Facebook-tutut pohtivat hiljattain tiedon ja huuhaa-tiedon ongelmia. Periaatteessa tietoa päätöksenteon pohjaksi on valtavasti. Käytännössä tieto ei tavoita tarvitsijoita, tai tietoon hukkuu, sitä on liikaa ja sitä käytetään päätöksenteossa miten sattuu. Tutkijoita turhauttaa, että julkisuudessa kärjistetty mielipide voittaa perustellun tutkimustuloksen. Toisaalta vähän joka alan työntekijät saavat kuulla, että heidän pitäisi työnsä tueksi omaksua lisää tietoa lastensuojelusta/yrityslainsäädännöstä/teknologiasta/vähemmistöistä/enemmistöistä/kielistä/matematiikasta/ohjelmoinnista.
Ihmisten on kuitenkin valittava, millaisen tiedon hakemiseen he käyttävät aikaa. Periaatteessa etsivä varmasti löytäisi luotettavimmat 1900-luvun väestötilastot, parhaat tieteelliset tutkimustulokset ja kilpailukykyisimmän remonttifirman. Käytännössä vuorokaudessa on rajallisesti tunteja, ja helpompaa voi olla vain kirjoittaa facebook-päivitykseen ”rakas facebook/interwebs, onko vinkkejä ongelmaan?” ja odottaa sattuman tuomia tuloksia. Vaikkei sitä kautta löytyisikään kaikkein parasta ratkaisua, löytyy kuitenkin jotain todistettavasti koeteltua ”good enough” -tietoa.
Mika Kallioinen on keskiajan yrittäjiä tutkiessaan käyttänyt käsitettä ”rajattu rationaalisuus” (bounded rationality), joka tarkoittaa ihmisten halua hankkia tietoa päätöksentekoaan varten mutta kyvyttömyyttä saada kaikkia tarvitsemiaan tietoja. Suurimman riskin keskiajan kauppiaan elämässä muodosti informaation ja liikkumisen epävarmuus. Riskien pienentämiseen pyrittiin tehokkaalla organisoinnilla. Silloin sukulais- ja tuttavaverkostot olivat tärkeitä, koska tuttavankauppa oli luotettavampaa.
Tuntuu siltä, että nykyolot eivät paljon eroa keskiaikaisista kuvioista. Tuolloin tietoa oli määrällisesti vähän ja tiedonkulku hidasta. Nykyisin ongelmana on tiedon valtava määrä ja ongelmat sen jäsentämisessä. Molemmissa tapauksissa turvataan paljon tuttavaverkostojen tarjoamiin vinkkeihin.
Tuttavan antama tieto voi myös olla helpommassa muodossa kuin oppaiden tai verkkosivujen teksti. Muistan, miten ensimmäisen vuoden opiskelijana koetin lukea läpi opinto-opasta ja vaivuin vain epätoivoon sen kapulakielen kanssa. Tieto meni paremmin läpi, kun jo pari vuotta opiskelleet kaverit kädestä pitäen esittelivät kirjaston ja atk-keskuksen ja tenttiin ilmoittautumisen periaatteet.
Monissa tapauksissa menetelmä toki toimii, erityisesti jos haetaan käyttäjäkokemuksia. Jos tuttavaverkoston kautta löytynyt remontoija olisikin vähän kalliimpi kuin joku toinen, säästyypä toisaalta etsintäaikaa ja aika on rahaa. Lisäksi voi toivoa, että tutun suosittelema on tiedetysti hyvä eikä täysin sika säkissä. Toisaalta tuttavatkin ovat erehtyväisiä. Tärkeää on ainakin tunnistaa aiheet, jotka ovat niin painavia, että päätöksentekoon kannattaa hakea tietoa mukavuusalueen ulkopuolelta ja alan asiantuntijoilta. Tällaisia aiheita voivat olla esimerkiksi lääketieteellinen hoito, ympäristönsuojelu tai ulko- ja turvallisuuspolitiikka.
—————————–
Kallioinen, Mika. 1998. ”Kohti rationaalista – yrittäjyys ja kapitalismin henki esimodernissa yhteiskunnassa.” Ihmeiden peili. Keskiajan ihmisen maailmankuva, toim. Susanna Niiranen & Marko Lamberg. Jyväskylä: Atena Kustannus Oy, 40-42.
Huom. Koska kirjoittaja laati tämän blogilastun pohdiskelmaksi eikä tieteelliseksi artikkeliksi, pohjana on käytetty tutun kollegan artikkelia, joka on kirjoittajalle tutuin – siis ylläkuvattua tiedonhaun ekonomisuuden periaatetta noudattaen.
Vita Historica 