Hätkähdyttävä totuus nääntyneestä vaimosta

Kollega tiedusteli (tai välitti tiedustelun), pitääkö paikkansa, että Louhisaaren kartanon Herman Fleming olisi mustasukkaisena sulkenut ensimmäisen / yhden vaimonsa komeroon, jonne tämä olisi kerran epähuomiossa nääntynyt, ja ettei vaimon kuolinsyystä olisi tietoja. Piinatun vaimon haamun kerrotaan liikuvan kartanolla. Tarinan toisinto löytyy esimerkiksi täältä: http://www.rantapallo.fi/unnakiwigone/2016/07/12/kummitusjuttuja-louhisaaren-kartanossa/

Tarina kuulostaa yleisluontoiselta kauhutarinalta, samantyyppiseltä kuin tarinat kartanoiden ja linnojen salaisista yhdystunneleista tai Erik XIV:n vankeudessa lattiaan ja ikkunanpieleen kuluttamista jalan- ja kyynärpään jäljistä. Usein ensin on jännittävä detalji, esimerkiksi komero, ja sitten sille keksitään tarina. Olavinlinnassakin neito kerrottiin muuratun muuriin rangaistukseksi. Olavinlinnassa vakuutettiin 15 vuotta sitten myös, että erääseen kivikomeroon lykättiin punapäiset ja raskaana olevat naiset, mutta sittemmin tarinat ovat kuulemma ottaneet uuden suunnan.

Jätin nyt kuitenkin hetkeksi syrjään yleiset epäilyt ja otin pikipäin tarkistettavaksi, onko mitään epäilyttävää tiedossa, sillä onhan kaikenlaisia kotityranneja nähty; voisihan olla joku lievempi kurjuuden muoto joka olisi inspiroinut kertomuksen. Tarina liitetään useimmiten viimeiseen Herman Flemingiin, mutta tsekkasin alta pois vanhemmat Herman Flemingit. Kansallisbiografia (www.kansallisbiografia.fi) tarjoaa Louhisaaren Herman Pederinpoika Flemingille (1520-1683) ja pojanpoika Herman Flemingille (1619-1673) kummallekin vain yhden vaimon (Gertrud Hand ja Christina Rosladin), joita olen tutkinutkin omissa hankkeissa, ja kuolinsyyt ovat olleet kunniallisia. Jälkimmäisen Herman Flemingin pojan Herman Hermaninpoika Flemingin  (1654-1718) tapauksessa mainitaan myös vain yksi vaimo.

Jäljelle jää ylläolevassa linkissäkin mainittu Herman Fleming (1734-1789), joka Kansallisbiografian mukaan ”oli 1756 vihitty kansliapresidentti Fredrik Gyllenborgin tyttären kanssa, nosti Louhisaaren kukoistukseen uusien ja kunnostaen vanhaa linnaa sekä laajentaen kartanoon liittyneitä tiluksia…. Herman Flemingin ylellinen elämätapa johti hänet vararikkoon 1781…  P1 kreivitär Sara Maria Gyllenborg, P2 vapaaherratar Anna Sofia Rehbinder, P3 Sofia Albertina Carpelan.”

Tämä sopisi tarinoihin joissa korostetaan että tyrannimaisella Herman Flemingillä oli monta vaimoa. Pikaisen haun mukaan Sara Maria Gyllenborg kuoli lapsivuoteeseen Tukholmassa elokuussa 1757, reilun vuoden avioliiton jälkeen. Tästä kertoo vaikkapa hänen äitinsä elämänvaiheita valottava wikipedia-artikkeli (https://sv.wikipedia.org/wiki/Elisabeth_Stierncrona). Anna Sofia Rehbinder kuoli 1776 Askaisissa, mutta kuolinsyyksi on merkitty kuumetauti (tässä linkki kuolleiden luetteloon: http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/askainen/syntyneet-vihityt-kuolleet_1743-1810_ap/kuvat/153.jpg). Viimeinen vaimo kuoli 15.12.1789 Turussa, mutta mies oli ehtinyt manan majoille jo häntä ennen, alkuvuodesta 1789 (http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/askainen/syntyneet-vihityt-kuolleet_1743-1810_ap/kuvat/167.jpg).

Sofia Albertina Carpelanin kuolinsyyksi mainitaan ”tärande sjukdom”, kalvava sairaus (nykyään sanottaisiin ”kuoli pitkällisen sairauden uuvuttamana”), ja kuolinpaikka on Turku. Tuskin häntä nälkä kuitenkaan kalvoi hengiltä, ainakaan Louhisaaressa. (http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/askainen/syntyneet-vihityt-kuolleet_1743-1810_ap/kuvat/168.jpg)

Tsekkaukset olivat pikaisia – nettihaku, Kansallisbiografia, kuolleiden kirjat. Nälkään nääntyneen vaimon tarinalle ei siis löytynyt vahvistusta. (Tämä ei nyt ole erityisen hätkähdyttävää vaan odotettavissa, mutta halusin nyt kerran elämässä kokeilla klikkiotsikkoa.) Itse tarinan eri variaatioita voisi löytyä Svenska Litteratursällskapetin ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kokoelmista, onhan siellä hupaisia versioita Klaus Flemingin parran repimisestäkin. Toki avioliitto on voinut vähemmästäkin olla niin ankea, että sen takia kannattaa myöhemminkin käydä kummittelemassa.


Lisäys: kollega vinkkasi tällaisen teoksen, jossa tarinoita on ehkä avattu laajemminkin. http://www.suomalainen.com/product-sku-P9517462956

——————————–

Lisäys 2: Kansanperinnekeruussa samantyyppinen tarina tulee vastaan myös mm. Suitiassa. Epäsovussa vaimonsa kanssa elänyt ”Fleming” lukitsee vaimonsa kellariin ja julistaa tämän kuolleeksi, pitää juhlalliset hautajaiset. Flemingin vanhin poika huomaa kuitenkin että isä vie päivittäin ruokaa kellariin, vapauttaa äitinsä ja järjestää isälleen ankaran rangaistuksen. (Wessman, V. E. V., Ed. (1924). Finlands svenska folkdiktning II. Sägner 2. Historiska sägner. Skrifter utgivna av Svenska litteratursällskapet i Finland CLXXIV. Helsingfors, Svenska litteratursällskapet i Finland, muistelu nro. 1663.)

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: