Pohjoismaisia kuulumisia

Tämä lastu on alun perin julkaistu Suomen sukututkimusseuran blogissa heinäkuussa 2010.

Kesälukemiston joukkoon on kertynyt muutama pohjoismaisen sukututkimuksen julkaisu: tanskalaiset Slaegten. Forum for slaegtshistorie (heinäkuu 2010) ja Slaegt & Data 2/2010 sekä norjalainen Slekt og data 2/2010. Slaegten sisältää ennen kaikkea lyhyitä uutisia eri yhdistysten toiminnasta ja kuulumisista. Pienissä artikkeleissa pohditaan lyhyesti muun muassa sukuun kuuluvien esineiden kuten perhekorujen merkitystä ja kartoitetaan Euroopan kruunupäiden äitienpuoleisia sukulinjoja. Huomio kiinnittyy siihen, että jostakin syystä aatelisia esivanhempia ei kuitenkaan pidetä kiintoisina – kuninkaallisia niiden olla pitää. Eivätkö alempisäätyisetkin sukujuuret ole jännittäviä, sellaisten jäljittämisessäkin on isompi haaste?

Slaegt og Data puolestaan kartoittaa muun muassa iPhonen käyttökelpoisuutta sukututkimuksessa. Mobiili sukututkimus helpottuu, kun sukupuut kulkevat mukana taskussa – toisaalta ohjelmia testaillut kirjoittaja tähyää jo tulevaan iPad-hankintaansa ja sen isomman näytön antamiin mahdollisuuksiin. Toisessa tekniikkaan keskittyvässä artikkelissa taas annetaan hyödyllisiä vinkkejä asiakirjojen valokuvaamiseen arkistoissa.

Lehdessä pohditaan myös laajasti monia kiinnostavaa teemaa, miten tuoda ”lihaa” sukupuun ”luuston” ympärille. Jos sukututkija haluaa luoda itselleen yleismielikuvaa esivanhempiensa elinoloista, hän saattaa löytää itsensä selvittelemässä jos jonkinmoisia paikallishistoriallisia kysymyksiä junien aikatauluista paikallisessa koulussa käytettyihin oppikirjoihin. Kiintoisaa on myös lukea DIS-Danmarkin yleiskokouksen kuulumisia. Avoin keskusteluraportti antaa myönteisen kuvan aktiivisesta ja keskustelevasta yhteisöstä, jossa on meneillään paljon kehityshankkkeita.

Norjalainen Slekt og Data puolestaan keskittyy teemanumerossaan DNA-tutkimukseen. Mukaan on ehtinyt maininta uusista DNA-havainnoista, joiden mukaan neandertalinihminen ja nykyihminen ovat kuin ovatkin risteytyneet. Lehdessä on hyvä setti DNA-tutkimuksesta yleisesti ja sukujuurten tutkimisesta erityisesti.

Erilaisia testejä esittelevät artikkelit muistuttavat myös niiden rajoituksista – eri firmojen tietomäärät vaihtelevat, ja vaikka niiden tiedostoista löytyisikin samaa perimää omaavia, DNA-analyysin vertailu kirkonkirjojen tarjoamiin sukutietoihin voi olla hankalaa. Henkilöt, jotka tutkituttavat perimäänsä esimerkiksi lääketieteellisistä syistä, eivät välttämättä lämpene potentiaalisten sukulaisten yhteydenottoyrityksille. Lisäksi on muistettava, että jos omaa perimäänsä alkaa kartoittaa, on potentiaalisten sukulaisten lisäksi löytävä myös joitakin terveysriskeihin viittaavia geenitietoja, jotka saattavat tulla yllätyksenä tai jopa järkytyksenä.

Näiden teema-artikkelien lisäksi lehdessä käsitellään niin siirtolais- kuin pelastusarmeijataustaisten esivanhempien tutkimuksen haasteita. Uteliaisuutta herättää myös norjalaislehden julistama kirjoituskilpailu, jossa etsitään tutkittua tietoa George Washingtonin väitetyistä norjalaisista sukujuurista. Voittajatekstille on luvassa 5000 Norjan kruunun palkkio.

Pohjoismaiseen luettavaan voi halutessaan käydä tutustumassa esimerkiksi Sukututkimusseuran kirjastossa, kun se taas kesälomien jälkeen jatkaa toimintaansa. Ja tietysti siellä on paljon muutakin kiintoisaa luettavaa.

Slaegten. Forum for slaegtshistorie, Juli 2010.
Slaegt & Data. Medlemsblad for DIS-Danmark 2/2010.
Slekt og data. Medlemsblad for DIS-Norge 2/2010.

Mainokset

Spam goes paper / A osta sie hyvä lehti

Spämmi on arkipäivää, vaikka onneksi hyvät suodattimet auttavat aika paljon. Tarjolla olisi kaikenlaisia pidennyksiä ja täydennyksiä ja jos jonkinmoisia onnen avaimia, jotka naurattaisivat enemmänkin jos eivät surettaisi, sikäli raadollisesti rahaa tehdään ihmisten epävarmuuksilla.

Tietysti moni norsunluurannikkolainen haluaisi jakaa kanssani enemmän rahaa kuin mitä Suomen valtionbudjetista löytyy. Joskus syntyy jopa hauskoja rinnastuksia 1500-luvun kirjeretoriikkaan, kun joku ”poloinen leski” kirjoittaa, että ei halua ahneiden sukulaistensa saavan miljardien omaisuuttaan, vaan haluaa vastaanottajan avulla käyttää rahansa hyväntekeväisyyteen, mikä on hänen nähdäkseen Jumalalle otollista. Kuten 1500-luvun poloiset lesket, tämä kuvitteellinenkin leski koettaa vakuuttaa vastaanottajaa ja saada sellaista hyötyä jota kirjeessä ei lopultakaan eksplikoiden ilmaista.

Joskus tutkijapoloinen saa omalle kohderyhmälleen suunnattua spämmiä: ”Maailman tärkein kustantamo haluaa julkaista juuri sinun väitöskirjasi / julkaisusi!” Otin kerran nuorena tutkijanplanttuna liian kirjaimellisesti viestin tyyliin ”Hyvä Professori [vastaanottajan nimi], huomasimme, että osallistutte suureen konferenssiin,  jossa kustantamollamme on viinitarjoilu, toivoaksemme ehditte poikkeilla myös alaanne keskittyvän uuden julkaisusarjan esittelytilaisuudessa, toivomme, että voisitte jatkossa julkaista siinä itsekin. Olemme kiinnostuneet teoksistanne.”

Jo äärimmäisen virheellinen titteli herätti vähän epäilyksiä, mutta varmuuden vuoksi otin mukaan erään tekeillä olleen artikkelikokoelman sisällysluettelon. Kyseinen kustannustoimittaja tulikin juttelemaan viinitarjoilussa ja kutsui sydämellisesti tutustumaan kirjapöytään, mutta sain hänet kirjaimellisesti juoksemaan pakoon, kun kiskaisin esiin tuon tekeillä olevan teossuunnitelman.  🙂  Arvoitukseksi jäi tosin, miksi hän alun perinkään arveli, että olisin hyödyllinen kutsuttava ja henkilökohtaisesti tervehdittävä, mutta ehkä joku kotimainen kollega oli hyvässä tarkoituksessa antanut hänelle listaa varteenotettavista konferenssiosanottajista, joille tietyn alan teossarjaa kannattaisi täsmämarkkinoida.

Paras viimeiseksi peräti kuvan kera:  Vanhanaikainen paperispämmikin on vielä voimissaan. Puolen vuoden viiveellä postitse on tullut Amerikoista jostakin ”lehdestä” ”reväisty” ote, mukana käsin sutaistu keltainen postit-tarra ja siinä teksti:  ”[receiver], try this! It is really good! J.” Näköjäns siis ajatuksena on, että minä (tai ehkä kuvitteellinen sihteerini, joka voisi luulla J:n olevan tärkeä liikekumppanini tai kollegani?) täten tarttuisin tähän henkilökohtaiseen viestiin ja tilaisin lehden (à 500 taalaa vuosi tai sitä rataa), joka ”puolueettoman” lehtijutun mukaan veisi minut ja yritykseni (!) sijoittamisen huipulle. Kuten jo eräässä aiemmassa bloggauksessa pohdin, on jotenkin liikuttavaa, että edes spämmääjä kuvittelee tutkijanplantun näin hinnakkaan tuotteen potentiaaliseksi ostajaksi. Mutta toki kannattaa aina yrittää eikä aliarvioida asiakkaan varallisuutta…

A osta sie hyvä lehti.

Management by Moron?

Här diskuteras ganska likadana frågor som presenterats på svenska av Jessica Parland-von Essen (”Att tala med väggar”)

Valtiovarainministeriön taloustieteellisen neuvoston jäsenet erosivat koettuaan, ettei heidän osaamiselleen tai näkemyksilleen annettu pienintäkään arvoa. Asiasta uutisoivat niin Helsingin Sanomat kuin Akateeminen talousblogikin, jälkimmäisessä kiteytettiin se rooli, joka kovin usein on tarjolla asiantuntijoille, poliitikoille ja keitä nyt kulloinkin halutaan käyttää lobbauksen ja valmiiksi päätettyjen ratkaisujen jees-tukena, ”hyödyllisinä idiootteina”:

Oli tietysti miellyttävää illastaa ministeriön johtavien virkamiesten (miehiä silloin kaikki) kanssa hyvän ruuan ja kelvollisen punaviinin antaessa oman lisänsä iltojen viihtyisyyteen niitä näitä rupatellen.

Valitettavasti asiantuntijat ovat sillä tavoin kiusallisia, että heistä saattaa olla tylsää, älyllisesti epärehellistä ja muuten vaan epäeettistä pönöttää joukon kaunistuksina. Heillä on taipumusta omata mielipiteitä asioista, joita he ovat tutkineet ja joihin he ovat perehtyneet. Ja niitä esittäessä mukavat rupattelut saattavat tyrehtyä. Vaan ainahan on mahdollista jättää asiantuntijat kuuntelematta tai syyttää heitä tietojen vuotamisesta tai muuten vaan ryydyttää porukat toteamaan, että yhtä hyvin voisi puhua seinille (kuten Jessica Parland-von Essen omassa blogissaan teemaa kommentoi). Tai kuten professori Markku Kuisma taannoin kommentoi kapoisia tiedepolitiikan visioita, karavaanikaan ei jaksa kulkea jos sitä koko ajan sabotoidaan.

Kun lukee kansainvälisiä talousalan lehtiä, vaikkapa Financial Timesia tai Harvard Business Review’ta, ei voi olla ajattelematta, miten paljon avarampi mahdollisten ratkaisujen kirjo niissä avautuu verrattuna kovin keskustelemattomaan päätöksentekoon näillä raukoilla rajoilla. (Eipä silti, että päätöksenteko suuressakaan maailmassa aina menisi kovin nerokkailla perusteilla, melkoisia tsoukkeja sielläkin toteutellaan.) Olisi mahdollista tarttua aivan uudenlaisiin ratkaisuihin, sen sijaan että toistellaan sellaisia tuotteistamisen, tuloksellisuuden, huippuyksikköyden jne. mantroja jotka olivat kova sana jossain muualla joskus kymmenisen vuotta sitten.

Jos tieteellisten asiantuntijoiden kuunteleminen tuntuu liian raskaalta ja turhalta, kannattaa ehkä muistuttaa mieleen neuvonantajien kuuntelemista koskevia viisauksia, joihin fiktiokin voi ohjata, kuten ilmenee ohjelistasta The Top 100 Things I’d Do If I Ever Became An Evil Overlord. Toisin kuin elokuvan pahishahmo, päättäjä ei huonojen ratkaisujen tuloksena välttämättä suistu avaruuden tyhjyyteen tai murskaudu laseraseen osumaan. Hän saattaa silti aiheuttaa vastaavan suuruusluokan vaurioita niille ihmisille, joiden puolesta hän päätöksiään tekee. Ohessa muutamia poimintoja harkittaviksi:

Ohje numero 17: When I employ people as advisors, I will occasionally listen to their advice.
Ohje numero 32:  I will not fly into a rage and kill a messenger who brings me bad news just to illustrate how evil I really am. Good messengers are hard to come by.
Ohje numero 61: If my advisors ask ”Why are you risking everything on such a mad scheme?”, I will not proceed until I have a response that satisfies them.