Neljäs käsky

This time, the blogger writes about the care available for Chinese elderly people, Nordic elderly people and elderly people in medieval times. The Chinese law obliges children and family to take care of the old people, and actually, this kind of legal and moral obligations are not unknown in the Western culture either. Besides or despite legal and moral obligations, one could also think that emotional obligations are and have been keenly felt by many people in the West and East alike.

Valtakunnan suurilevikkisin paikallislehti uutisoi lauantaina kiinalaisista vanhuksista, jotka muuttuvassa maassa ovat jäämässä vaille huoltoa.  Lapsilla on moraalinen ja lakiinkin kirjattu velvollisuus huolehtia vanhemmistaan, mutta aina tämä ei toteudu, ja vanhusten hoitopaikkojakin on vähemmän kuin pitäisi. Toisaalta virkeille vanhuksille on perustettu myös virkistyskeskuksia.

Kiinaa koskevat luvut ovat absoluuttisina määrinä hurjia: tarvetta olisi 8 miljoonalle vanhuksen vuodepaikalle, 100 000 vanhusta päätyy itsemurhaan vuosittain, ja niin edelleen. Ihan tuntemattomia nämä olosuhteet eivät silti ole täkäläisilläkään leveysasteilla, missä uutisoidaan yhä useammista pakkaseen menehtyneistä vanhuksista ja missä lapset joutuvat miettimään, onko heillä oikeutta tai varsinkaan sydäntä jättää vanhempiaan virumaan karuun hoitolaitokseen. (Myös hyviä hoitolaitoksia on onneksi nähty.)

Kiinan lakiin kirjattu huoltovelvollisuus voi ensisilmäyksellä tuntua vieraalta:

”Perheenjäsenten on pidettävä huolta ikääntyneestä — Tukijan on maksettava ikääntyneen elinkulut, huolehdittava hänestä ja lohdutettava häntä henkisesti — Tukijan on huolehdittava ikääntyneen kelvollisesta asumisesta eikä ikääntynyttä saa pakottaa muuttamaan köyhään asuntoon — Tukijan velvollisuus on ylläpitää ikääntyneen asuntoa, viljellä tämän maata sekä vastata ikääntyneen metsästä ja karjasta. Maanviljelyn tuotto kuuluu ikääntyneelle — Jos tukija ei täytä velvollisuuksiaan, on ikääntyneellä oikeus vaatia maksua tukijaltaan.” (HS 23.1.2010: Otteita vanhustenhuoltolaista)

Mutta eipä tuo nyt niin tuntematonta ole ollut meidänkään kultuurissamme. Kuningas Kristoferin maanlaki 1442 osuu aukeamaan juuri oikeasta kohtaa:

”Jos mies tai nainen tulee vanhaksi tai sairastuu, tulee lasten ylläpitää ja elättää häntä hänen kuolinpäiväänsä saakka, omistakootpa nämä enemmän tai vähemmän. —
Vanhimman lapsen tulee häntä ensin elättää ja ylläpitää isää ja äitiä siihen saakka, kunnes on kulunut niin paljon kuin lapsen tulisi saada heidän jälkeensä perintöä, jos he olisivat kuolleet; sisar sisaren ja veli veljen osuuden. — Ellei ole lapsia, olkoon sukulaisista sama laki kuin nyt on sanottu. Sen tulee olla lähin häntä elättämään, joka on lähin perintöön —
Olkoot perilliset velvolliset, mikäli kykenevät, elättämään isää ja äitiä, jos nämä köyhtyvät tai tulevat vanhaksi, olkoonpa näillä omaisuutta tai ei. Poika tai tytär, joka kieltäytyy elättämästä isäänsä tai äitiänsä, maksakoon sakkoa kolme markkaa jokaiselta vuodelta; sakot ottakoon oikea asianomistaja.”
(Kuningas Kristoferin maanlaki 1442, Maakaari 31. luku, suom. Martti Ulkuniemi, SKS 1978.)

Vaikka tähän siteerattu pohjoismainen esimerkki on keskiajalta, elatusvelvollisuuden ajatus säilyi toki paljon myöhemminkin myös länsimaissa. Sehän sisältyy myös kymmenestä käskystä neljänteen, jossa kehotetaan kunnioittamaan vanhempia (Ison katekismuksen selitykset täällä).

Toisaalta jo keskiajan ja uuden ajan alun historiasta käy ilmi, että käskyt ja lait eivät aina toimineet edes menneinä aikoina. Tuolloinkin lapset saattoivat muuttaa kauas esimerkiksi avioliiton tai palvelustyön vuoksi. Joskus lasten ja vanhempien välit kiristyivät muuten vain erimielisyyksiin. Aatelinen Birgitta, Johan Flemingin tytär, totesi 1560-luvulla, että hän halusi suosia lahjoin niitä lapsiaan, jotka olivat osoittaneet lapselle kuuluvaa kuuliaisuutta ja rakkautta ja olleet hänen tukenaan. Kaikki lapset eivät hänen mukaansa olleet olleet yhtä suureksi avuksi äidilleen. Joissakin tapauksissa ristiriidan syyksi voitiin tosin mainita sekin, että isä tai äiti oli kovin kiivasluonteinen ja että yhteiselo ei siksi sujunut.

Kaikilla ei ollut omia lapsia eikä lähisukulaisia, joten he joutuivat tulemaan toimeen muiden tuella. Jotkut pääsivät luostarin hoidokeiksi, toiset ”keräsivät elantonsa vierailta miten parhaiten taisivat”. Pahojen puheiden mukaan joku poloinen vanhus antoi omaisuutensa paikalliselle aateliselle elatusta vastaan, mutta jäi sittenkin hoidotta ja kuoli ”likimain nälkään nääntyneenä”.

Löytyypä silti todisteita huolenpidostakin. Erään naisen kerrottiin huolehtineen kivulloisesta tädistään ”yhtä hyvin ja rakastavasti kuin jos kyseessä olisi ollut hänen oma äitinsä”, ja järjestäneen vuodepotilaalle oman palvelijattaren, joka huolehti aina potilaan tarpeista. Uskollinen palvelijatarkin saattoi periä maaomaisuutta palkkioksi vanhuksen hoitamisesta, vaikka laki ei järjestelyä varsinaisesti hyväksynytkään. Huolensa on silti ollut vanhuksilla ja heidän hoitajillaan ennen ja nyt, sekä täällä että kaukaisissa maissa.

2 kommenttia

  1. 25.01.2010 klo 9:18 am

    Lapsena luetuista Topeliuksen tarinoista on (syystä tai toisesta) jäänyt parhaiten mieleen pikkupoika, joka veistää kaukaloa. Vanhemmat kysyvät ”miksi?” ja poika sanoo, että he saavat siitä vanhana syödä, niin kuin he nyt isoisälle vastaavassa astiassa ruuan antavat. Vanhus pääsee takaisin ruokapöytään.

  2. anulah said,

    25.01.2010 klo 12:40 pm

    Sama tarina pyöri mielessä. Se on myös hyvä esimerkki siitä, miten vanhemmat voivat huomaamattaan tarjota ihan toisenlaista käytösmallia kuin mitä ehkä virallisesti opettavat.

    Tuosta tuli mieleeni myös tutkija Barbara Hanawaltin jossakin kirjassa esittelemä samantyyppinen kertomus keskiajan tai uuden ajan alun Englannista, jossa (ja nyt puhun muistinvaraisesti) pikkupoika oli tarjoamassa vanhemmilleen peitteenpuolikasta, samoin ottaen mallia siitä, miten vanhemmat kohtelivat hänen isoisäänsä.

    Edelleen muistelen, että Hanawalt tulkitsi sadun osoitukseksi poikasen säästeliäisyydestä, mutta mielestäni se oli niin lähellä tuota Topeliuksen kertomusta että se oli pikemminkin luettavissa piltin esittämäksi kritiikiksi vanhemmilleen: kuten te kohtelette isovanhempia, niin tullaan teitäkin kohtelemaan.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: