Porvoon mitalla

Emme ole olleet paikalla, kun voivero on maksettu, emmekä viljaveroa kerättäessä, … emme ole voineet tarkkaan tietää mittojen eroa. Jumala tietäköön, miten tässä on näin käynyt, koskaan emme tiedä mitään saaneemme omaksi hyödyksemme, ei edes markan vertaa voita.

Näin vakuutti Pepotin Nils Perinpoika (Nils Persson / Niilo Pietarinpoika) joulukuussa 1556 Turun linnassa, samoin kuin hänen kirjurinaan toiminut Matts Sigfridinpoika (Matts Sigfridsson / Matti Sipinpoika tai Siprinpoika). Hämeen ja Uudenmaan voutina toiminut Nils oli pahassa pulassa: häntä epäiltiin veropetoksesta Porvoossa.

Tuomiolla linnassa oli useita Suomen alueen vouteja ja heidän kirjureitaan, joita syytettiin siitä, että he olivat kantaneet veroa suurilla mitoilla ja painoilla, mutta toimittaneet maksut Tukholmaan pienempien mittojen mukaan ja pitäneet itse ylijäämän. Kootut selitykset eivät auttaneet, kun selvää oli, että joku oli kirjaimellisesti vetänyt välistä ennen verotuotteiden kuljettamista eteenpäin. Laskelmien mukaan Nils oli saanut omaksi edukseen ainakin 10 tynnyrillistä voita.

Porvoon mittaa, niin paino- kuin tilamittojakin, ihmeteltiin joulukuussa 1556 Turun linnassa, kun Juhana-herttuan johdolla selvitettiin useita veropetoksia. Jaakko Teitin valitusluettelo, toim. Kustavi Grotenfelt, julk. Suomen Historiallinen Seura, Helsinki 1894, 141. Samassa tapauksessa käytettyä bismare-sanaa selittää Svenska Akademiens Ordbok https://www.saob.se/artikel/?seek=BESMAN

Eri seuduilla koottiin veroja erikokoisilla mitoilla, ja Suomessa oli selvästi käytetty isompia mittoja kuin Tukholmassa. Kun kuninkaalle asti ei kuitenkaan tullut ylijäämää ja kun verotettavat valittivat mittojen suuruutta, tuomittiin nämä petolliset voudit veropetoksesta ”kuninkaan varkaina” hirteen. (Toki oli mahdollista, jos omaisuutta riitti, ostaa armahdus rukouksilla ja lahjoituksilla.) Pepotin Nils Perinpoikaa vastaan esitettiin sellainenkin syyte, että hän väitti nauttivansa verovapautta omasta tilastaan muttei pystynyt esittämään hallitsijan antamaa kirjettä asiasta.

Nils-voudin ja hänen kirjurinsa tapaus on ensimmäinen tuntemani tapaus, jossa puhutaan ”Porvoon mitasta” (Borgå wikt, myöh. Borgåmått) ja nimenomaan veropetoksen yhteydessä. Samaa ilmaisua löytyy myöhemmin toistuvasti 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun julkaisuista – milloin annetaan selkään Porvoon mitalla, milloin tulee vettä tai lunta Porvoon mitalla, milloin kannetaan lunta Porvoon mitalla. Sinänsä on aivan oikeutettua käyttää ilmaisua myös positiivisessa mielessä, ilman syytettä petoksesta – suurella mitalla olisi ollut mahdollisuus mitata myös vieraanvaraisesti ilman pahaa tarkoitusta.

Sanontaa on ihmetelty silloin tällöin, vuonna 1892 Turun lehdessä muuan forssalainen lukija toivoi tarkennusta mittaan ja toimitus asian selittikin. Porvoon mitta on joskus yhdistetty myös 1800-luvulla Porvoossa toimineeseen viinatehtaaseen ja sen säiliöihin. Ja joku muukin vilunkivouti kuin Nils ja kirjuri Matts on voinut osua myös vuosien 1500-1900 välille ja antaa lisäpontta tarinalle. Mutta kuten taannoin Helsingin Sanomissakin oli puhetta, vanha tarina petollisesta voudista ja Porvoon mitasta tulee vastaan on siis melkein puolen vuosituhannen takaa, Kustaa Vaasan ja Juhana-herttuan ajoilta. Eikä siis ole pelkkä tarina, vaan oikeusjuttuihin kirjattu tapaus.

Mikä on se Kuuluisa Porvoon mitta, kyselee lukija Turun lehdessä 25.8.1892.
Lehden toimitus vastaa Turun lehdessä 25.8.1892.

Linkkejä aiheesta

”Kavallusta Porvoon mitalla” (Esa Lilja, HS 18.4.2021)
https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000007923203.html

”Mistä tulee sanonta Porvoon mitalla” (Kysy.fi)
http://www.kysy.fi/kysymys/mista-tulee-sanonta-porvoon-mitalla

Kustaa Vilkuna: ”Maksetaan (tai annetaan) Porvoon mitalla” selitys Kotiseutu-lehdessä käyttää myös Jaakko Teitin valitusluetteloa lähteenään 01.01.1935 Kotiseutu : Suomen kotiseutututkimuksen äänenkannattaja no 1 s. 69-70

Alkuperäinen aineisto, ”Jaakko Teitin valitusluettelo Suomen aatelia vastaan”, on Ruotsin valtionarkistossa, mutta painettu lähdejulkaisu on sähköisenäkin: https://www.doria.fi/handle/10024/167654 (kiitos Kaisa Kyläkoski toimivan linkin vinkkaamisesta).

”Porvoon mitalla” -lausahdusta löytyi Kansalliskirjaston digitaalisesta julkaisuarkistosta 5040 esiintymää. Borgåmått esiintyi haussa harvemmin. – Tein pikaisen sanahaun, en perinpohjaista analyysiä sanan käytössä. Hakuja voi itse kukin tehdä os. https://digi.kansalliskirjasto.fi/

Cherchez la femme II – johtolankoja Ebba-rouvan elämään

Kirjoitin toissa vuonna aiheesta Cherchez la femme, etsikää naista, tuolloin erityisesti Christina Regina von Birchenbaumiin henkilöhistoriaan liittyen. Kun viime talvena viimeistelin Ebba Stenbockin elämäkertaa, mieleeni palasivat myös varhaiset arkistoseikkailut ja suoraan sanoen arvuukaupalla haparoivat aineistotilaukset, joiden avulla pääsin erään tärkeän lähteen, siskojen kirjeenvaihdon jäljille.

Kun aloitin väitöskirjan kirjoittamisen, moni kollega epäili, että naisista ei ole tietoja ensinkään. Näin 20 vuotta myöhemmin on helppo sanoa, että on sitä, mutta alkuvaiheessa oli melko hankalaa koettaa hapuilla eteenpäin. Joulukuussa 2002 vierailin Riksarkivetissa Tukholmassa Suomalais-ruotsalaisen kulttuurirahaston matka-apurahalla, kävin läpi arkistoluetteloita ja tutkimuskirjallisuutta ja luotin, että jossain vaiheessa löytyy, kun osun oikeaan volyymiin.

Mitään valmista ”Ebba Stenbockin kirjeenvaihto vuosilta …” -kokoelmaa ei ollut. – Joistakin muista suvuista kuten Bielkeistä voi paremmin löytyäkin, kuten joskus myöhemmin totesin, mutta tyypillisesti monet naisten arkistot olivat hajallaan ja heikosti luetteloituina arkistokokoelmissa, jotka oli nimetty sekalaisiksi [Strödda historiska handlingar, Miscellanea]. Nykyään sanottaisiin, että metatietoja on kovin vähän eivätkä ne auta löytämään naisista kertovia lähteitä.

