Annetaan pois tarpeettomana: sekava tarina

Steven Spielbergin ohjaama elokuva Terminaali (The Terminal, 2004) perustuu kiehtovahkoon ideaan ihmisestä, Viktor Navorskista (Tom Hanks), joka jää jumiin lentokentälle: kotimaassa on vallankaappaus, joten hän ei voi palata sinne, mutta passi on mitätöity ja sen myötä viisumikin mennyttä, joten häntä ei myöskään päästetä JFK:n lentokentältä Yhdysvaltoihin ja New Yorkiin, jonne hän ilmoittaa aikovansa.

Varsinkin alku on kiinnostava – lentokenttien ja virastojen byrokratia sekä vieraan kulttuurin ja kielen säännöt lyövät avokämmenellä viatonta vierailijaa. Tulos on ironinen, hauska ja liikuttavakin, kun Viktor joutuu seuraamaan televisioruuduista odottamatonta verilöylyä kotimaassa, jonne ei voi palata ja jonne ei saa yhteyttä. Tulkkia ei löydy, viranomaiset puhuvat vierasta kieltä. Innokkaasti yhteisymmärrystä etsivä Viktor joutuu todistamaan, miten eväsomena (”Big Apple!”) murskaa sipsipussin (”Karkovia!”).

Lentokentällä Viktor sitten harhailee byrokraattien pompoteltavana ja muiden kenttäläisten hyljeksimänä, mutta kehittää itsellen vähitellen tulonlähteitä, solmii ystävyyssuhteita ja pääsee työntekijöiden salaisiin iltajuhliin, joissa nautitaan lentomatkojen ruoantähteitä. Tämä aiheuttaa mielenkarvautta valvontakameroita tuijottelevalle turvallisuuspäällikölle (Stanley Tucci), jota haluaisi harmillisen häiriötekijän pois lentokentältään – tavalla tai toisella.

Tom Hanksin ja Stanley Tuccin välinen vääntö on elokuvan parasta antia. Pieni ihminen versus Byrokraatti -asetelma sopii kaksikolle loistavasti. Hyväntahtoinen Viktor-Tom harhailee, törmäilee ja remontoi lentokenttää uusiksi hämmentyneellä jäyhyydellä, joka tuo hetkittäin mieleen Buster Keatonin. Hahmon tapa sopeutua ja luoda kauneutta outoihin olosuhteisiin tuo monella tavalla mieleen myös vaikkapa Kaurismäen elokuvan Mies vailla menneisyyttä.

Pitkin matkaa elokuvaan tulee kuitenkin yhä enemmän sivutarinoita, jotka eivät tunnu istuvan alkuperäiseen juoneen. Tehdään yhtä. Ja toista. Ja muutetaan mieltä kesken kaiken. Lentokentällä piipahtava lentoemo Amelia (Catherine Zeta-Jones) on jumissa ihmissuhteissa, jotka tuntuvat kuuluvan toiseen elokuvaan tai ehkä johonkin sinkkusarjaan. Ja Viktor Navorskin matkan alkuperäinen syy tuntuu jotenkin kornilta – tai yksinkertaisesti tarpeettomalta. Lopun murtautuminen lentokentältä jää sekin jotenkin epäuskottavaksi, jopa elokuvan sisäisen uskottavuuden kriteereillä.

Joidenkin elokuvien onnahtelut selittyvät, kun katsoo dvd:n poistettuja kohtauksia. Niistä käy ilmi, että syystä tai toisesta tarinan rakennetta, kohtauksia tai juonta on muutettu leikkausvaiheessa (eikä aina parempaan suuntaan: I am Legend -elokuva oli selvästi rakennettu alkuperäistä loppua kohti, ja teatterilevitykseen mennyt räiskintäversio oli siihen verrattuna aika heikko). Terminaalin dvd-versiossa on levyllinen ekstroja, mutta senkään materiaalista ei löydy vihiä siitä, että elokuvaa olisi enää prosessissa muutettu, joten ilmeisesti ongelmat ovat olleet mukana alun perinkin.

Kiinnostava pätkä kuitenkin, eikä ihan ilman todellisuuspohjaa. Kuuluisin lentokentälle jumiin jäänyt henkilö lienee Mehram Karimi Nasseri, ja muutkin ovat päätyneet kansainvälisen alueen mottiin vaihtelevista syistä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: