Eeva Turusen arkkitehti, toiveenaan olla Sivistynyt ja miellyttävä ihminen (Siltala 2022), suunnittelee koko ajan ”loputonta minäprojektia”, kuten Outi Hytönen totesi Parnassossa 6-7/2022. Hän rientää jostain pienestä arjen tarpeesta (hankittava uurna) visioihin siitä, miten voisi itse tulla kädentaitojen mestariksi, uuden musiikkityylin menestysosaajaksi, hienovaraista vastuuta muille huomaamattomasti opettavaksi ihmiseksi – samalla kun arjen hoitaminen suunnitellessa jää retuperälle. Taustalla häämöttää edesmennyt arkkitehti-ukki, jonka pedanttisia odotuksia päähenkilö koettaa kovasti noudattaa.
Jokaisessa pienessä arjen tehtävässä piilee mielikuvituksellinen mahdollisuus kuuluisuuteen, eturivin mallikansalaisuuteen, kunnon ja tapojen kehittämiseen. Turvapaikanhakijoiden auttamissuunnitelmat kasvavat visioiksi siitä, miten päähenkilö elelee luontevasti pienessä yksikössä turvapaikanhakijoiden kanssa, miten yhteiselon harmonia ja kulttuurinen rikkaus manifestoituu ruokapöydän monikulttuurisissa antimissa – ja erityisesti asiaan liittyvissä kuvaposeerauksissa.
Kohta suunnitelmissa onkin tosin komeetan löytäminen, tai lemmikkimarsujen kadehdittavan onnistunut nimeäminen, tai uuden musiikkityylin kehittäminen. Mitään tällaista ei tietenkään tapahdu, vaan arjessa arkkitehti kamppailee erilaisten rakennushankkeiden arkisten ongelmien kanssa ja nälvii kumppaniaan liian arkisesta ja ”sivistymättömästä” otteesta elämään. Mielikuvien, mahdollisuuksien ja arjen epäsuhta on enimmäkseen sympaattinen ja inhimillinen – vähän vähemmän maanisena tunnistettavissa välillä omassakin elämässä. Varsinkin joskus opiskelijana, kun ei ollut mitään hahmotusta ehtimisen rajoista, tämänkaltaiset ”opettelen kaikki kielet samalla kun kehitän kuntoani ja avarran maailmankuvaani” -haaveet välillä vähän saivat hallitsemattomat mittasuhteet.
Teoksessa on lukemattomia minäkehittämisen listoja, joissa toistuu ”suunnitelmani on tämä: …” ”suunnitelmani on sellainen, että…” ”sunnitelmani on: …” Esimerkiksi ”suunnitelmani on sellainen, että opin ilahtumaan pitkäkestoisesti esimerkiksi krookusten kärjistä huhtikuuseinustalla (Turunen 2022, 246).” Yksittäiseen suunnitelmaan pakkautuu monenlaisia kulttuurimme arvoja ja arvotuksia siitä, miten elämää tulisi elää. Pitäisi olla läsnä hetkessä kevään ihmeen äärellä, parantaa maailmaa ohimennen ja olla kaikin tavoin … no, sivistynyt ja miellyttävä. Päähenkilö tuntuu omaksuneen sekä vanhan ajan tyttökirjojen että nykyajan elämäntyyli-lehtien (nyk. instagram-influensserien?) ihanteet ja minäprojektit.
Hahmo muistuttaa hiukan Niamh Greenen dementtistä kotiäitiä, joka tosin oli pinnallisempi ja ylimalkaan jo karnevalistisen ja traagisen rajamailla. Sivistynyt ja miellyttävä ihminen on vähän pitkä kirja, mutta toisaalta rönsyilyn ikuisuus tulee sitäkin selvemmäksi. Kiinnostavimpia ovat hetket, jolloin ärtymys murtautuu läpi pingottuneiden suunnitelmien: ”tekee mieli hajottaa kaikki pistokasvaihtajaiset, joissa rentoudutaan räsymatoilla vihreä tee huulilla” (Turunen 2022, 354). Loppupuolella saattaa olla havaittavissa pientä huomion uudelleen suuntautumista. Kenties…
Vita Historica 