Good enuf readin’

Wired-lehden syyskuun numero ehti lojua pitkään luettavien pinossa, mutta onneksi se tuli lopulta lukuvuoroon. Juttu graigslist.org -sivuston sitkeästä ”perinteikkyydestä” toi mieleen nostalgisoituneet muistot 1990-luvun nettielämästä. Oli hauskaa lukea historiatulkintaa sellaisesta, minkä kehittymistä on itse ollut jotenkin seuraamassa, vaikka sitten vähän puolivillaisesti ja lähinnä satunnaistekemisen kautta. Jutussa ”Gone” analysoitiin sitä, millaisia mahdollisuuksia nykyteknologian maailmassa on pitävästi lavastaa katoamisensa; ”The Placebo Problem” puolestaan pohti sitä, miksi lumelääkkeet ovat alkaneet vaikuttaa masennuksen hoidossa yhä tehokkaammin.

Artikkeli ”The good enuf rvlutn” esitteli MP3-ilmiön: ”tarpeeksi hyvä” (esim. MP3-toisto) kelpaa monille, koska se on ollut helppo ladata ja käyttää, ja vähitellen monet ovat tottuneet pitämään ohutta MP3-ääntä hyvänä. Vapaasti tekniikkaa ja ihmistoimintaa mielessäni vertaillen pohdin, mitä ”good enuf” -ajattelu merkitsisi esimerkiksi töissä tai huippujen huipulle haaveilevassa koulutuspolitiikassa. Kaikessa ei pidä tyytyä riittävään eikä varsinkaan hyväksyä riittämätöntä – mutta tietyssä mielessä ”good enuf” voisi olla hyvä asenne hillitsemään jatkuvan suorittamisen ja itsensäylittämisen oravanpyörää. Ainakin ”good enuf” -ajattelusta on hyvä olla tietoinen, jos haluaa puolustaa huippulaatua.

Koulutus- ja kasvatuspoliittiset pohdinnat jatkuivat artikkelin ”Revenge of the Nerds” parissa. Kirjoittaja Daniel Roth käsitteli koulukulttuuria, jossa nörtteily – merkityksessä ”aiheestaan innostunut” – on out. Hyvien opintosuoritusten sijaan monille on tärkeämpää kuulua joukkoon ja olla ”cool” (tuttu aihe monista nuorisoelokuvista, esimerkiksi takavuosina pyörineestä elokuvasta ”Mean Girls”, jossa Lindsay Lohan koettaa unohtaa matikantaitonsa saadakseen suosiota).

Joissakin sandiegolaisissa kouluissa on panostettu luovuuteen ja siihen, että koululaisia houkutellaan innostumaan luomisesta, ideoinnista ja koulusuorituksista. Kiinnostavaa kyllä, eräs keskeinen keino on se, että opettajien ja oppilaiden tilat ovat yhteiset. Heillä on yhteiset vessat ja oleskelutilat, joissa vanhemmatkin voivat liikkua, ja oppilaiden on esiteltävä opiskelutuloksiaan myös ulkopuolisille. Viimeksi mainittu ”yleisölle kirjoittaminen” on palkitsevampaa kuin opettajalle kirjoittaminen, kuten todetaan myös Wired-lehden jutussa ”The New Literacy”.

”A big high school has a youth-owned culture. You’ve got to break that”, toteaa muuan lehteen haastateltu. Vaikka verbi ”break” kuulostaa väkivaltaiselta, eri sukupolvien tuominen yhteen on jotain, mitä on kaivattu muuallakin. Junassa tapaamani päihdetyöntekijä kertoili taannoin, että on saatu hyviä tuloksia sillä, että nuoret aikuiset ovat hankkiutuneet mukaan syrjäytymässä olevien nuorten porukoihin. ”A big chunk of the school experience is having them hang out with the adults they could imagine becoming”, on Wired-lehden pointti. Useita ja monenlaisia aikuisia tarkoittaisi useampia mahdollisuuksia kuvitella omaa tulevaisuuttaan.

Metro-lehden kolumnisti kysyi taannoin, kuinka moni pitäisi normaalina, että työkaverit rääkyisivät täyttä kurkkua haukkumasanoja, huitoisivat toisiaan salkuillaan, heittelisivät toisiaan irtaimella tai lähettelisivät toisilleen pilkkatekstareita (olkoonkin, että aikuismaailmassa on omat viidakkonsa). Kuitenkin tämä on masentavan tyypillistä koululaisten arkea. Nuoria ei pitäisi jättää liian yksin omaan maailmaansa, rakentamaan toimintakulttuuriaan yksipuolisten rakennuspalikoiden avulla. Aikuisten ja koululaisten monenlaiset kohtaamiset olisivat hyvä juttu molemmille osapuolille.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: