”Seisoen pöydällä lasi kädessä”

”75 tyttötynkää on taas ilmoittautunut haluawansa ylioppilaiksi! Nyt saa kapakkapuolue yliopistossa lisäkseen uusia woimia, ja tulee kai sen asema yhä enenewien naisylioppilasten awulla taatusti woitolle. Kello 2 jälkeen saadaan nyt nähdä walkolakkisia kassapäitä tulwailewan ylioppilastaloon janoansa sammuttamaan. Kerrotaan erään naismaisterin wiime maisteriwihkijäisissä, seisoen pöydällä lasi kädessä, pitäneen puheita ihastuneille miestowereilleen. Mikähän nyt seuraava aste? – Onhan jo olemassa raittiusseura miespuolisia ylioppilaita warten. Otetaankohan siihen naisylioppilaitakin jäseniksi? Ellei, niin järjestäkää Herran nimessä pian Raittiusseura naisylioppilaita warten. Muuten kapakkaelämä Ylioppilastalossa ei lopu ikänään. – Ääni syvistä riveistä.”

Pohjalaisen yleisönosaston kirjoittaja ilmaisi 5.5.1896 huolensa opiskelevien naisten alkoholin käytöstä. Mahdollisia maailmoja maalaavat kysymykset (”Mikähän nyt seuraava aste?”) ja huoli kapakkaelämästä kärjistyivät muistelukseen eräästä naismaisterista, joka vuoden 1894 promootiossa oli pitänyt puhetta pöydällä seisten. Ilmeisesti tällä viitattiin Tekla Hultiniin, tulevaan toimittajaan, filosofian tohtoriin ja poliitikkoon, jonka Päivälehti oli 1.6.1894 uutisoinut pitäneen puheen promootiojuhlien aikana.

Päivälehti oli tuoreeltaan uutisoinut maisteripromootiosta 1894, että Tekla Hultin piti siellä puheen. ”Laakereita, viiniä ja naisia!” tuumi lehti, mutta promootiokuvaus ei maalaillut sellaista rappion uhkaa kuin 1896 mielipidekirjoitus Pohjalaisessa. Hultinin äiti oli saanut käsiinsä mielipidekirjoituksen ja lähettänyt sen tyttärelleen, ja ilmeisesti tarina kierteli muutenkin – näin on ainakin ymmärrettävä Venla Kiisken tutkimusta Tekla Hultin, poliitikko (Jyväskylän yliopisto 1978, s. 44 https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/66364). Hultin sai vielä myöhemmin, vaalikampanjan aikana, kuulla huhuja, että oli altis nostamaan ”champagne-lasia” (Kiiski 1978, s. 164)

Väärin juhlittu? Kiisken mukaan Tekla Hultin jätti myöhemmin tohtoripromootion väliin, mutta muuten hän jatkoi näkyvissä yhteiskunnallisissa tehtävissä lannistumatta. Promootioajat olivat vasta alkua.

Tekla Hultinista myös esim. https://375humanistia.helsinki.fi/humanistit/tekla-hultin

FT Reetta Hännisen tutkimushankkeesta saamme lähivuosina lisätietoa Hultinin elämästä ja toiminnasta. https://www.hssaatio.fi/apurahat/ainoa-ja-ensimmainen-tekla-hultin-1864-1943/

Ebba Stenbock – i maktspelets skugga

”Så här skriver man god populär historia”, Peter A Sjögren i Min läsning 16 sept 2022.

Anna Möller-Sibelius i Vasabladet 16 sept 2022: ”…genom hennes fokus på en kvinnas liv och beskrivning av de politiska motsättningarna tillsammans med sådant som bröllopsfirande, förlossningar, barnskötsel, … och brevskrivning blir helheten ny.” Möller-Sibelius uppskattar också ”smidig svensk översättning av Heidi Granqvist”.

#EbbaStenbock på Bokmässan i Åbo:
sön 2.10 kl. 12.45-13.00 Ebba Stenbock i maktspelets skugga. Doc. Ann-Catrin Östman intervjuar. Jukola

#EbbaStenbock på Bokmässan i Helsingfors:
lör 29.10 kl. 10.30-11.00 Kraftfulla kvinnor och komplicerade män, eller hur var det?, Fiskehamnen/Kalasatama
sön 30.10 kl. 15.30-16.00 Ebba Stenbock och kungliga intriger på Åbo slott, Blåbärslandet/Mustikkamaa

I den här biografin möter vi Ebba Stenbock som dotter, syster, maka och mor i en politiskt turbulent tid. Kampen om den svenska kronan rasar för fullt och Ebba Stenbock, med starka band till sin mäktiga adelssläkt, blir plötsligt änka efter ståthållaren Klas Fleming. När sammandrabbningen i Åbo är ett faktum hösten 1597 väljer hon att försvara sin mans ära mot sin egen kusin, hertig Karl. Den utdragna maktkampen får tragiska följder för många familjer, inte minst för Ebba och hennes barn.

I september 1597 befinner sig Ebba Stenbock på Åbo slott, mitt i stormens öga, när en väpnad sammandrabbning mellan hertig Karl och kung Sigismund inte längre går att undvika. Ebbas make, den fruktade Klas Fleming, har alltid varit kungen trogen och Ebba är lojal med sin man. Kommer kungens hjälptrupper att hinna fram innan hertigens soldater stormar slottet? Eller kan Ebbas inflytelserika syster, änkedrottningen Katarina, komma till hjälp? Ebba går inte ostraffad ur kampen, men det hårdaste straffet tilldelas hennes unge son.

Historikern Anu Lahtinen lägger ett omsorgsfullt pussel där källmaterialet ger oss inblickar i Ebba Stenbocks vardag och livet som adelskvinna i 1500-talets svenska rike. Trots att Ebba drabbades av svåra motgångar, och sjukdomar och död utgjorde ett ständigt hot, fanns det också många glädjeämnen. Brevväxlingen med hennes systrar visar att de kvinnliga släktingarna stödde varandra och hjälptes åt vid födslar och under barnsängstiden, och att festliga tillfällen som bröllop och dop samlade släkten. Systrarna utbytte också praktiska råd som gällde skötseln av slott och gårdar.

Pia Ingström skrev i HBL 19.12.2021: ”… en fantasieggande tidsbild med elände och en del ståt, vardag och krig, mycket brevskrivande, resor mellan slott i Sverige och dess östra rikshalva Finland. Nöjesläsaren kan fritt fylla på med känslor, det finns plats mellan raderna.”

Anu Lahtinen (f. 1975) är biträdande professor i Finlands och Nordens historia vid Helsingfors universitet. Hon är expert på 1500-talets historia och har publicerat ett flertal böcker och artiklar om kvinnornas roll i historien.

Pressmeddeldande med bilder: https://www.epressi.com/tiedotteet/historia/ny-bok-ebba-stenbock-ett-liv-i-maktspelets-skugga.html

Peter A. Sjögrens recension: ”Framlyft ur skuggan”, Min läsning 16.9.2022, https://minlasning.blog/2022/09/16/framlyft-ur-skuggan

Recensionsexemplar och intervjuförfrågningar: försäljningskoordinator Hanna Riska, hanna.riska@sls.fi eller +358 40 558 2096.

Anu Lahtinen
Ebba Stenbock
I maktspelet skugga
Cirkapris 25 euro
ISBN 978-951-583-563-5
206 s., inbunden
Omslag: Antti Pokela
Översättning: Heidi Granqvist
Utges i Sverige i samarbete med Appell Förlag

Boken hos SLS: http://sls.fi/sv/utgivning/ebba-stenbock

Boken hos Appell Förlag: https://appellforlag.se/bok/ebba-stenbock/

Originalet på finska hos Atena: https://atena.fi/kirjat/ebba-kuningattaren-sisar

Naisten tiet yliopistossa

Millainen on ollut suomalaisten tutkijanaisten tie? Miten he nousivat ensimmäisiin akateemisiin virkoihin? Millaisia ovat nykyajan urapolut? Anu Lahtisen ja Tuula Vainikaisen teos Proffapoluilla (Avain 2022) valottaa aihetta: https://avain.net/search.php?search=proffapoluilla

UUSI TARJOUS 30.9.2022. ASTI! Proffapoluilla-kirjamme on tilattavissa erikoishintaan 25 euroa koodilla NAISLIITTO, joka syötetään kassalla Avaimen verkkokaupassa (http://avain.net).

Kirjamessut #Proffapoluilla!
Turun kirjamessut pe 30.9. klo 14.45-15.05, Puisto-lava: Tuula Vainikainen ja Reetta Kettunen keskustelevat suomalaisten tiedenaisten elämästä kautta aikojen.
Helsingin kirjamessut to 27.10. klo 18.00-18.30, Tiedetori: Anu Lahtinen ja Anna Rastas keskustelevat naisista tieteentekijöinä ja heihin kohdistuvista odotuksista. Haastattelijana Jakke Holvas.
Helsingin kirjamessut su 30.10. klo 10.30-11.00, Kruununhaka-lava: Anu Lahtinen ja Anna Rastas keskustelevat naisista tieteentekijöinä ja heihin kohdistuvista odotuksista. Haastattelijana Jakke Holvas.

Päivittyvä lista kirja-arvioista ja muista kirjaan liittyvistä jutuista:

Tiedeyhteisö on erittäin vastustuskykyinen muutoksille – Miksi naisia on edelleen niin vähän professoreina? Maritta Pohls, Tieteessä Tapahtuu 15.9.2022
https://www.tieteessatapahtuu.fi/numerot/2-2022/tiedeyhteiso-erittain-vastustuskykyinen-muutoksille-miksi-naisia-edelleen-niin-vahan
Naisen tie tieteen huipulle on kivinen, Helena Pilke, Agricolaverkko 27.4.2022
https://agricolaverkko.fi/review/naisen-tie-tieteen-huipulle-on-kivinen/

Lasikatot pitävät pintansa yliopistoissakin, Pekka Wahlstedt, Tiedetoimittaja 15.5.2022
https://www.tiedetoimittajat.fi/lasikatot-pitavat-yha-pintansa-yliopistoissakin/

Tiedenaisten urapoluilla voi edelleen kompastua äitiprofessorin, kahvinkeittäjän ja yleissihteerin velvollisuuksiin. Anu Lahtisen blogipuheenvuoro Taideyliopiston historiafoorumin blogissa 9.5.2022
https://blogit.uniarts.fi/en/post/piikasesta-professoriksi-tai-painvastoin/
Puuttuvien naisprofessoreiden arvoitus, Kyösti Niemelä, Acatiimi 3/2022 s. 53 https://acatiimi.fi/wp-content/uploads/2022/06/acatiimi_3_2022.pdf
Kirjavinkkaus-esittely, Antti Koskinen 12.4.2022
https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/proffapoluilla-tutkittua-ja-koettua-tiedenaisten-elamasta/

Suomalaisten naisten tie tieteen huipulle on ollut mutkikas. Vielä 1900-luvun alussa naisten oli anottava vapautusta sukupuolestaan päästäkseen opiskelemaan yliopistossa, ja matkalla tohtoriksi, dosentiksi tai professoriksi oli monta kivikkoa.


Ensimmäinen suomalainen naisprofessori oli historian professori Alma Söderhjelm Åbo Akademissa 1920-luvulla. 2020-luvulla naisten osuus professuureista on edelleen vain kolmannes. Vaikka tänäkin keväänä olemme kuulleet uutisia uusista rehtorien ja tieteellisten johtajien nimityksistä, taivallettavaa riittää. Varsinkin luonnontieteellisten ja teknillisten alojen professuureissa naiset ovat selkeästi vähemmistönä tai puuttuvat kokonaan. Yliopistojen ykkösrehtoreista vain 18 prosenttia on naisia.

Eri tieteenalojen ensimmäiset tunnetaan, mutta mitä tapahtui heidän jälkeensä? Useilla tieteenaloilla ensimmäisen naisprofessorin jälkeen on voinut kulua kymmeniä vuosia ennen kuin seuraava nainen on edennyt samaan asemaan. Syvälle piintyneet asenteet ja epätasa-arvoiset käytännöt on hyvä tunnistaa ja tiedostaa. Tieteen lasikatot tai mustat aukot eivät synny sattumalta.

Proffapoluilla -kirjan kirjoittajat selvittivät naisten asemaa yliopistossa ja kokosivat 160 naisprofessorin kokemuksia urapolustaan. Vähättely, ansioiden ohittaminen ja moninkertaiset pätevyysodotukset ovat tuttuja monille.

Vastapainoksi moni on voinut kokea kollegiaalista yhteistyötä ja saanut tukea ja kannustusta lähipiiristä. Oman perheen, kollegojen, innostavien opiskelijoiden ja uskoa valavien ohjaajien tuki on korvaamatonta. Lopulta eräs tärkeimmistä eteenpäin vievistä tekijöistä on se, että löytyy niitä, jotka näkevät osaamisen ja luottavat tutkijan mahdollisuuksiin ja kehittymiseen.

FM Tuula Vainikainen on pitkän linjan tiedeviestijä ja tietokirjailija. Dosentti Anu Lahtinen on Suomen ja Pohjoismaiden historian apulaisprofessori Helsingin yliopistossa. Teos tarjoaa vertaistukea ja oivalluksia akateemisille urapolulle yliopistoissa.

Julkistustilaisuuden tiedote: https://www.sttinfo.fi/tiedote/kutsu-julkistamistilaisuuteen-laura-kolbe-keho-ja-anu-lahtinen-tuula-vainikainen-proffapoluilla?publisherId=64608824&releaseId=69933493

Kirjauutuus kyseenalaistaa monia vahvoina eläviä käsityksiä perhe-elämästä

Onko vanhemmuus hankalaa? Huolestuttavatko nuorison valinnat? Hiertääkö uusperheen arki? Et ole yksin: menneet sukupolvet jakavat kokemuksesi vuosisatojen ajalta! Uusi kirja avaa perhe-elämän kirjoa Suomessa keskiajalta 2020-luvulle. Perheen jäljillä tarkastelee arkea ja tunteita pohjoismaisissa perheissä. Keskiössä ovat perheiden sisäiset suhteet ja tunnesiteet.

Perheestä puhutaan päivittäin niin arjessa, politiikassa kuin tutkimuksissakin. Näkökulmasta riippuen perhe on yhteiskunnan tukipilari tai menneen maailman jäänne, turvasatama tai kriisipesäke. Nykyperheet kuvataan entistä pirstaleisemmiksi. Uusperheet, sateenkaariperheet, adoptiot ja huoltajuuskiistat nähdään nykymaailman ilmiöinä.

”Kirjamme perusajatuksena on havainto, että menneisyyden perhe-elämässä oli lopulta hyvin samankaltaisia ongelmia ja ilonaiheita kuin nykyäänkin, ja että näistä havainnoista voisi olla hyötyä myös suurelle yleisölle”, sanovat kirjan toimittajat Johanna Ilmakunnas ja Anu Lahtinen.

Tämän päivän nostalgisissa mielikuvissa menneisyyden perheeseen liitetään turvallisuus, pysyvyys ja vastuullisuus. Kuitenkin niissä ratkottiin nyky-yhteiskunnassakin arkipäiväisiä yksinhuoltajuuden, adoption, sosiaalisen vanhemmuuden, uusperheiden ja vihkimättömien parien pulmia. Myös monet nykyajalle tyypillisinä pidetyt ilmiöt kuten aviopuolisoiden omien nimien säilyttäminen tai kahden elättäjän perhemalli ovat löydettävissä keskiajan ja varhaismodernin ajan perheistä.

”Kirja auttaa ymmärtämään nykyongelmia ja niiden taustoja, rauhoittaa moraalipaniikkia ja hahmottaa vaihtoehtoisia ratkaisuja. Menneisyydessä ja nykypäivässä ihmisten kuvitelmat perheestä saattoivat erota paljonkin siitä perheestä, jossa he elivät.”

