Ebba Stenbock, kuningattaren sisar

Toukokuussa 1999 istuin Hyvinkään kaupunginkirjaston lukusalissa ja kävin läpi suomalaisia pienoiselämäkertoja 1500-luvun aatelista. Minun oli määrä kirjoittaa suunnitelmanpätkä Suomen Akatemian hakemukseen, jossa käsiteltiin Suomea johtaneita perheitä 1500-luvulta 2000-luvulle. Omana aiheenani oli Flemingin suku, joten luonnollisesti huomioni kiinnittyi Klaus Flemingiin ja Ebba Stenbockiin.

Ja vähitellen yhä enemmän Ebba Stenbockiin, joka ei itse jättänyt jälkeensä paljon lähteitä mutta joka mainittiin usein esimerkiksi kuningatarsisaren kirjeenvaihdossa. Eilen postilähetyksestä kuoriutui viimein Ebban elämäkerta – ensi töikseni kävin viemässä yhden kappaleen samaiseen kaupunginkirjastoon, jossa tutkimussuunnitelmaakin aikoinaan tein.

Kirjan kansikuvassa on Helene Schjerfbeckin maalaus ”Klaus Flemingin leski” (1879), joka oli näytteillä Hämeenlinnan museossa joitakin vuosia sitten.

Tutkimukset usein elävät omaa elämäänsä – hanke tuli ja meni, väitösaiheeni vähän muuttui ja lopulta väitöskirjassa käsittelin 1500-luvun aatelisnaisten toimijuutta. Ebba Stenbockin ja Flemingin perheen aineistoja oli mukana paljon, mutta ei kronologisesti, elämäkertamaisesti.

Itselleni Ebban elämänvaiheiden kulku oli toki varsin selvää, mutta vuosien mittaan ymmärsin, ettei elämäntarina tullut muille yhtä selväksi väitöskirjan tai tieteellisten artikkelien sivuilta. Uusia lähteitäkin tuli vastaan, ja vuosien mittaan näkökulma aatelisnaisen tai ylimalkaan naisen / naisoletetun elämänkaareen sai uusia sävyjä omassa mielessä. Nyt Ebba Stenbockin elämäkerta on kirjoissa ja kansissa, ja samalla hänen elämänsä toivottavasti nousee paremmin esiin.

Erityisen iloinen olen kirjan kannesta – moni tuntee Albert Edelfeltin teoksessa kuvatun Ebban, ja maalaus on myös teoksen kuvituksena. Mutta Helene Schjerfbeckin muotokuva ”Klaus Flemingin leski” saattaa tavoittaa paremmin ajatuksen Ebban kokemista suruista ja herkkyydestä ja siitä, miten ne näkyvät ihmiskasvoissa.

Ebba-rouva oli vaikutusvaltainen nainen, mutta en halunnut kirjoittaa hänestä pelkistettyä ”vahvan naisen” tarinaa vaan tuoda esiin myös muita puolia. Toivottavasti 1500-luvun naisen elämäntarina avaa uusia näkymiä menneisyyteemme! Paljon saa töitä tehdä, jotta löytäisi tarpeeksi lähteitä tuon ajan vaikutusvaltaisestakaan naisesta, ja jotkut nykyajan pandemiat estivät tietysti arkistoreissut ja tarkastukset Ruotsin puolelle. Onneksi väitöskirjatutkijana tulin kirjoittaneeksi muistiin ja kuvanneeksi aineistoja enemmän kuin olisi ollut aivan välttämätöntä – etätöissä kaikki kootut omat muistiinpanot ja kuvatut arkistosivut tulivat käyttöön.

Seuraavaksi sitten ehkä ”Perkile-Klaus, elämä ja teot”? Tosin myös ”Mahtiporvari Valborg” voisi olla houkutteleva elämäkerta-aihe.

Ebba, Kuningattaren sisar on nyt kirjakaupoissa ja saatavilla myös äänikirjana.
Kustantamon sivu: https://atena.fi/kirjat/ebba-kuningattaren-sisar
Kirjoittajan muita julkaisuja 1500-luvusta ja historiasta ks. https://researchportal.helsinki.fi/fi/persons/anu-lahtinen

Aiheesta muualla:
Haastattelu 4.5.2021 Kulttuuriykkösessä Pia-Maria Lehtolan vieraana https://areena.yle.fi/audio/1-50787444
Toimittaja Kalle Haatasen vieraana 7.5.2021 https://areena.yle.fi/audio/1-50827523
FT Kirsi-Maria Hytösen arvio https://kirsimaria.wordpress.com/2021/05/24/anu-lahtinen-ebba-kuningattaren-sisar/
FT Olli Bäckströmin arvio https://skeptinenalkemisti.blogspot.com/2021/05/kuningattaren-sisar-ja-marskin-vaimo.html
Jorma Mellerin arvio https://vapaavuoro.uusisuomi.fi/jormamelleri/suomen-vihatuin-mies-ja-hanen-armollinen-rouvansa/
Arla Kanerva, ”Vahva nainen” ei ole pelkästään kehu https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008056807.html
Kirsin kirjanurkka: http://www.kirsinkirjanurkka.fi/2021/08/anu-lahtinen-ebba-kuningattaren-sisar.html

Tunnetusta Edelfeltin maalauksesta tehty opetustaulu.
Maalauksen syntyä voi seurata SLS:n julkaisemista Albert Edelfeltin kirjeistä:
https://edelfelt.sls.fi/personer/3006/stenbock-ebba/


Pohjolan prinsessoista

Tänä vuonna kesän ja syyskesän korvalle osui useita kirjajulkkareita. Äskettäin päästiin juhlimaan keskiajan metodioppaan Keskiajan avaimen (toim. Marko Lamberg, Anu Lahtinen & Susanna Niiranen) valmistumista: monivuotinen hanke sai alkunsa Jyväskylässä jo tämän vuosituhannen alkupuoliskolla, itsekin ehdin pitkään ja hartaasti viilata ja höylätä artikkeleita.

Tumman ja painavan tietojärkäleen jälkeen painosta pulpahti äsken kepeämpi tietokirja Pohjolan prinsessat – viikinkineidoista renessanssiruhtinattariinpienoiselämäkertoja menneisyyden kuninkaiden tyttäristä, sisarista ja äideistä. En ole kaikkein fanaattisin nykyprinsessojen harrastaja, mutta historian hämärissä heidän elämäntarinansa ovat tervetulleita – parhaimmillaan löytyy sellaista kirjeenvaihtoa ja sellaisia tuntoja, jota alemman säädyn ihmisistä on vaikea tavoittaa. Näin on asian laita erityisesti, kun puhutaan myöhäiskeskiajan ja renessanssiajan prinsessoista.

Varhaisimmat maininnat sen sijaan kiehtovat enemmänkin tarunomaisuudellaan: merirosvoprinsessa Alfhild, Eowynin ja Elizabeth Swannin hengenheimolainen ei liene oikeasti ollut olemassa, mutta kertomus Itämeren ja Suomenkin rannoilla purjehtivasta soturineidosta on itsessään kiintoisa. Vakaammilla vesillä liikutaan, kun tutkitaan renessanssiprinsessojen osuutta kaapparitoimintaan: esimerkiksi Kustaa Vaasan tytär Cecilia näyttää valtuuttaneen kaappareita, jotka hoitivat likaisen työn ja luovuttivat vierasmaalaisten laivojen lastit saaliina aikakautensa ”bileprinsessalle”.

Ihan ”tavallisenakin” prinsessana oleminen kävi työstä niin ennen kuin nykyäänkin. Oli tunnettava tapoja, järjestettävä juhlia, neuvoteltava tärkeistä asioista, välitettävä viestejä, opastettava palvelusväkeä, varottava juonittelijoiden ja huhupuheiden ansoja. Vaikka varsinaisista hallitsijoista on kirjoitettu erinäisiä elämäkertoja, kuningatarpuolisot, prinssit ja prinsessat ovat jääneet yllättävänkin vähälle huomiolle. Kuitenkin koko kuninkaallinen perhe ja suku näytteli tärkeää osaa monissa historian hetkissä.

Monesta Pohjolan prinsessasta voisi kirjoittaa vaikka oman elämäkertateoksen, mutta se jää tuonnemmaksi. Seuraava tietokirja siirtyy kaupunkilaisnaisten pariin, sillä ensi vuonna ilmestyvässä yhteisjulkaisussa (mukana mm. prof. Kirsi Vainio-Korhonen & FM Sini Ojala) on tarkoitus kertoa Turun naisten historiaa, ja tieteellisellä puolella on tarkoitus perehtyä 1500-luvun maalaisyhteisöön.

Prinsessat-kirjaan liittyviä haastatteluja ja juttuja
Löytöretki Pohjolan hoveihin
(utu Online -haastattelu)
Nokkelat, urheat, sitkeät (Turun Sanomat)

Kirjaan liittyvää tulevaa ohjelmistoa
Kirjamessuilla Turussa su 4.10., Agricola-lava klo 11.20, Akateemisen kirjakaupan piste klo 11.40
Kirjamessuilla Helsingissä su 25.10., Katri Vala -lava klo 11.00