanskan miehityksen ja Unkarin 1956 kansannousun lisäksi Margareeta II vertaa Ukrainan sotaa talvisotaan. Samalla, kun keskustellaan Tanskan valtion, Tanskan hallitsijan ja tanskalaisten asemasta ja kohtalosta suuressa maailmassa, keskustelu kääntyy useaan otteeseen pohjoismaisiin vertailuihin.

Kuningatar Margareeta II pohtii haastattelussa, että tanskalaisia on niin vähän, että se tuo tietyn yhteenkuuluvuuden tunnetta aivan kaikkien tanskalaisten välillle, asemasta riippumatta. Tämä kokemus yhdistänee myös monia suomalaisia, norjalaisia, islantilaisia ja ruotsalaisia. Jäinkin miettimään rinnakkaisia pienuuden kokemuksia, jotka lisäävät keskinäistä ymmärrystä, vaikka samastuttava kansallisuus on eri. – Toisaalta samassa lehdessä on juttu Tanskan ja Grönlannin vaatimuksista Arktiksen alueella – hiukan erilaista suurellisuutta ja omansalaisia rajanvetoja verrattuna Suomen pitkään itäiseen maarajaan ja sen pysyvyyteen.

Haastattelusta toisaalta välittyy myös etäisyys kuninkaallisen ja alamaisen välillä. Toimittajan tekstissä on häivähdys suomalaisistakin lehtijutuista tuttua, egosentristä ”mitä tämä haastattelu voi merkitä minulle toimittajana: tupakointia monarkin kanssa ja ainutlaatuista tasaveroisuutta” -henkistä haaveilua. Kirjoittaja joutuu kuitenkin toteamaan, että ystävällinen monarkki säilyttää etäisyytensä. Kun Krasnik tiedustelee kuningattarelta monarkkielämän rajoituksia, tämä vastaa, että kaikkien ihmisten elämässä on esteitä ja rajoituksia, mutta hän ainakin tiesi jo nuorena, mikä hänen eämäänsä rajaisi: hänestähän oli määrä tulla kuningatar. Voi suorastaan kuulla, miten kuningatar kohauttaa olkapäitään. Samalla hän toteaa, että hänen oli paras olla se, joka poisti neljän lapsenlapsen kuninkaalliset tittelit: parempi, että päätös ei jäänyt kruununprinssille, vaan että vastuun päätöksestä otti ”vanha nainen”.

Edelleen samassa lehdessä Asker Hedegaard Boye puolestaan pohtii: ”Danmark må være det europæiske land med færrest kulturtidskrifter. Har vi overhœvedet någen?” Hän lainaa Bergenin yliopiston kirjallisuusprofessori Eirik Vassendenin sanoja aikakauskirjassa Vagant: aikakauslehden tai aikakauskirjan (tidskrift) rytmi on lyhyt ja nopea – se ei liiku vain uutisjournalismin nykyhetkessä eikä kirjallisuusklassikoiden ikuisuuden perspektiivissä, vaan koko aikajänteellä. Tähän on aikakauskirjan päätoimittajana helppo samastua ja jäädä pohtimaan samalla muiden Pohjoismaiden kuttuuritilannetta.

Niin, miten on? Onko Tanskalla kulttuuriaikakauslehtiä? Ainakin Tanskalla on mainittu Weekendavisen, josta riittää luppohetkiin tavattavaa ja kommentoitavaa Nordiskt Forumissa Drakamöllanissa.