Johanna Ilmakunnas & Anu Lahtinen (toim.): Perheen jäljillä. Perhesuhteiden moninaisuus Pohjolassa 1400–2020 366 s., Vastapaino 2021

Ajantietoa uusin keinoin

A new research project, using HTR to study people, mobility, and networks in 16th-century Southern Finland (Prof. Anu Lahtinen (PI), History, Faculty of Arts, University of Helsinki): The research project, funded by The Finnish Cultural Foundation (Suomen Kulttuurirahasto) will use handwritten text recognition technology to index and analyse 16th century documents. The aim of the project is to study networks and mobility in the light of 16th century cameral bookkeeping and other documents.


Laitoin tästä hankkeesta ensi uutiset jo pikapikaa historian yksikön blogiin, mutta kirjoitan omaan blogiini nyt vielä vähän vapaamuotoisemmin. Helmikuussa koitti ilon päivä, kun Suomen Kulttuurirahasto myönsi 145 000 euron rahoituksen hankkeelle 1500-luvun suomalaisten yhteisöt, liikkuvuus ja verkostot koneavusteisen lähdeanalyysin valossa. (1) Hankkeen tavoitteena on tutkia tutkia koneavusteisesti erityisesti 1500-luvun voudintilien tarjoamaa tietoa aikakauden paikallisyhteisöjen ja yksilöiden sosiaalisista suhteista ja liikkuvuudesta.

Ennen kaikkea tämä tarkoittaa sitä, että mahdollisimman paljon erityisesti Uudenmaan ja Kanta-Hämeen voudintilejä ja muita relevantteja aineistoja digitoidaan, indeksoidaan ja tutkitaan, ja kehitetään tekstin koneavusteista tulkintaa sekä avainsanojen (esimerkiksi henkilönimien ja paikannimien) etsintää. Olen hakenut rahoitusta viime vuosina eri suunnilta, mutta hankkeita ja hakijoita on paljon. HTR, Handwritten text recognition ei myöskään ole vielä mitenkään yksinkertaisesti sovellettavissa, mutta se on kehittynyt huimasti eri kokeiluissa. Sitä hienompaa on, että Suomen Kulttuurirahasto nyt tarttui ideaan ja antoi rahoituksen Huhtamäen rahastosta.

Voudintilit on nimestään huolimatta paljon muutain kuin tilejä – siellä on kartanoiden taloudenpito- ja vierasluetteloita, kirjekopioita, maakirjaselvityksiä, sakkoluetteloita ja kaikenlaista tärkeää tietoa 1500-luvun yhteiskunnasta. Tilejä on satojatuhansia sivuja, mutta niistä on tehty myös asiakirjanimikortistoja 1900-luvun mittaan. Tässä hankkeessa on nyt tarkoituksena yhdistää olemassaolevia kortistoja, ja eräs kollega jo muistutti, että myös voudintilien kannet, jotka tehtiin keskiaikaisista pergamenttilehdistä ja jotka on digitoitu toisaalla, ovat yhdistettävissä tileihin.

Useinhan hankkeille keksitään jo alkuvaiheessa joku hieno akronyymi eli otsikosta muodostuva kirjainyhdistelmä – tämän varhaisen ristin aikoinaan ”Oiliksi” http://users.utu.fi/anulah/oili.html Olen joskus ollut varsin pahoillani, ettei esimerkiksi ”Dynamite”-lyhenteinen hankkeeni (Dynamics of XXX..., olen unohtanut jo, mutta velkaantumisen historiaa siinä oli tarkoitus tutkia pitkällä aikavälillä… ) vuosia sitten saanut rahoitusta.

Tälle hankkeelle en hakuvaiheessa keksinyt mykistävää akronyymiä, mutta olen ajatellut nyt aikatauluja laatiessani ja suunnittelutapaamisia sopiessani pallotellut työnimeä ”Ajantieto” tai ”Ajanluku”, joissa olisi viite ajallisuuteen ja sen lukemiseen / tutkimiseen.

Koneavusteisessa lähteidentulkinnassa voidaan käyttää esimerkiksi Transkribus-ohjelmaa. Kuvassa Kansallisarkiston Acta Historica -kokoelman asiakirja kokeellisesti Transkribus-ohjelman tarkasteltavana.

————————————————————————————————————-
(1) Otsikko viittaa historioitsija Pentti Renvallin voudintiliaineistoja hyödyntäneeseen klassikkoteokseen Suomalainen 1500-luvun ihminen oikeuskatsomustensa valossa (Turku 1949).

Toipilas ja äidillinen Ebba-rouva

Bloggaren skriver kort om hur Ebba Stenbock, Klaus Flemings maka, tog hand om en lite pojke, Henrik Fleming (1584-1650), vars lårben ”i mursk afbräkte” i en olycka på Åbo slott. För svenska versionen av Henrik Flemings egna memoartext samt litteraturtips på svenska: se slutet av blogginlägget.

Klaus Flemingin (k. 1597) puoliso Ebba Stenbock muistetaan usein parhaiten kuuluisasta Turun linnaan liitetystä herjaus-tarinasta, jota käsittelin viime vuonna tässä blogissa (Mitä Kaarle-herttua todella sanoi? https://anulah.wordpress.com/2017/03/10/mita-kaarle-herttua-todella-sanoi/).

2017-03-08 18.18.07

Asiantuntijaselfie Turun linnasta noin vuodelta 2016 tai 2017. Taustalla Albert Edelfeltin maalaus ”Kaarle-herttua herjaa Klaus Flemingin ruumista”, Ebba Stenbock kuvassa oikealla.

Miehensä kuoltua Ebba Stenbock mainitaan linnan henkisenä johtajana syksyllä 1597, kun Kaarle-herttuan joukot saapuivat valtaamaan linnaa. Tuolloin Korppolaismäeltä ammutut tykinkuulat näkyvät edelleen Turun linnan seinissä, jos oikein katsoo (ks. Kaponieerin bloggaus Tykinkuulia muureissa http://kaponieeri.blogspot.com/2011/06/tykinkuulia-muureissa.html). Kaarle-herttua ja hänen puoluelaisensa selittivät, ettei linnaa ammuttu tosissaan, vaan naisten säikyttelemiseksi, mutta että linnasta vastattiin oikein tulisella ammuskelulla.

turun_linna_1996

Turun linna Korppolaismäeltä vuonna 1996. Kuva: Anu Lahtinen

Poliittisten valtataisteluiden huipentumat ovat jättäneet erityisesti jälkensä Ebba Stenbockin jälkikuvaan ja häntä on helppo ajatella arkipuheen ”vahvaksi naiseksi” tai aikalaissanonnankin mukaan ”ankaraksi rouvaksi”. Mutta menneisyydenkään ihmiset eivät olleet yksiulotteisia, ja jotkut aikalaiset muistelivat ihan toisenlaisia luonteenpiirteitä. Niinpä Lehtisten kartanon Henrik Fleming (1584–1650) kertoi muistelmissaan ystävällisestä ja hoivaavasta Ebba-rouvasta, joka huolehti onnettomuuteen joutuneesta pikkupojasta, nimittäin Henrikistä itsestään.

mietoinen

Lehtisten kartanon Henrik Flemingin perhettä Mietoisten koulumuseon nukkekabinetissa vuonna 2012. Hahmot perustuvat Mynämäen kirkossa olevaan epitafiin. Taustalla myös muita Mietoisten ja Mynämäen merkkihenkilöitä.

Henrik oli ilmeisesti 1590-luvun alussa vierailulla Turun linnassa äitinsä Elin Hornin kanssa. Hän loukkaantui linnan pihalla, kun pillastunut hevonen säntäsi häntä kohti, ja joutui joutui luunmurtuman vuoksi sairastamaan kaksi viikkoa. Henrik kertoi tapahtumasta 1620-luvulla pienille lapsilleen, kun hän alkoi kirjoittaa opettavaista ”peiliä” omista kommelluksistaan ja vaaroista, joihin oli pikkupoikana joutunut. Onnettomuus Turun linnassa aloitti hänen muistelmansa, jota säilytetään käsikirjoituksena Tukholman kuninkaallisessa kirjastossa.

Kun olin pieni poika, matkasin (nyttemmin) autuaasti edesmenneen rakkaan äitini kanssa Turun linnaan, kun hän vieraili (nyttemmin) autuaasti edesmenneen Rouva Ebba Stebockin, vanhan herra Klaus Flemingin puolison luona, joka oli silloin Suomen kenraali. Silloin juoksin äitini luota alas rekien luo, koska matkustin rakkaan siskoni lailla reessä.

Vähän sen jälkeen kun tulin portin ja vallihaudan välille, tuli eräs miespalvelija Herra Klausin tallista, vaunuhevosta ajaen, ja älyttömät ihmiset säikyttivät hevosen, niin että se vauhkoontui ja ryntäsi  hevostemme ja rekiemme joukkoon, siihen missä seisoin. Pitkä reki heittelehti sen perässä ja osui oikeaan reisiluuhuni, joka murtui.

Pieni kun olin, kaaduin ja pyörryin ja jäin lojumaan tielle, mutta Jumala varjeli minua siinä vaarassa, niin että (nyttemmin) autuaasti edesmenneen isäni (nyttemmin) autuaasti edesmenneen kirjuri Henrik Stråbock oli niin uskollinen ja nosti minut nopeasti ylös, heittäen minut nopeasti äitini rekeen, ennen kuin sama vauhkoontunut hevonen tuli takaisin. Samassa hevonen kaatoi hänet kumoon, ja hän jäi pahoin sekä hevosen jalkoihin että reen alle.

Tämän vaaran ja onnettomuuden jälkeen, joka kohdalleni oli tullut, kannettiin minut kuolleeksi luultuna Rouvien saliin, ja lähetettiin hakemaan kaupungista parturia. Minut laitettiin sisar Katarinan vuoteeseen. Kun parturi saapui, selvisi hänelle, missä vamma oli, ja päältäni leikattiin varovaisesti kaikki vaatteet, reisiluu laitettiin paikoilleen ja lastoitettiin. Tämän jouduin kestämään hirveällä kivulla ja tuskalla.

Ja Ebba-rouva oli niin hyvä ja hyveellinen rouva, että hän antoi minun maata linnassa omassa kamarissaan ja osoitti minulle suurta äidillisyyttä monilla hyvillä teoillaan, vaikka (nyttemmin) autuaasti edesmenneet äitini ja isänikin usein tulivat luokseni. He eivät saaneet liikutella minua ennen kuin kaksi viikkoa oli kulunut ja luu jotensakin alkanut taas parantua, ja niin Jumala vähitellen auttoi minua taas armollisesti parantumaan.

Näistä vaarallisista vaiheista tulee minun rakkaiden lasteni muistaa ja oppia, että he eivät tällä tavoin juoksisi rakkaiden vanhempiensa ja hyvien ystäviensä luota, vaan olisivat heidän luonaan, ja että jos heidän on mentävä ulos, ottavat mukaan ystävän, joka voi heitä auttaa ja tukea, ja sitten menevät taas takaisin vanhempiensa luo, eivätkä tällä tavoin jää yksin ulos seuraa ja joudu onnettomuuksiin.

Henrik Fleming jatkaa muistelmissaan samantapaisilla kuvauksilla siitä, miten oli joutua hääjuhlissa tappelijoiden jalkoihin, joutua raivohullun oppineen pahoinpitelemäksi ja hukkua jumalattoman palvelijan kanssa jokeen. Ei ihme, että Henrik mainitsee näiden edesottamustensa yhteydessä äitinsä huolestuneet huokaukset ja rukoukset.

Varsinkin alkupuolella hän muistaa lausua opettavaisia huomioita, mutta kun Fleming pääsee nuorukaiselämänsä kuvauksiin, opettavaisuus hälvenee ja tarina etenee pikemminkin melko huolettomana elämänvaiheiden ja edesottamusten kuvauksena. Muistelmia voi lukea ”opettavaisena peilinä” mutta varsinkin kurkistusikkunana siihen, millaista oli pienen aatelispojan ja nuorukaisen elämä noin neljäsataa vuotta sitten.

Aiheesta myös

Anu Lahtinen, Sopeutuvat, neuvottelevat, kapinalliset. Naiset toimijoina Flemingin sukupiirissä 1470-1620. SKS, Helsinki 2007.

Samuel Loenbom (toim.), Uplysningar I Swenska Historien. Första Delen. Stockholm, Tryckt uti Kongl. Finska Boktryckeriet 1768 on julkaissut Henrik Flemingin muistelmat. Alkuperäinen käsikirjoitus on Kungliga biblioteketissa Tukholmassa.

Tuija Tuhkanen, Kirkon kaunistukseksi ja lahjoittajan kunniaksi. Henrik Flemingin lahjoitukset Suomen kirkoissa. SKS, Helsinki 2008.



Henrik Flemings memoarer, publicerade i Uplysningar I Swenska Historien. Första Delen. Stockholm, Tryckt uti Kongl. Finska Boktryckeriet. År 1768, 44-46. 

Emedan jag en liten pojke war, fölgde jag med min Salige käre Moder på Åbo Slott, emedan hon besökte S. Fru Ebba (Stenbock) gamle Herr Clas Flemings, som på den tiden General i Finland war: då lop jag ifrån min Moder förut neder till Slädarna, effter jag tillika med min K. Syster i en Släda åkte, och litet der effter jag nederkom imellan porten och wallen, kom en dräng af  Herr Classes stall körandes med en wangns häst, och huru som skalkaktige folket skrämde hästen, tog han till att skena: Och kom så ibland wåra hästar och slädar, der jag stod, och samme lång-släde slängrade effter och kom mig på min högra lår och det således i mursk afbräkte. Och der jag som liten war föll och bort beswimmade och i wägen låg, gaf Gud lyckan i samma farligheten, att min Salig Faders Skrifwer Henric Stråbock Salig, så trogen war och hastigt i det han mig optog, kastandes mig snällt i min Moders Släda, förr än den samma rasande hästen kom tillbakas, och med samma rände hösten honom omkull och såleds blef han illa både af hästen trampad och af släden krossad.

Effter sådant farligt och olyckeligt, som mig wederfors, blef jag för döder opburen i Salen der Fruarne woro och effter Balberaren till Stan skickadt. Lades jag således i Syster Cathrinas säng [Katarina? Tämännimistä siskoa ei muualla mainita. Voisiko olla Ebban tytär Katarina?]. När Barberaren kom kände han hwar skadan war, och såleds all klädren saktlig ifrån mig skuren blef, och lårpipan igen utsträkt och spjelkad. Så måste jag i stor wärk och sweda der uthålla. Och war Fru Ebba en sådan from och dygdesamer Fru, att hon höllt mig på Slottet i hennes kammar liggandes och mig många stora moderliga wälgerningar bewiste, ändock Min Salige Moder och Fader offta kom till mig, dock fingo de inte röra eller föra mig förr än som 14 dagar förbi war och benen sig något ihopa sättja kunde, och Gud mig sedan småningom till helsan nådeligen förhalp. Af denna farligheten skall mine k. Barn wara warnadt och underwist, att de såleds icke skulle löpa ifrån des k. Föräldrar och gode wänner, utan wara hos dem tillstäds, och när de behöfwa att gå ut, taga en wän med sig, deraf de hjelp och annat bistånd hafwa kunna, och sedan gå igen in till dess Föräldrar, och icke såleds med allonedt blifwa ute ibland sådane gemen parti och komma på olycka.

Mera information: Anu Lahtinen, Anpassning, förhandling, motstånd. Kvinnliga aktörer i släkten Fleming 1470-1620, SLS – Atlantis 2009.

 

 

Nordic Childhood, Finland – Hyvinkää, 1700-1870

9781138294226

Book cover of the recent volume Nordic Childhoods 1700–1960 From Folk Beliefs to Pippi Longstocking. Edited by Reidar Aasgaard, Marcia Bunge, Merethe Roos – Routledge, including ”Education of children in rural Finland: the roles of homes, churches, and manor houses” by Anu Lahtinen
https://www.routledge.com/Nordic-Childhoods-17001960-From-Folk-Beliefs-to-Pippi-Longstocking/Aasgaard-Bunge-Roos/p/book/9781138294226

From the home page of the publisher:

This volume strengthens interest and research in the fields of both Childhood Studies and Nordic Studies by exploring conceptions of children and childhood in the Nordic countries (Denmark, Finland, Iceland, Norway, and Sweden). … the book offers a fresh and substantive contribution to the history of childhood in the Nordic countries between 1700 and 1960. The volume also helps readers trace the historical roots of the internationally recognized practices and policies regarding child welfare within the Nordic countries today and prompts readers from any country to reflect on their own conceptions of and commitments to children.

Nordic Childhoods 1700–1960 From Folk Beliefs to Pippi Longstocking. Edited by Reidar Aasgaard, Marcia Bunge, Merethe Roos – Routledge, including ”Education of children in rural Finland: the roles of homes, churches, and manor houses” by Anu Lahtinen

https://www.routledge.com/Nordic-Childhoods-17001960-From-Folk-Beliefs-to-Pippi-Longstocking/Aasgaard-Bunge-Roos/p/book/9781138294226

Ja taas mennään … ilon kautta

Historiallisen aikakauskirjan hallitus valitsi minut eilen tulevaksi päätoimittajaksi kaudelle 2016-2020. Tehtävä kuuluu sivutoimisiin tieteellisiin tehtäviin, jollaisia olen hoitanut ainakin vuodesta 2000. Tai siis no minä nyt elän ja hengitän historiaa sekä vapaalla että töissä, eikä se muuksi muutu, joten työt ja tehtävät ovat osa vita historicaa. Joka tapauksessa tämä tehtävä on erityinen. Jo opiskelujen alkuaikoina Historiallinen aikakauskirja oli minulle kotimaisen tiedeyhteisön peili. Ja jotakin sellaista, mihin jo silloin toivoin joskus pääseväni mukaan. Marko Lambergin päätoimittajakaudella, vuodesta 2011, olenkin saanut olla mukana toimituksessa jossa on ollut todella hyvä tunnelma. Ilon kautta tekemistä on tarkoitus jatkaa.

Tiedejulkaiseminen, kaikki julkaiseminen ja Historiallinen aikakauskirja muiden mukana ovat tietysti muuttuneet vuodesta 1995. Mutta silloin yhtä lailla kuin nyt tarvitsemme kotimaista, yleistajuista historian tiedejulkaisua. Tiedeartikkelit ovat tiedejulkaisun kova ydin. Tekemisen ja julkaisemisen muotoja voidaan kehittää uusien mahdollisuuksien mukaan. Aikana, jolloin tiede, tutkijat ja yliopistot ovat kovassa paineessa, aikakauskirja voi olla tärkeä paikka, jossa kotimaiset historiantutkijat voivat vaihtaa ajatuksia, tukea toisiaan ja ideoida uutta. Historia ja sen tutkiminen ei ole vain artikkelituotantoa, se on historian tutkijoiden ja historian ystävien elävää kiinnostusta menneisyyttä ja historiatiedettä kohtaan.

Vuoden 2016 odotuksessa voidaan tavata edelleen täällä, tai twitterissä (@anulah), tai ellossa (@anulah) tai facebookissa (Historiallisen aikakauskirjan sivut https://www.facebook.com/pages/Historiallinen-Aikakauskirja/499147576875453?fref=ts), tai muuten vaan elävässä elämässä.

Tiedote Historiallisen aikakauskirjan sivulla:
http://www.historiallinenaikakauskirja.fi/uutiset/anu-lahtinen-historiallisen-aikakauskirjan-uudeksi-p%C3%A4%C3%A4toimittajaksi

Tiedote Historian ystäväin liiton sivulla:
http://www.historianyst.fi/historialliselle-aikakauskirjalle-valittu-uusi-paatoimittaja-2016-2020

Turku, naisten kaupunki

Naisten kaupunki – Turkulaisten naisten historiaa (Turun historiallinen yhdistys, Turku 2010) julkistetaan Turun kaupunginkirjastossa 30.11. klo 13-15.

Joillekin tutuille olen jo useaan otteeseen pohtinut seuraavaa tapausta 1500-luvun loppupuolelta. Turkulaisnainen matkusti Tukholmaan etsimään kadonnutta puolisoaan ja löysi tämän uudelleen avioitueena toisen naisen kanssa. Kaksinnaiminen oli tuohon aikaan vakava rikos, joten mies sai kuolemantuomion, koska vaimo ei halunnut pyytää puolisolleen armoa. Vaimo kuitenkin lupasi maksaa miehelleen käärinliinat. Oliko kyseessä ystävällinen ele – kunniallisten hautajaisten järkkääminen oli sentään aikalaisille tärkeä eikä ihan halpakaan hanke? Vai oliko kyseessä viimeinen selkäänpuukotus? Niin tai näin, kovin hyvä ei ollut näiden puolisoiden suhde.

Onneksi Turun seudun naisten historiassa on esimerkkejä sopuisammastakin elämästä. Löytyy kummityttöään muistaneita kauppiaita ja siskontyttäriään auttaneita sukulaisnaisia.  Jonkinlainen hallitsija – vasalli -suhde tosin tuli mieleen siitä kirjeestä, jolla muuan 1400-luvun raatimies luovutti rakkaalle vaimolleen maatilan ”kiitokseksi uskollisesta palveluksesta, jota hän on osoittanut ja jota hänen tulee vastakin osoittaa” – asiakirjan muotoilu tuo mieleen kuninkaan antamat verovapaudet tai muut suosionosoitukset.

