Opetuksen linjakkuus ja silleen

The blogger once heard a stand-up comedian say: ”I thought I was an actor, but now I see that I am a salesperson (in the ”self service” shop with automated paying etc.).” In the same way, the blogger sometimes wishes to say: ”I thought I was a university teacher, but now I see that I am a janitor, a secretary, a copying assistant, and a self-made computer expert.” In other words, this blog text is about the practical problems that tend to make it difficult to focus on teaching (problems like the lack of internet connections and data projectors in class rooms)… And yes, now I also see  why many seminar rooms actually have a small library of their own – in those institutions that have seminar rooms to use…

Syksyn opetusjärjestelyjen kunniaksi erityisenä kaksivuotisjuhlajulkaisuna uudelleenjulkaisen bloggaukseni marraskuulta 2007. Opettaja voi toki jossain määrin itse ajankäytöllään ja muulla vaikuttaa vallitseviin oloihin, mutta tuntuu harmilliselta, että opetuksen sisällölliseen linjakkuuteen ei aina ehdi kunnolla keskittyä, kun yhtä opetustuntia kohden joutuu säätämään niin paljon yleistä käytännön juttua. Käyttääkseni brittilehtien jossain vaiheessa (ehkä vieläkin) viljelemää uutisluonnehdintaa: ”Unelma [opetuksen linjakkuudesta] muuttuu painajaiseksi”.

Kun otetaan huomioon yleisenä talonmiehenä toimimiset ja kopiointisihteerin hommat ja muut, on suoranainen talvisodan ja parin muunkin sodan ihme, että Suomen yliopistojärjestelmä kaikesta huolimatta tuottaa (karkeasti laskien, kuten Ville Kivimäki totesi Haikin kolumnissa taannoin) aika lailla huiman määrän tutkintoja samoilla kokonaisresursseilla, joilla yksi Yalen hoitaa paljon pienemmän opiskelijamäärän. Mutta se linjakkuus… Vaan eteenpäin taas ja entistä viisaampana.

TÄÄ TAITAA OLLA NIITÄ HASARDIHOMMIA VAAN…
(alun perin julkaistu täällä)

Piti tässä vetää muutama luento yhdellä yhteiskurssilla, ja kaikki meni niinkuin siinä Ollin pakinassa, jossa kaikki menee ”päinvastoin”.

Itselleni ihannetilanne olisi se, että saisin etukäteen tietää vähän opiskelijoista ja heidän taustatiedoistaan; että voisin jakaa heille omia luentojani koskevat ohjeistukset ja materiaalit etukäteen, ja että opettaessani tietäisin, mitä muut opettajat aikovat aihepiiristä kertoa ja millaista materiaalia he aikovat jakaa. Sitten mielelläni viittaisin muiden jakamaan materiaaliin ja luentoihin, tämä höystettynä PPT:llä tmvst.

Varauduin siihen, että kurssi olisi keväällä, ja suunnittelin uudistavani osuuttani perin pohjin. Puolivälissä syyslukukautta kuulin, että kurssi onkin päinvastoin jo nyt syksyllä. Toivoin opettajien yhteistä ajatustenvaihtoa kurssin kehittämiseksi ja lähetin tiedot luentoajankohdista, jotka eivät itselleni sopisi. Päinvastoin kävi: kurssi alkoi, mutta en saanut edes tilaisuutta päivittää otsikoitani, puhumattakaan mistään laajemmasta suunnittelutapaamisesta. Päivämäärätoiveitanikaan ei ollut muistettu.

Valikoin opiskelijoille sopivaa materiaalia luettavaksi. Osa kirjoista oli tilattava ulkomailta (omakustanteena, mutta saahan siitä verotuksessa jotain), ja kirjat tulivat myöhässä, koska en ollut varautunut hankkimaan niitä syksyksi. Valikoin ja kopioin niistä osia opiskelijoiden luettavaksi. Itse tietysti piti enimmät kopioida ja kököttää kopiokoneen ääressä kaksipuolisuuksia tapellen, jottei aika turhaan menisi tutkimiseen tai opetuksen suunnitteluun. Täysin selvää ei ollut, kuka kopiot kustantaisi.

Luovutin kopiot ja päivitetyt otsikkoni jaettavaksi etukäteen. Luennolle tultuani ensin omatoimisesti vääntelin paikoilleen piirtoheittimet ja muut vimpaimet, jotka jonkun käsittämättömän syyn takia tavataan tunkea opetustilojen nurkkiin mahdollisimman hankalaan myttyyn. Luentoa aloittaessani ilmeni, että opiskelijat eivät olleetkaan saaneet materiaalia etukäteen. (Syynä on tietysti voinut olla joku force majeur – jostain syystä edellinen luentokerta olikin peruttu. En ollut kuitenkaan saanut tästä tietoa.)

Ongelmana ei ole niinkään se, että asiasta vastaavat slarvaisivat, vaan se, että kukaan ei oikeastaan vastaa paljon mistään. Monta opettajaa jollakin kurssilla, mutta harvoin saa tietoa siitä, mitä muut opettajat tekevät, puhumattakaan siitä, että olisi jotain toivoa opetuksen koherenssin tarkistamisesta; eikä mahdollisesta yleiskoordinoinnista sitten kai maksetakaan kummoisesti, vaan joku hoitaa sitä vasemman jalan pikkuvarpaalla.

Varsinainen ylpeydenaihe tämä itseohjautuva elämä yliopisto-opettajana!

4 kommenttia

  1. Sanna said,

    04.11.2009 klo 9:39 am

    Kuulostaa uskomattomalta epakoordinaatiolta. Eiko Suomen, tai ehka tassa tapauksessa vain Turun, yliopistokursseilla ole nimenomaisia kurssijohtajia, joiden tehtava olisi koordinoida kaikki ja joiden kautta tieto kulkee, ja joilla on olemassa nimenomainen kurssisihteeri tukemassa hallinnollista puolta, mm. ottamassa niita kopioita ja informoimassa seka opiskelijoita etta opettajia kaikenlaisissa kurssiin liittyvissa asioissa? Taalla Briteissa harrastetaan yleisesti niin ikaan verkko-oppimisalustoja joiden kautta kurssien opettajat voivat pitaa itsensa ja toisensa ajantasalla opetussuunnitelmistaan ja materiaaleistaan. Kai Turun yliopistolla on jo joku tallainen alusta kaytossa? Ja jos ei, mika estaa niiden kayttoon oton – vanhat opetuskaytanteet? Se ettei osata tai haluta tehda yhteistyota ja jakaa resursseja?

    • anulah said,

      04.11.2009 klo 9:44 am

      Ensimmäisen kysymysvirkkeen tiedusteluihin voi vastata, että joissakin tiedekunnissa ilmeisesti kyllä, mutta ei ainakaan niissä kahdessa tiedekunnassa ja niissä opetuskokonaisuuksissa, joissa itse olen opettanut. Luulen, että suurin ongelma ei ole vanhat opetuskäytänteet tai haluamisen puute, vaan kiire ja resurssipula.

      Mietin, onko kovin arroganttia toivoa, että voisi kopioiduttaa opetettavat materiaalit jossain ja jakaa ne valmiissa nipuissa, mennä luokkaan siten, että toivotut välineet olisi laitettu valmiiksi ja ovi sopivasti auki / tai vahtimestari asianmukaisesti paikalla avaamassa ovea. Eilen käytin oman DNA-mokkulan nettiyhteyttä, kun yliopiston langaton verkko katkeili eikä piuhojakaan osunut olemaan opetustilassa.😉 Verkkoalustoista paikallisesti käytetyin lienee moodle, joka on tietyissä rajoissa hyvä, mutta alkaa loppujen lopuksi tuntua vähän kankealta, jos kursseja ja muita alkaa olla liikaa.

  2. Sanna said,

    04.11.2009 klo 9:49 pm

    Ei lainkaan arroganttia, vaan vahinta mita opetusvelvollisena pitaisi voida vaatia. Tietty kaikessa pitaa saastaa jne mutta tuollainen opetusta tukeva hallintopuolen henkilo (osa- tai taysiaikainen) olisi tarpeen joka oppiaineessa. Vaikka olen perustavalaatuisesti lukukausimaksuja vastaan (ainakin siina mittakaavassa mita niita taalla peritaan ja miten eriarvoiseen asemaan se opiskelijoita ja yliopistoja asettaa), voisi kuvitella jonkinmoisen pienen (pari-kolmesataa euroa per opiskelija) maksun olevan pian tarpeen yliopiston toimintojen yllapitamiseksi Suomessakin. Taytyy tosin sanoa etten ole tata keskustelua Suomen puitteissa viime aikoina seurannut, joten en tieda missa jamassa se talla hetkella on.

  3. anulah said,

    10.11.2009 klo 1:32 pm

    Viimeksi kun kuulin ulkomaalaisopiskelijoiden kokeilullisesta lukukausimaksusta, annoin ymmärtää itselleni että maksut nippa nappa kattavat niiden hallinnoimisen – aika nihkeä olen tinkimään maksuttomuusperiaatteesta [ehkä tässä uskon porttiteoriaan🙂 ]. Jotkut yksiköt ovat onnistuneet hankkimaan nykyisistäkin budjeteistaan esimerkiksi amanuenssin tai tukihenkilön, osin kyse on siitä, löytyykö tarpeeksi intressejä tai painetta järjestellä näitä. Ehkä nykyisenkin vahtimestarin kontolle voisi sälyttää sen, että valkotaulun luota löytyisi toimiva tussikynä.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: