Brudöverlämningen / Luovuttaa vai ei, kas siinä pulma

Brudöverlämningsfrågan har blivit aktuell när kronprinsessan Victoria har önskat att hennes pappa ska överlämna henne till blivande maken. Medan bloggaren inte bryr sig så mycket om problemet, vill hon ändå kommentera att påståendet att ”brudöverlämningen inte är riktigt nordisk sed” kan ifrågasättas. Kolla tex. Magnus Erikssons lagar, ca. 1350!

”Vill man bedja om hustru åt sig, då skall han gå till hennes giftoman och närmaste fränder och framföra sin bön. Fader vare sin dotters giftoman... Nu begär brudgummen giftermål; då skall giftomannen giva och överlämna till honom hans fästekvinna med dessa ord: ’Jag giver dig min dotter till heder och till husfru och till halva sängen, till lås och nycklar …'”osv.

Ord som kungen kunde använda den 19 juni? … eller inte. BTW, ni som är medlemmar i facebook kan också bli medlemmar i gruppen ”Alla vi som tycker att Daniles mamma ska lämna över Daniel på bröllopet”.

Ruotsalaisille papeille ja hoville on perinteisesti koitunut erilaisia murheita kuninkaallisista avioliitoista. Joskus on ollut harmia siitä, että avioliitto solmitaan liian läheisten sukulaisten kesken (Kuten Kustaa Vaasa ja 3. vaimonsa Katarina, edellisen kuningattaren siskontyttö). Joskus häät ovat sujuneet hyvin, mutta jälkijuhlissa vihityn prinsessan sisko on hummaillut liian reippaasti (Cecilia Vadstenan mekkalassa). Joskus taas on vihille tuotu talonpoikainen tyttö (Erik XIV & Kaarina Maununtytär), mistä on saatu perusteet todistettavasti hullun kuninkaan syöksemiseen vallasta. Ja niin edelleen.

Tällaisten haasteiden jälkeen tuntuu suhteellisen pienoiselta se murhe, jota on aiheuttanut kruununprinsessa Victorian toive, että Kalle Kustaa luovuttaisi hänet sulholle kirkossa. Voihan tuon ymmärtää, että se saattaa tuntua oudolta ja patriarkaaliselta ja sen sellaista, vaikka jos patriarkaalisuutta haluaa välttää ei ehkä kannata ylimalkaan järjestää häitä tai kirkkohäitä.

On joka tapauksessa pakko vähän halkoa hiuksia ja huomauttaa, että ei tyttären luovutus nyt ihan vieras ole ammoisille perinteille. No, Maunu Eerikinpojan maanlain aikoihin ei välttämättä piitattu siitä kirkkokäytävää kulkemisesta, tärkeämpää oli, että sukulaiset tiesivät missä mentiin. Joka tapauksessa isä oli tyttärensä naittaja, ja hänen piti lain mukaan luovuttaa tämä sulhaselle seuraavilla sanoilla:

”Minä naitan sinulle tyttäreni kunnialliseksi emännäksi, jolle kuuluu puoli vuodetta, lukot ja avaimet ja kolmannes irtaimistosta, jonka Te omistatte tai voitte tulla omistamaan, ja kaikki se oikeus, joka on Uplannin lain mukainen ja jonka Pyhä Erik antoi; nimeen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen.”

Ehkä Kalle Kustaa voisi ottaa vanhat luovutussanat käyttöön, niin loppuisi murhe pohjoismaisten perinteiden polkemisesta.

Oppia ikä kaikki

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura julkisti tänään Suomen Historiallisen Seuran kanssa tuottamansa teoksen Huoneentaulun maailma. Kasvatus ja koulutus Suomessa keskijalta 1860-luvulle. Kirjassa koulutus ymmärretään aiempaa laaja-alaisemmin. Kasvatukseksi nähdään kaikki sellainen toiminta, jossa lapset ja nuoret pyrittiin sosiaalistamaan osaksi yhteisöä ja yhteiskuntaa.

Kirjassa pohditaan, mikä oli eri yhteiskuntaryhmien mahdollisuus ja tarve koulutukseen? Miten oppiminen toimi valtion ja kirkon intressien välineenä? Miten säätyjen väliset jännitteet ja vallan tasapaino ilmenivät kasvatuksessa? Millaista oli tyttöjen kasvatus? Miten yhteiskunnan huono-osaiset otettiin huomioon? Mikä oli kotiopetuksen rooli? Millainen oli oppimisen pimeä puoli: kansanomainen lukupelko, kirjakammo ja ruumiillinen kuritus?

Vastasin keskiajan ja 1500-luvun osuudesta yhdessä Jussi Hanskan kanssa, ja oli antoisaa päästä yhdistämään omia talous- ja sosiaalihistorian lähteistä ammentamiani havaintoja Jussin kirkollisiin aineistoihin (toki myös kumpikin luimme molemmanlaisia aineistoja ja niihin liittyvää tutkimusta). Aikakauden lähteet jättävät paljon oppineiden arvailujen varaan, mutta tarkka lähiluku voi kuitenkin tuoda lisätietoa käytetyistä oppikirjoista, kasvatuksen keinoista ja ammattiin pätevöitymisen tavoista – jotkut ”menivät oppiin”, toiset ”palvelukseen” (jälkimmäinen saattoi tarkoittaa sekä piikomista, hovipalvelusta että porvaristaloudessa elämistä).

Huoneentaulun maailman ovat toimittaneet dosentti Jussi Hanska Tampereen yliopistosta ja professori Kirsi Vainio-Korhonen Turun yliopistosta.