Kuuluisa kauppias Valborg Innama, suomalaisittain Valpuri Innamaa, puolestaan harmitteli, että hänen velallisensa koettivat sopia velanmaksusta hänen miehensä kanssa, tämä kun ei Valborgin mielestä osannut pitää kyllin puoliaan. Valborg olisi kauppataitoineen ehkä ollut Scarlett O’Haran tai Joenpellon rouva Sara Gladin hengenheimolaisia, vaikka hänestä on usein maalattu ehkä liiankin yksioikoista ”tarmokkaan äkäpussin” kuvaa.

Nämä ja monet muut tapaukset ovat olleet aineistona tänään taittoon lähteneelle kirjalle  Naisten kaupunki. Turkulaisten naisten historiaa ilmestyy joulun alla Turun historiallisen yhdistyksen julkaisusarjassa Turun historiallinen arkisto. Allekirjoittanut vastaa keskiajan ja 1500-luvun osuudesta, 1600-1800 -lukujen osuuden on kirjoittanut professori Kirsi Vainio-Korhonen, ja itsenäisyyden ajan historiaa valottaa FM Sini Ojala. Lisäksi mukana on monia lyhyitä henkilökuvia ”Vanumammasta” Irja Ketoseen, kirjoittajina joukko Turun yliopiston opiskelijoita, jotka ovat tehneet hienoa työtä turkulaisten naiskohtaloiden selvittäjinä. Paljon jää toki vielä tulevaisuudessakin etsittäväksi.

Kuten tutkijayhteisössä usein käy, olen syvästi kiitollinen kollegoille, jotka ovat auliisti antaneet kommenttejaan ja myös muutamia hienoja kuvia käyttöön. Kirjaa voi aikanaan ostaa ainakin Turun seudulla kirjakaupoista, ja sitä voi aikanaan myös tilata Tiedekirjan tai Granum-verkkokirjan kautta. Turun historiallisen yhdistyksen aiemmin julkaisemia, Turun historiasta kertovia artikkeleita löytyy myös yhdistyksen sivuilta digitoituina versioina.

Lisäys pari päivää myöhemmin: Turun kulttuuripääkaupunkihankkeen osana käynnistyy myös Naisten Turku -muistelutyöpajoja. Asiasta uutisoi muun muassa YLE. Työpajojen vetäjinä on kirjahankkeeseenkin osallistuneita opiskelijoita ja jatko-opiskelijoita sekä ansiokkaita historiantutkijoita kuten FT Maarit Leskelä-Kärki. Naisten kaupunkia kantaa ajatus siitä, että jokaisen kokemukset ja muistot ovat tärkeitä ja tallentamisen arvoisia. Tänään mieleeni juolahti myös, että naisten kaupunki -teemahan on ollut vireillä ainakin Helsinginkin suunnalla – Ateneumissa on viimeisiä päiviä näyttely Naisten kaupunki ja Schildtsin syksyn kirjoihin kuuluu kirja Kvinnornas Helsingfors. Kaikkien kaupunkien naiset, liittykää yhteen?

Julkkareihin liittyvä linkki http://www.turku2011.fi/uutiset/naisten-kaupunki-turkulaisten-naisten-historiaa-kirja-joulumarkkinoille_fi

Oppia ikä kaikki

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura julkisti tänään Suomen Historiallisen Seuran kanssa tuottamansa teoksen Huoneentaulun maailma. Kasvatus ja koulutus Suomessa keskijalta 1860-luvulle. Kirjassa koulutus ymmärretään aiempaa laaja-alaisemmin. Kasvatukseksi nähdään kaikki sellainen toiminta, jossa lapset ja nuoret pyrittiin sosiaalistamaan osaksi yhteisöä ja yhteiskuntaa.

Kirjassa pohditaan, mikä oli eri yhteiskuntaryhmien mahdollisuus ja tarve koulutukseen? Miten oppiminen toimi valtion ja kirkon intressien välineenä? Miten säätyjen väliset jännitteet ja vallan tasapaino ilmenivät kasvatuksessa? Millaista oli tyttöjen kasvatus? Miten yhteiskunnan huono-osaiset otettiin huomioon? Mikä oli kotiopetuksen rooli? Millainen oli oppimisen pimeä puoli: kansanomainen lukupelko, kirjakammo ja ruumiillinen kuritus?

Vastasin keskiajan ja 1500-luvun osuudesta yhdessä Jussi Hanskan kanssa, ja oli antoisaa päästä yhdistämään omia talous- ja sosiaalihistorian lähteistä ammentamiani havaintoja Jussin kirkollisiin aineistoihin (toki myös kumpikin luimme molemmanlaisia aineistoja ja niihin liittyvää tutkimusta). Aikakauden lähteet jättävät paljon oppineiden arvailujen varaan, mutta tarkka lähiluku voi kuitenkin tuoda lisätietoa käytetyistä oppikirjoista, kasvatuksen keinoista ja ammattiin pätevöitymisen tavoista – jotkut ”menivät oppiin”, toiset ”palvelukseen” (jälkimmäinen saattoi tarkoittaa sekä piikomista, hovipalvelusta että porvaristaloudessa elämistä).

Huoneentaulun maailman ovat toimittaneet dosentti Jussi Hanska Tampereen yliopistosta ja professori Kirsi Vainio-Korhonen Turun yliopistosta.

« Older entries