Ajan kuluminen tasoittaa eroja ja vierauden tunteita. 1900-luvun lopun musiikintuntemuksessani on valtavia tyhjiä aukkoja, ja Bon Jovin muistan lähinnä nuortenlehtien kansista, levyhyllyiltä ja radiosta. En olisi osannut nimetä oikein moniakaan kappaleita, joita dokumentissa esitetään, vaikka tunnistin sävelmän ja olen joitakin kuunnellut enemmänkin.
Vaikka moni asia erottaa, niin kun katsoin taannoin dokumentin Thank You, Goodnight: The Bon Jovi Story, siinä tuli näkyväksi se, mikä ajan myötä yhdistää samojen vuosikymmenten läpi rämpineitä ihmisiä. Maailmanhistoria, varttuminen, suuren linjan kultturi- ja musiikkimuutokset; aika yhdistää. Neuvostoliiton murtuminen, musiikkimaailman ja yhteiskunnan muutokset näkyvät kaikkien elämässä, ja on kiinnostavaa tunnistaa samoja piirteitä eri ihmisten elämässä.
Samoin yhdistää vanheneminen. Tai työn tekeminen ja sen merkitykset: mikä on riittävä työmäärä, kuka ottaa vastuun, mikä on kohtuullista. AIkoinaan ikivanhoilta näyttäneet rokkarit ovat kovin bébén näköisiä vanhoissa kuvissa (ja olivatkin usein aivan hirveän nuoria) ja uudemmassakin aineistossa). Bruce Springsteen -inspiraatio ja New Jersey -tausta avaavat yhtyeen taustoja 1900-luvun lopun unelmien suuntaan.
Kuten Guardian ja kotimaiset arvioitsijat totesivat, dokumenttisarjassa on monenlaista riipaisevaa, koska laulaja kamppailee äänen heikkenemistä vastaan (valtavin ponnistuksin). Kovasti tekisi mieli kehottaa, että Jon jo voisi ottaa rauhallisesti – 80% suoritus on aivan loistava, vaikka joka modulaatio ei aina onnistuisi. Toisaalta dokumentin melankolisuus antaa sille hienon vireen ja rikkoo liiallisen ”kaiken on päätyttävä 150% hyvin ja selitämme kaiken parhain päin” -tunnelman, joka on vähän liian tyypillistä tämäntyyppisissä dokumenteissa.
Bon Jovin kampauksenmuutos oli uutisklippien mukaan keskeinen 1990-luvun uutinen heti politiikan uutisten jälkeen. Se toi mieleen Legally Blonde 2 -elokuvan huipentuman, jossa Reese Witherspoon esittää keskeisen poliittisen sanoman, lähtökohtanaan ”erittäin tärkeä asia: hiukseni”. Pikainen interwebs-selailu ei paljasta, onko asioiden välillä jotain yhteyttä – julkkisten ulkonäön uutsiarvo on toki usein kommentoitu aihe.
Dokumenttisarjasta lisää esimerkiksi Guardianin jutussa https://www.theguardian.com/tv-and-radio/2024/apr/26/thank-you-goodnight-review-jon-bon-jovi-rockumentary-disney
Vita Historica 