Ebban ja Klaus Flemingin arkistot oli aikoinaan takavarikoitu Gripsholmiin, mutta entä sisaret? Arkiston päivystyksessä ohjeistettin katsomaan, mitä Ruotsin elämäkertakokoelma, Svenskt biografiskt lexikon, sanoo. Sinne eivät kaikki naiset olleet päässeet ja 2000-luvun alussa Stenbock-osa oli vielä toimituksen suunnitelmissa, mutta K-kirjaimesta löytyi Katarina-siskon pienoiselämäkerta ja sieltä maininta: Katarinan ja Cecilian kirjeenvaihtoa löytyi Skoklostersamlingen 2:5 -volyymistä. https://sok.riksarkivet.se/Sbl/Presentation.aspx?id=12405

Arkiston kotelokohtainen luettelo ja kuvailu ei ollut kovin rohkaiseva, sillä luettelon mukaan kyse oli lähinnä kaste- ja hääkutsuista. Mutta kun ei muutakaan juuri sillä hetkellä ollut tullut vastaan, niin pitihän ne tilata. Merkitsin tuoreeltaan transkriptioiden yläpuolelle:

Beata Stenbock, Portrait
Kreivitär Beata Stenbock (1533-1583, vielä yksi Ebban sisar. Vapaaherratar Ebba Stenbockista ei valitettavasti näytä säilyneen minkäänlaista muotokuvaa. Johan Baptista van Utherin maalaus. Skoklosterin linna, public domain. Kuvaaja Göran Schmidt.

aika paljon, 18 kirjettä! Kunpa siellä olisi jotakin hyödyllistä… Ja onkin. Tässä on nyt viimeinkin kotoisempaa perheensisäistä viestintää, vaikka kuninkaallista tasoa lähestytäänkin. Voisi ajatella, että onpi jotain muutosta kirjeissä, että ensimmäisessä sangen nuori Katariina sinuttelee, vasta varsin myöhemmin hän käy suorastaan armolliseksi… Tulee vaikutelma, että Katarina ja Ebba olisivat olleet 1570-luvulla suhteellisen paljon yhdessä, että suhteet olisivat suht läheiset. [merkintä muistiinpanokortistossa, joulukuu 2002]

Ei siis Ebban kirjeitä, mutta lopultakin Katarinan kirjeet Cecilia-siskolle käsittelivät paljon pikkusisko Ebbaa. Niissä on kuvattu Katarinan ja Ebban yhteisiä vierailuja Kastelholman linnaan, on huolehdittu Ebban terveydestä, ja viimein vuonna 1598 huolehdittu siskon voinnista Turun linnan tapahtumien jälkeen. (ks. esim. Mitä Kaarle-herttua todella sanoi?) Voi olla niinkin, että lähipiirin kirjeistä avautuu omalla tavallaan antoisampikin kuva menneisyyden toimijaan kuin hänen omista viesteistään. Tämä kirjekokoelma antoi vuonna 2002 tukea muille, hajanaisemmille löydöille, siitä syntyi oivalluksia väitöskirjaan, samoin artikkeli There’s no friend like a sister, ja lopulta myös ajatus kirjasta Kuningattaren sisar.

Myöhemmin huomasin, että myös Fridolf Ödberg oli lukenut samoja kirjeitä sata vuotta aikaisemmin ja maininnut ne ohimennen (Vestergötlands fornminnesförenings tidskrift sarja 2, osa 10 v. 1909), mutta muuten ne olivat saaneet olla varsin rauhassa [Tegenborg Falkdalen on kokoelmaa myöhemmin käyttänyt joissakin tietokirjoissaan]. Oma lukunsa onkin se, miten vuosien mittaan alkaa tunnistaa aiempien tutkijasukupolvien teoksista, mitä tuttuja kokoelmia he ovat käyttäneet. Vuosien jälkeenkin aina vähän mietityttää, että mitä jos en vain ole huomannut, miten joku on jo analysoinut näitä aineistoja jossain teoksessa. Mutta niin kauan, kun eivät ole monille tuttuja ollenkaan, voi ehkä kertoa, mitä niihin on kirjoitettu ja miten ne valaisevat 1500-luvun aatelisnaisten elämää.