Norsuja ja susia

(Sisältänee spoilereita!)

Päiväkotiin pitäisi päästä, mutta missä on vaatteet ja ehditäänkö aamupalalle? Äiti-johtaja ja johtaja-äiti (Anna Pitkämäki) etsii vaatteita hammasharja suussa, kello käy, valmista ei tule, rationaaliset työasiat sekoittuvat kotoisiin absurditeetteihin ja lasten kysymyksiin. Kun lapsi on saatu päiväkotiin, hyökkää vaatekaapista hehkeä juontaja, joka tivaa äiti-johtajalta: voiko kaiken saada?

Näin alkaa Paula Salmisen kirjoittama ja Anne Rautiaisen ohjaama Alfanaaras – miten kaiken saa. Lahden Kaupunginteatterin hauska ja eläytyvä komedia perheenäidistä, urahaaveista ja ruuhkavuosista on täynnä tuttuja kohtauksia, asetelmia, repliikkejä ja liikkeitä. Loputtoman pyykin oikaisuravistukset tuntuvat omissa käsivarsissa. Jumahtaneet hartiat, ehtimisen, kiireen ja koordinoinnin ongelmat kuvataan juuri sellaisena tragikoomisena farssina, jollaisina ne usein voi kokea omassakin eteisessään.

Johtaja Anna Pitkämäki ja matriarkka Kirsti Wallasvaara pohtivat, kuka on historian vaikuttavin ihminen – ja miksi vaikutusvaltaisten luetteloissa on vähän naisia. Lehdistökuva: Tarmo Valmela. https://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/pressgallery/193

Kaikki ei tietysti nauratakaan. Tuntuu siltä, kuten päähenkilö usein tuumiikin, että ei tämä nyt mennyt niinkuin oli tarkoitus. Vaatimuksia tuntuu olevan valtavasti, pakka hajoaa, mitä itse oikeastaan halusikaan? Mies jää kotiin hoitamaan lasta, mutta tasapainoa ei löydy ilman muuta. Äiti-johtaja miettii menneisyyden suurmiehiä mutta ei oikein samastu näihin, toisaalta matriarkka-norsun tarjoama asema lauman johtajana ei sekään tunnu oikein oikealta. Löytyykö alfanaaraan ja alfauroksen yhteistyöstä uusi tie ja oma ura? Ainakin he haluavat ajatella ja tehdä toisin.

Päiväkotiin ja aamupalalle pitäisi ehtiä ja joskus jonnekin eteenkinpäin, mutta… ”Äiti, rakastathan sä mua eniten?” Anna Pitkämäen lapsina Paavo Kääriäinen, Mirja Räty ja Jari-Pekka Rautiainen. Aikuislapset sopivat oikeastaan hyvin näyttämölle, kyllähän suuri koko vastaa lasten merkitystä ja vaikutusta vanhempiensa elämässä. Lehdistökuva: Tarmo Valmela. https://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/pressgallery/193

Alfanaaras yhdistää farssia, vakavia kysymyksiä ja luonnonmystiikkaa intensiivisen puolentoista tunnin esityksen ajan. Tasa-arvo-ongelmien osoittamisessa monet näytelmät ovat päässeet melko pitkälle, ja sehän on tärkeä askel, mutta ratkaisujen löytämisessä ei taidekaan usein pääse kuin puoleenväliin. Tämä näytelmä tarjoaa kuitenkin erilaisia ideoita, nauruterapiaa ja ajateltavaa niille, jotka eivät kaipaa luolamiehiä eivätkä Louhi-hahmoja, vaan etsivät erilaisia, uudenlaisia ja omansalaisia tapoja ajatella perhettä ja työtä.

Lisäys: Uutta tietoa susien perhe-elämästä, samassa hengessä näytelmän ajatusten kanssa: http://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/koira-katsoo-ihmista-kuin-isaa-tai-aitia

Lehdistöarvioita Alfanaaras-näytelmästä Lahden kaupunginteatterin sivuilla:
https://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/palaute/lehdiston-arvioita/alfanaaras