Nykyään ja toistaiseksi voimme torjua rokotuksin ja antibiootein monia tauteja ja infektioita, jotka 500 vuotta sitten jättivät pieniä vuoteita tyhjiksi ja ison surun vanhempien mieleen. Silti äkillinen kuume tai syysflunssa kylmää vanhemman mieltä ja muistuttaa siitä, että kun asiat ovat hyvin, ne ovat aina hyvin tähän asti.
Ylhäisen ruotsalaisen aatelisrouva Elsa Possen kirje vajaa 500 vuotta sitten kuvaa samaa huolta: ”Olen nyt sangen levoton tyttäreni, pikku Barbron vuoksi, joka on ollut kipeänä kaksi päivää; sairaus alkoi kovalla kuumeella, kaikkivaltias Jumala tietää, mikä tauti voi olla kyseessä…” (Jagh är nw ganska illa till fridz fför mijn dotter skul Barbro lilla ssom haffwer nw warit siwk i twå daghar, och är begynt mz en swår hetha, gudh alzmechtig weet huadh siukdom thz skal wara.)
Nykyään kuitenkin antibiootit ja monet hoitokeinot pelastavat tilanteessa, jossa entisaikojen varakkaimmatkin vanhemmat löysivät vain hyvin rajallisia hoitokeinoja. Kun kuume nousi, ei koskaan tiennyt, mitä seuraisi, paranisiko olo pian vai ollenkaan. Pienetkin kylmettymiset saattoivat johtaa vakaviin infektioihin. 1600-luvulla elänyt Agneta Horn kuittasi lapsena sairastaneensa monta kertaa kuumetaudin, jonka jälkeen hän joutui opettelemaan kävelemisen uudelleen.
Historian opiskelijat tekevät ensimmäisenä vuonnaan Helsingin yliopistossa kirjoitelman yhdestä menneisyyden henkilöstä (ns. mummotehtävä). Pienoiselämäkerroissa on ratkaisevia eroja sen suhteen, millaista elämä oli ennen sotia ja sotien jälkeen – ison eron tekevät antibiootit.
Ennen sotia eläneiden perhetarinoissa usein joku perheenjäsen menehtyy keuhkotautiin, veremyrkytykseen tai infektioihin, jotka nykyään olisi mahdollista hoitaa. Ja *toistaiseksi* on mahdollista hoitaa, jos antibioottiresistantit kannat eivät voita. Sotien jälkeen kertomusten yleisluonne muuttuu, odottamaton kuolema vierailee perheissä harvemmin.
Entä miten kävi Barbron? Elsa Posse lopetti kirjeensä: ”Rakas sisareni, toivon kuitenkin, että pikku Barbro Jumalan avulla sentään paranee.” (Käre H: syster, förhoppes migh likwel näst Gwdz hielp at thz skall wel bliffua bättre mz Barbro lilla.)
Kirjeen pikku Barbro, isänsä suvun mukaan tunnettu Barbro Axelintytär Bielke, tosiaan parani, varttui ja meni naimisiin Gabriel Oxenstiernan kanssa. Barbro-rouvan tunnetuin poika oli nimeltään Axel Oxenstierna.
—————–
Ks. myös bloggaus ”Omaa sukua aina vaan” https://anulah.wordpress.com/2020/12/04/omaa-sukua-aina-vaan/
Lähde: Elsa Axelintytär Possen kirje tuntemattomalle (ehkä siskolleen Margaretalle), vuosi tuntematon, Adliga ätten Bielke vol. 2, Bielkesamlingen E 1986, Riksarkivet (Ruotsin valtionarkisto). Barbro-tytär oli syntynyt vuonna 1556, joten kirje lienee vuosien 1556-1566 väliseltä ajalta. Kirje julkaistu väitöskirjassani (Anu Lahtinen, Sopeutuvat, neuvottelevat, kapinalliset, SKS 2007, 88-89; ilm. myös ruotsiksi 2009.)
Lisää perheen historiasta esimerkiksi kirjasta Perheen jäljillä, toim. Johanna Ilmakunnas ja Anu Lahtinen, avoimesti verkossa os. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202201148351, samoin Perheen jäljillä -hankeblogi os. http://perheenjaljilla.blogspot.com/
Vita Historica 