Keskiajan ja 1500-luvun tutkimuksia SLS:n julkaisusarjoissa

Svenska litteratursällskapet i Finland on vuosikymmenten mittaan julkaissut monia tärkeitä keskiajan ja 1500-luvun tutkimuksia. Joukossa on Greta Hausenin nimistöhistoriallisia tutkimuksia, Gunvor Kerkkosen tutkimuksia merenkulusta ja asutuksesta Suomenlahden rannikolla sekä Birgit Klockarsin keskiaikajulkaisuja, niin piispa Hemmingin elämäkerta kuin tutkimus Naantalin luostarin väestä.

Huomasin vasta tällä viikolla (kiitos Källan-jäsenlehden http://www.sls.fi/sv/lank/las-medlemstidningen-kallan-pa-natet), että SLS on jo naisten päivän viikolla alkanut julkaista näitä teoksia ilmaisina digitoituina versioina.

Linkkien takaisia teoksia voi lämpimästi suositella. SLS vahvisti twiitillä, että Greta Hausenin Nylands ortnamn (1920-1924) on myös luvassa digitaalisena syksymmällä. Hausenin työ on myös ihan huippu historiantutkijalle, joka haluaa etsiä tiettyyn paikkaan liittyviä tietoja voudintileistä. Esimerkiksi Hyvingeberg-Hyvinkäänvuori -nimipoimintojen viitteet auttoivat löytämääm voudintileistä 1550-luvun vuorityön ensi vaiheet Hyvinkäällä – ilman Hausenin pohjatyötä olisi mennyt hakuammunnaksi. (Hyvinkäänvuoresta eli Hopeavuoresta ja sen kaivoshankkeesta lisää https://hyuffwingae.wordpress.com/2017/06/28/hyvinkaanvuori-hopeavuori/ )

http://www.sls.fi/sv/utgivning/vastnylandsk-kustbebyggelse-under-medeltiden

http://www.sls.fi/sv/utgivning/alands-ortnamn

http://www.sls.fi/sv/utgivning/bondesegel-pa-finska-viken

Bonuslinkki: Fredrika Runeberg ja Min pennas saga – valaiseva monessa aiheessa mutta tarjoaa myös lisätaustoja Fredrikan 1500-luvulle sijoittuneen Sigrid Liljeholm -teoksen taustoista. #1500lukujutut

http://www.sls.fi/sv/utgivning/anteckningar-om-runeberg

Lisäys: Kaisa Kyläkoski kommentoi blogissaan digitoitua Släktbok-aineistoa: http://sukututkijanloppuvuosi.blogspot.fi/2017/06/digitoitu-slaktbok.html

Hattulan_voutikunnan_tilikirja_48

Nils Mattsson, Turun linnan lasimestari kävi Hyvinkäänvuorella vuonna 1557 malmisuonta katsomassa, ja tämän voudintilitiedon KA 3826 f. 46v. (aukeaman vasen ylälaita) löysin Greta Hausenin Nylands ortnamn, 1920-1924, s. 502 nimipoimintojen ansiosta.

 

Palavien siltojen ja M. A. Nummisen kasvojen valossa

This entry lists some impressions from the Gothenburg book fair, held in Gothenburg 24-27 September 2009. In the book fair, Nordic literature and IKEA shelves were present side to side with international human rights forums. The blogger visited the fair to present her new book, a Swedish translation of her study on women’s agency in early modern noble families.

Här berättar skribenten om sitt besök på Göteborg bokmässan där hon presenterade sin egen bok Anpassning, förhandling, motstånd (Svenska litteratursällskapet i Finland & i Sverige Atlantis, se Atlantisbok.se) om kvinnor som aktörer i en adlig familj (tack Camilla Frostell för ditt översättningsarbete!!!) – se också vad en lyssnare tyckte om temat. Dessutom såg skribenten Joanna Rubin Dranger, Burning bridge, M. A. Numminens ”miniopera” om Svenskans kraft mm.

Ei, Göteborgin polttopullojen ja kivien heittäjät eivät ole riistäytyneet, vaan liekit ja valo ovat havaintoja pitkältä marssilta Göteborgin kirjamessujen halki. Olin siellä esittelemässä ruotsin kielelle käännettyä tutkimustani Anpassning, förhandling, motstånd, joka kertoo Flemingin sukupiirin naisista, jonka Camilla Frostell on kääntänyt todella taitavasti (ja ainakin yksi kuulija kiinnostui). Haastatteluissa syntyi hauskoja linkkejä Henrika Tandefeltin Borgå 1809 -kirjassa käsiteltyihin vallan ja velvollisuuden teemoihin, kertoilimme kirjoistamme yhdessä ja erikseen.

Palavia siltoja edustivat turkulaiset, sillä Euroopan kulttuuripääkaupungin 2011 kirjallisuutta oli esillä teemalla ”Burning Bridge”, kaupungin teemoihin kuuluvan tulipaloteeman hengessä. (Täytyy tosin sanoa, että palavista silloista tulee itselleni yleensä mieleen Tapani Löfvingin seikkailut, jonka alkupuolella hän jossain siltakahakassa menettää korvansa.)

Kirjamessujen torstai ja perjantai tuntuivat viihtyisiltä ja hyvin järjestetyiltä, perjantai-illalla tosin jo tuntui siltä, että voi olla hyväkin livistää alta pois, kun suuret ihmismassat alkoivat tulvia sisään.  Kuulijoita riitti ensimmäisinäkin päivinä monenlaisissa seminaareissa ja pienemmissä keskustelutilaisuuksissa.

Ja kirjoja, kirjoja, kirjoja… houkuttelevia kirjoja… Keskiaikaista simanteko-ohjetta ja aatelisnaisen (Metta Magdalena Lillie) päiväkirjoja ja gotlantilaisia tilikirjoja… Ihan varmaan niille löytyy vielä jotain käyttöä. (Ja itse asiassa löytyykin – esimerkiksi lähdekurssin aineistona.) Yksi asia tosin uupui – paikalliset kollegat.  Kirjamessuilla Turussa ja Hesassakin tapaa paljon enemmän historioitsijoita ja näiden yhdistyksiä. Tai sitten kuljin vaan silmä taskussa.

Esitteitä livahti mukaan erilaisilta kojuilta, päivän päätteeksi saattoi vain ihmetellä Singaporen kirjoittajafestivaalien, puolalaisten painotalojen, palestiinalaisjärjestöjen, tulevaisuuden tutkimuskeskuksen, ex libris -yhdistyksen ja Skaran hiippakuntahistoriallisen yhdistyksen yhteiselämää messujen tuoksinassa.

Messujen tärkeä osa oli myös kansainvälinen tori, jossa käsiteltiin sananvapautta, ydinvoimaa ja monia muita tärkeitä kysymyksiä. Kauempana IKEAn Billy-hylly juhli 30-vuotista taivaltaan ja vanhat Suomen matkailujulisteet vetosivat luontonäkymillään.

Eräs mieluisimmista nähdyistä oli Konstfack-taidekorkeakoulun professori Joanna Rubin Dranger, jonka sarjakuvaromaanit ”Neiti pelokas ja rakkaus” (Fröken livsrädd och kärleken) ja varsinkin ”Neiti tärkeä ja uraputki” (Fröken märkvärdig och karriären) ovat mielestäni sarjakuvamaailman Maija Vilkkumaa -sanoituksia (tosin Joannan tarinoissa on optimistisempi loppunosto).

Messuilla Joanna kertoi erityisesti lastenkirjoistaan ja niiden syntyvaiheista. Huimalta kuulosti myös seminaarin lomassa mainittu Story telling -opintokokonaisuus, jota Konstfack on tarjonnut muutaman vuoden ajan. Siellä voivat kerrontaansa hioa niin muotoilijat, kirjailijat ja mielikuvituksellisempienkin alojen edustajat, vaikka hiukkasfyysikot.

Göteborgin yön tummuessa alkoi illanvietto, ja osanottajat siirtyvät kukin tahoilleen. Meille esiteltiin juhlijoiden kantapaikkoja, ja lisäksi tarina kertoi että tosi VIP-kirjailijoilla oli omat hotellihuonebiletyksensä. Jotenkin hupaisaa ajatella tuolloin mainittua historiaromaanien kirjoittajaa kuvatunlaisissa kemuissa kaiken seurueen kruununa.

Mutta mahtoiko heillä olla hauskempaa kuin vähemmän eksklusiivisessa Pusterviks-baarissa, jossa Claes Andersson ja Katarina Gäddnäs lausuivat runoja (runoja pitäisi tosiaan useammin KUULLA kuin LUKEA), M. Into esitti tavanomaisen hämärää tarinaa jossa Auran aallotkin liplattivat, ja M. A. Numminen marssitti lavalle pienoisoopperaksi kutsumansa esityksen ”Svenskans kraft”, vapaan tulkinnan Suomen historian käännekohdista.