Miks sädeharppuas soittavan kuulen / Many happy returns

This entry is all about anniversaries, perhaps because the anniversary of the blogger is nigh. It is 125 years since V. A. Koskenniemi (Veikko Antero) was born. It is also 170 years since the first Finnish novel, ”Murgrönan” (Engl. Ivy, Fin. Muratti) by Fredrika Wilhelmina Carstens was published (the original was in Swedish), and 140 years since the novel ”Seitsemän Veljestä”, ”Seven Brothers” (in Finnish) by Aleksis Kivi was published (”Like the Great Bear up in heaven, Jukola has brothers seven…” – I must write more about Murgrönan & Brothers someday soon). It is also 15 years since they started organising the Medieval Market in Turku. I was there almost in the beginning and sacrificed my cd player for the second or third market, long story… Anyway, this entry focuses on Koskenniemi, who is at the same time a poet to be appreciated – and yet, somehow, embarrassingly old-fashioned. But never mind – it is good that some more research is to be published about the guy.

Edellisen bloggauksen runoniekkateema jatkuu V. A. Koskenniemen parissa. Runoilija, kirjailija, kirjallisuudentutkija, Finlandia-hymnin sanoittaja, herra rehtori Koskenniemi tuntuu jollakin tavalla erityisen vanhahtavalta, poliittisesti epäkorrektilta ja ”jäykkikseltä”, joskus vaivaannuttavalta helskyttelijältä. Kiusallisesti mieleeni on myös jäänyt kiertelemään kertomus, jonka mukaan kirjallisuuskriitikko Koskenniemi huijasi runoilija Aaro Hellaakosken kirjoittamaan tietynsävyisen kirjallisuuskritiikin (tai jotakin vastaavaa) vain voidakseen rutata nuoren runoilijan näkemykset.

Silti Koskenniemi on myös klassikko.  Tämän totesin taas kerran, kun osuin syksyllä ostamaan Koskenniemen minipokkarin ”Hiljaisuuden ääniä” vuodelta 1920.  Sieltä löytyi monta klassikkoa kukkivista omenapuista, kaiken keskellä yksin olemisesta, suuren rannan autiudesta, pakkaseen ja lumeen hautautuvista orvokeista ja sinikelloista. Otollisena päivänä viihdyin runojen parissa ja helskyttelin itsekin oikein mielikseni Koskenniemen alakuloa ja perikato-tunnelmia.

Nytpä (tai siis heinäkuussa) tulee kuluneeksi 125 vuotta Koskenniemen syntymästä, joten yhtä ja toista on tekeillä. Turun yliopisto ehti jo ennakkoon julkistamaan entisen professorinsa ja rehtorinsa päivitetyn bibliografian. V. A. Koskenniemen bibliografia (2009) on verkossa kaikkien saatavilla.  Professori Martti Häikiön kirjoittama V. A. Koskenniemi -elämäkerta ilmestyy kuluvana juhlavuonna, ja Koskenniemen muistoa vaaliva seura järjestää kaikenlaista muutakin ohjelmaa. Varmasti Koskenniemessä riittääkin uutta esille käännettävää kuten muissakin suomalaiskansallisen kulttuurin rakentajissa ja visionääreissä, joiden merkitys ansaitsee tulla uudelleen arvioiduksi.

Muita enemmän tai vähemmän vakavoiduttavia merkkipäiviä: Tänä vuonna on kulunut muun muassa 170 vuotta Suomen ensimmäisen (ruotsinkielisen) romaanin Muratin (Murgröna) ilmestymisestä (kirjoittaja Fredrika Wilhelmina Carstens),  140 vuotta Aleksis Kiven Seitsemästä Veljeksestä (”Seittemän Miestä; ilostelewa (humoristisk) elämänkertomus seittemästä weljestä Hämeen metsissä.”), sekä 15 vuotta Turun keskiaikamarkkinoista, 427 vuotta Klaus Flemingin ja Ebba Stenbockin häistä, ja 99 vuotta Elsa Enäjärvi-Haavion syntymästä. Niistä lisää joskus toiste.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: