A Tale of Two Widows

The blogger has recently finished an article comparing the lives and entrepreneurship of Valborg Innama (”Valpuri Innamaa”), a female merchant in Turku, and Kenau Hasselaer, widowed merchant in Haarlem. Both were active in the latter part of the sixteenth century, and both were quite hard businesswomen dealing with foreign trade. Both have an afterlife that goes beyond what they achieved in their lives, and both their lives and the stories that live are interesting.

Vuonna 2002, kun olin Alankomaissa tutkijavaihdossa, kirjoittamassa väitöskirjaa, ostin puolivahingossa marketista kirjan, joka kertoi 1500-luvulla vaikuttaneesta kauppias- ja laivanvarustajaleski Kenau Hasselaerista. Arkistolähteiden perusteella Kenau toimi miehensä kuoltua kauppiaana ja laivanvarustajana sekä armottomana veronkiskurina, mutta jälkimaailma tunsi hänet suurenmoisten puolustustarinoiden sankarina: väitettiin, että hän oli johtanut 300 naisen joukkoa espanjalaisia vastaan, kun nämä piirittivät Haarlemia vuonna 1573.

Kenu_Symonsdr_Hasselaer

Gerda H. Kurtzin teos Kenu Symonsdochter van Haerlem (1956) on pitkään ollut keskeinen perustutkimus Kenau Hasselaerin elämästä.

Kiinnostuin Kenausta alun perin siksi, että tarina tuntui muistuttavan niin monella tavalla kuvauksia Ebba Stenbockista Turun linnan piirityksen aikana. Ebba oli yksi väitöskirjani henkilöistä, ja tuntui hämmentävältä miten moni lähde ohimennen mainitsi että hän halusi olla mukana johtamassa linnan puolustusta tai rohkaisi ”miehekkäällä” esimerkillään (miessydäminen nainen on tyypillinen kriisiaikojen sankaritarhahmo) – mutta oli tavattoman vaikeaa päästä kiinni yhtään tarkempaan kuvaukseen. Väitöskirjaa varten perkasinkin mielestäni kaikki kuviteltavissa olevat lähteet jotka asiasta olisivat voineet jotain mainita. Kenauhun liitetyt tarinat resonoivat Ebban tarinan kanssa, mutta enempää ei asiasta oikein irronnut. Tämäntyyppiset tarinat kietoutuvat myös uuden ajan alussa ihmisiä kiehtoneeseen Juditin aiheeseen sekä tyrannia vastaan käytävän taistelun teemaan.

Lopulta alkoivat kiinnostaa enemmänkin Kenaun kauppatoimet. Hän toi mieleen muut 1500-luvun kauppiaanlesket, esimerkiksi turkulaisen Valborg Innaman (jota suomenkielisissä teoksissa usein myös kutsutaan Valpuri Innamaaksi). Molemmat olivat  niinsanotusti piinkovia bisnesihmisiä, jotka käräjöivät koko ajan velallistensa kanssa ja monista muistakin asioista. Molempien kaupankäyntiin vaikuttivat 1500-luvun jälkipuoliskon sodat, ja molemmat kävivät ulkomaankauppaa. Molemmat näyttävät myös nauttineen korkeamman hallintotason arvonantoa, kun taas suhteet omaan kaupungin hallintoon olivat välillä kireät.

Kenau, jonka veljetkin olivat laivanvarustamo- ja ulkomaankauppatoimissa, toi maahan viljaa ja puuta. Valborg jatkoi miehensä kuoltua Innamaan kauppahuoneen liiketoimia. Valborg jopa jatkoi kauppahuoneen asioiden hoitamista omissa nimissään,  vaikka solmikin avioliiton – itse asiassa hän avioitui neljä kertaa eläessään. Tämä oli poikkeuksellista – yleensä leski avioiduttuaan jätti viralliset kauppahuoneen johtotehtävät miehelleen, vaikka hänen asiantuntemuksensa oli edelleen tärkeä. Sen sijaan, että Valborg olisi tehnyt näin, hän harmitteli, että velalliset yrittivät sopia asioitaan aviomiehen kanssa.

2017-06-23 12.30.09

Valborg halusi pitää Innaman kauppahuoneen asiat käsissään ja häntä harmitti, kun hänen velallisensa ”kutsuttivat raatihuoneelle mieheni Olavi Kaarlenpojan, joka minulla köyhällä naisella on kolmannessa avioliitossa, ja tahtoivat saada hänet ottamaan sen verran rahaa kuin heitä miellytti hänelle antaa.” Valborg Innama kuningas Juhanalle v. 1577, Skrivelser till Johan III vol. 3, Riksarkivet. Käännös Aulis Oja 1937, s. 97, ks. alla.

Viimeistelin hiljan englanninkielisen artikkelin, jossa käsittelin tarkemmin näiden kahden naisen toimintaa yrittäjinä. Kahden maantieteellisesti melko etäällä mutta samaan aikaan eläneen kauppiaan vaiheita oli kiinnostavaa mutta haastavaa vertailla; kuten aina, jatkotutkimusta  ja -vertailua kaivattaisiin tietenkin. Toisaalta elämänvaiheissa (leskeytymisestä alkanut aktiivinen kauppatoiminta, tiukka oman edun valvonta jne.) näkyy monia piirteitä, jotka olivat ominaisia monille 1500-luvun kauppiaanleskille, vaikka nämä eivät olisikaan olleet aivan yhtä laajaa kauppaa käyneitä liikenaisia. (Usein on tapana puhua ”vahvoista naisista”, mutta ilmaisu on kovin epäselvä, sanoisinko tyhjä, ja sitä käytetään usein sellaisistakin naisista, joiden ainoa dokumentoitu vahvuus on se, että he ovat jääneet jollain tavalla lähteisiin.)

Molemmat hahmot ovat esiintyneet lukemattomissa fiktiivisissä tai ainakin mielikuvituksellisissa menneisyyden esityksissä, mutta tutkimusta voisi olla enemmänkin, ja varsinkin vertailua ja laajemman viitekehyksen tutkimusta. Yksi Kenaun veljistä seilasi Ruotsinkin suuntaan ja Kenau itse kävi Norjan kauppaa – hänen kohtalokseen näyttää koituneen oma merimatka, jolle hän lähti laivurinsa jäätyä vangiksi. Ilmeisesti Kenau tapasi kohtalonsa merirosvojen käsissä vuonna 1588, sillä hän katosi ja hänen laivansa tavattiin myynnissä satamassa, joka oli pahamaineinen ryöstettyjen ja hylättyjen laivojen kauppapaikka.

Vielä yksi yllättävä yhteys Kenaun ja kolmannen ”suomalaisen” naishahmon välillä: kun Alankomaissa vuonna 1940 mietittiin vapaaehtoista naisten puolustusjärjestöä, pohdittiin, voisiko joukkojen nimeen ottaa Kenaun; esikuvana oli tuolloin Suomen Lotta Svärd -järjestö ja sen taustatarinana toiminut Runebergin runo Lotta Svärdistä. Nimi Kenau on toisaalta hollannin kielessä kääntynyt substantiiviksi, jonka merkitys vastaa ”äkäpussia” – Kenaun maine on siis ollut vähän ristiriitainen.

KIRJALLISUUTTA

Edelleen paras Valborg/Valpuri -elämäkerta: Oja, Aulis. Valpuri Innamaa. Turkulainen suurporvari 1500-luvulla. Varsinais-Suomen Maakuntakirja 6, ss. 94-110. Kirjaa saattoi ainakin vielä joku vuosi sitten ostaa Varsinais-Suomen Maakuntaliitosta. Yleisemmin Turun naisten elämästä tuollakin aikakaudella kerrotaan esimerkiksi kirjassa Naisten kaupunki.

Gerda H. (Gerdina Hendrika) Kurtz, jonka omat vaiheet Haarlemin kaupunginarkistonhoitajana ovat kiintoisat, kirjoitti v. 1956 perusteoksen Kenaun elämästä (Kenu Symonsdochter van Haarlem).

Els Kloek, Kenau Kenau: de heldhaftige zakenvrouw uit Haarlem (1526-1588), Verloren 2001 on myös verkossa. Els Kloek on julkaissut muitakin elämäkertateoksia, joissa Kenaun vaiheet ovat mukana.

Valborg Innama / Valpuri Innamaa on myös kiehtonut monia romaaninkirjoittajia, viimeksi varmaankin Kristiina Vuoren romaani Kaarnatuuli on käsitellyt hänen elämäänsä.

Juditin merkityksestä uuden ajan alussa on kirjoittanut Margarita Stocker teoksessaan Judith: Sexual warrior, women and power in western culture (Yale University Press 1998). Tyranni – marttyyri -kuvastosta 1500-luvun Ruotsissa ks. myös Anu Lahtinen, A Nobleman’s Death. Power Struggle and Resistance in Accounts of a Political Execution in Early Modern Sweden. Rebellion and Resistance. Ed. Henrik Jensen. Cliohres Network of Excellence, Pisa 2009. http://ehlee.humnet.unipi.it/books4/2/03.pdf

 

Mainokset

Turku, naisten kaupunki

Naisten kaupunki – Turkulaisten naisten historiaa (Turun historiallinen yhdistys, Turku 2010) julkistetaan Turun kaupunginkirjastossa 30.11. klo 13-15.

Joillekin tutuille olen jo useaan otteeseen pohtinut seuraavaa tapausta 1500-luvun loppupuolelta. Turkulaisnainen matkusti Tukholmaan etsimään kadonnutta puolisoaan ja löysi tämän uudelleen avioitueena toisen naisen kanssa. Kaksinnaiminen oli tuohon aikaan vakava rikos, joten mies sai kuolemantuomion, koska vaimo ei halunnut pyytää puolisolleen armoa. Vaimo kuitenkin lupasi maksaa miehelleen käärinliinat. Oliko kyseessä ystävällinen ele – kunniallisten hautajaisten järkkääminen oli sentään aikalaisille tärkeä eikä ihan halpakaan hanke? Vai oliko kyseessä viimeinen selkäänpuukotus? Niin tai näin, kovin hyvä ei ollut näiden puolisoiden suhde.

Onneksi Turun seudun naisten historiassa on esimerkkejä sopuisammastakin elämästä. Löytyy kummityttöään muistaneita kauppiaita ja siskontyttäriään auttaneita sukulaisnaisia.  Jonkinlainen hallitsija – vasalli -suhde tosin tuli mieleen siitä kirjeestä, jolla muuan 1400-luvun raatimies luovutti rakkaalle vaimolleen maatilan ”kiitokseksi uskollisesta palveluksesta, jota hän on osoittanut ja jota hänen tulee vastakin osoittaa” – asiakirjan muotoilu tuo mieleen kuninkaan antamat verovapaudet tai muut suosionosoitukset.

Kuuluisa kauppias Valborg Innama, suomalaisittain Valpuri Innamaa, puolestaan harmitteli, että hänen velallisensa koettivat sopia velanmaksusta hänen miehensä kanssa, tämä kun ei Valborgin mielestä osannut pitää kyllin puoliaan. Valborg olisi kauppataitoineen ehkä ollut Scarlett O’Haran tai Joenpellon rouva Sara Gladin hengenheimolaisia, vaikka hänestä on usein maalattu ehkä liiankin yksioikoista ”tarmokkaan äkäpussin” kuvaa.

Nämä ja monet muut tapaukset ovat olleet aineistona tänään taittoon lähteneelle kirjalle  Naisten kaupunki. Turkulaisten naisten historiaa ilmestyy joulun alla Turun historiallisen yhdistyksen julkaisusarjassa Turun historiallinen arkisto. Allekirjoittanut vastaa keskiajan ja 1500-luvun osuudesta, 1600-1800 -lukujen osuuden on kirjoittanut professori Kirsi Vainio-Korhonen, ja itsenäisyyden ajan historiaa valottaa FM Sini Ojala. Lisäksi mukana on monia lyhyitä henkilökuvia ”Vanumammasta” Irja Ketoseen, kirjoittajina joukko Turun yliopiston opiskelijoita, jotka ovat tehneet hienoa työtä turkulaisten naiskohtaloiden selvittäjinä. Paljon jää toki vielä tulevaisuudessakin etsittäväksi.

Kuten tutkijayhteisössä usein käy, olen syvästi kiitollinen kollegoille, jotka ovat auliisti antaneet kommenttejaan ja myös muutamia hienoja kuvia käyttöön. Kirjaa voi aikanaan ostaa ainakin Turun seudulla kirjakaupoista, ja sitä voi aikanaan myös tilata Tiedekirjan tai Granum-verkkokirjan kautta. Turun historiallisen yhdistyksen aiemmin julkaisemia, Turun historiasta kertovia artikkeleita löytyy myös yhdistyksen sivuilta digitoituina versioina.

Lisäys pari päivää myöhemmin: Turun kulttuuripääkaupunkihankkeen osana käynnistyy myös Naisten Turku -muistelutyöpajoja. Asiasta uutisoi muun muassa YLE. Työpajojen vetäjinä on kirjahankkeeseenkin osallistuneita opiskelijoita ja jatko-opiskelijoita sekä ansiokkaita historiantutkijoita kuten FT Maarit Leskelä-Kärki. Naisten kaupunkia kantaa ajatus siitä, että jokaisen kokemukset ja muistot ovat tärkeitä ja tallentamisen arvoisia. Tänään mieleeni juolahti myös, että naisten kaupunki -teemahan on ollut vireillä ainakin Helsinginkin suunnalla – Ateneumissa on viimeisiä päiviä näyttely Naisten kaupunki ja Schildtsin syksyn kirjoihin kuuluu kirja Kvinnornas Helsingfors. Kaikkien kaupunkien naiset, liittykää yhteen?

Julkkareihin liittyvä linkki http://www.turku2011.fi/uutiset/naisten-kaupunki-turkulaisten-naisten-historiaa-kirja-joulumarkkinoille_fi