Elokuvan Morning Glory (2010) ennakkotiedot haiskahtivat romanttiselta komedialta – ja romanttinen komedia taas yleensä ei naurata eikä häikäise juonellaan. Toivoa herätti toisaalta se, että elokuvaan oli sentään saatu mukaan vanha kunnon yrmeä Harrison Ford.
Kyllä Morning Glory kuitenkin on komedia. Se ei ehkä ole vuoden elokuva, mutta saa keskivertoa enemmän suosiota katsojalta, joka mielikseen katselee New Yorkin näkymiä, bongailee amerikkalaisen viihdeteollisuuden sisäpiirivitsejä ja seurailee nuoren naisen yrityksiä lunastaa paikkansa televisiokanavan tuottajana.
Becky Fuller (Rachel McAdams) päätyy surkean aamuohjelman tuottajaksi ja kamppailee ohjelman lakkautusuhkaa vastaan. Hän onnistuu patistamaan tv-ohjelman ankkuriksi tylyn reportteri Mike Pomeroyn (Harrison Ford) joka ei juuri viihdy kepeiden aamuaiheiden parissa. Mike Pomeroy kamppailee aamu-tv:n viihdekonseptia vastaan mutta päätyy kuin päätyykin kokkaamaan Beckyn mieliksi.
Sama käsikirjoittaja muokkasi elokuvan kirjasta Paholainen pukeutuu Pradaan, ja tarinan rytmissä voi nähdä tiettyjä yhtymäkohtia. Toisin kuin Prada-tarinan päähenkilö Andy, Morning Gloryn Becky Fuller on kuitenkin jo oppinut ottamaan paikkansa työmaailmassa. Hänen ensimmäinen, räväkästi etenevä aamupalaverinsa surkean aamuohjelman tuottajana on piristävää katsottavaa kenelle tahansa, joka on virkaiältään nuorempana koettanut saavuttaa uskottavuutta työkaverien silmissä. Beckyn lannistumattomuutta seuraa ilokseen.
Romanttiset elementit ovat elokuvassa hiukan päälleliimattuja. Keskeisin jännite syntyy lopultakin Becky Fullerin ja Mike Pomeroyn suhteesta työntekoon. Ikäerosta huolimatta molempia yhdistää taipumus asettaa työ kaiken muun edelle.
Harrison Fordin ja Rachel McAdamsin lisäksi elokuvassa hauskuuttavat kyyninen Jeff Goldblum sekä Diane Keaton. Jälkimmäinen vaikuttaa alussa klassisen nujertavalta vanhemmalta diivalta, joka kuitenkin vaihtaa piristävästi leiriä elokuvan puolimaissa.
Becky Fullerin loppupulma – siirtyäkö NBC:n Today-show’hun vai jäädäkö ”perheeksi” kasvaneeseen omaan ohjelmaporukkaan – voisi ehkä saada toisenkinlaisen ratkaisun. Toisaalta – kuten Bill Carter on todennut kirjassaan Desperate Networks, suuret tv-yhtiöt ja kanavat ovat jo hyvän aikaa olleet pulassa ja NBC on kamppaillut laskevien katsojalukujen kanssa. Tosimaailman tilannetta ajatellen Beckyn valinnassa on puolensa ja puolensa.
Mutta mitä vikaa olisi tuuliviireissä aamu-tv:n jutunaiheena?
Katso myös Skenet-arvio elokuvasta Morning Glory.
Vita Historica 