(julkaistu aiemmin 11.4.2006 täällä, juhlajulkaisu asian ajankohtaisuuden kunniaksi 2010.)
Jotenkin luulisi, ettei tiedepiireissä olisi tarpeeksi rahaa jotta se olisi spämmäyksen arvoista. Mutta näyttääpä joku siitäkin hyötyvän. Hyvin alkeellisia ovat vielä ne spämmiviestit, joissa luvataan akateemista loppututkintodiplomia rahaa vastaan (hah! mitä sillä tekee!) tai mainostetaan opaskirjaa tai apurahahakemuksentekotoimistoa, jonka avulla voi hakea valtion tieteellisiä apurahoja (siis mitä apurahoja).
Konferensseja järjestäessäni olen välillä vastaanottanut hyvin omituisia esitelmätarjokkaita – näyttää siltä, että jotkut ovat havainneet konferenssivierailun hyväksi tavaksi saada viisumi EU:hun. Konferenssien järjestämisessä avustavat toimistot ovatkin käyneet hyvin epäluuloisiksi kaikkia ei-länsimaalaisia osanottajia kohtaan, mistä taas kärsivät viattomat.
Kiristyneiden kriteerien vuoksi jotkut varmasti joutuvat ansiotta ulkopuolelle. Usein tosin toivorikkaat huijarikandidaatit tunnistaa siitä, että esitelmän sisältö on täysin käsittämätön [esimerkiksi ”päiväntasaajan eteläpuoliset kastelujärjestelmät” pohjoismaiden keskiaikaa käsittelevään konferenssiin]. Ilmeisesti ne on lähetetty randomilla kaikille mahdollisille konferenssien järjestäjille, joiden yhteystietoja netistä löytyy. Ansioituneetkin tieteilijät saattavat kuitenkin huomata, että heidän on entistä paremmin todistettava henkilöllisyytensä ja ansioituneensa, jos eivät järjestäjät heitä jo entuudestaan tunne.
Lisäksi sählöpostiin on alkanut ilmestyä ilmoituksia feikkikonferensseista. ”Hyvä VIP-tieteentekijä – tervetuloa konferenssiimme – avoin kaikille tieteenaloille – kaikki osanottajat rakastavat konferenssejamme ja haluavat palata niihin aina uudestaan – saanemme huomauttaa, että osanottajien joukossa on suuri määrä nobelisteja…” Ottaisivat nyt edes jotain EU-jargonia tieteellisen monimuotoisuuden keskinäisen vuorovaikutuksen käsittelystä konferenssissa, niin ei ehkä heräisi epäilystä siitä, että tässä halutaan vain ottaa rahat pois.
Jotkut ovat sitten taas ryhtyneet lähettämään feikkipapereita näihin feikkikonferensseihin ja kehuvat minkä tahansa sonnan menevän läpi. Välillä tosin käykin niin, että feikiksi epäilty konferenssi onkin oikea. Voi käydä niinkin, että feikkikonferenssien paljastuslista joutuu syytetyksi aiheettomasta mustamaalauksesta, tai että feikkikonferenssin perustajat perustavat oman paljastuslistansa hämmentääkseen soppaa hiukan lisää…
Muistan lukeneeni (ja lopulta hyllyttäneeni) jonkun esitelmätarjokkaan (pohjoismaista tuotantoa – kyllä täällä EU:n sisälläkin osataan), josta ei voinut varmuudella päätellä, yrittikö lähettäjä testata konferenssin tieteellisiä kriteerejä vai oliko hänellä muuten vain hyvin erilainen käsitys tieteellisyydestä (tai maailman rakentumisesta).
Tässä onkin eräs ongelma: tieteen rajat ovat sopimuksenvaraisia, ja rajoja koettelevat sekä nerot, hullut, taiteilijat että rikolliset. Joskus on vaikea sanoa, onko esitelmätarjokas tieteellistaiteellinen performanssi vai jonkinlainen Yes-men -provokaatio. Mutta aina kannattaa olla suhteellisen epäluuloinen, jos kontaktin ottaja – konferenssin järjestäjä tai osanottajaehdokas – esittää toiveita kovin suurista rahasummista. (Tällä kriteerillä tosin tulee dumpattua myös suuri osa suurista etabloituneista kansainvälisistä ”International Sitä Sun Tätä” -konferensseista.)
Jotenkin tuntuu pateettiselta ajatella että yliopistoköyhälä olisi huiputtamisen ja rahastamisen väärti. Mutta joku ilmeisesti tienaa feikkikonfa-mainoksilla ja viisumihakemuksilla, koska niitä kerran lähetellään.
Vita Historica 