Takana yhteisen kansakunnan tulevaisuus?

Suomalaista sivistystä luotaessa tarvitaan kaikki kansankerrokset mukaan. Vanha patriarkallinen kahtiajako, juopa ylhäisten ja alhaisten välillä, ei enää tyydytä kansallisesti valveutunutta mieltä. Sosiaaliset uudistukset ja työväenluokan aseman parantaminen tulevat ohjelmaan ja samaa tietä myös naisasia, miehensä rinnalla suomalaisuuden puolesta taistelevan naisen tunnustaminen miehen kanssa tasa-arvoiseksi.
Nainen … liittyy yhdessä veljensä kanssa ”Suomalaiseen seuraan”, joka paikkakunnalla ajaa suomalaisuuden asiaa. Siellä hän tutustuu aatteen innostamaan nuorukaiseen, jonka kanssa hän perustaa kodin … kotisivistys, joka näissä merkeissä luotiin, oli tervettä ja arvokassisältöistä.
Aino Voipio, Kotisivistyksestä. Pellervo-seura, Helsinki 1949.

Sata vuotta sitten (ja vähän myöhemminkin) maassamme eli unelma yhteisestä kansakunnasta ja sivistyksestä, jota visioivat muun muassa kirjallisuuden ja kuvataiteen edustajat.  Visiot tosin eivät olleet yksimielisiä, vaan erilaisia tulkintoja ja tulevaisuuden toiveita esittivät niin sivistyneistö ja kansa kuin näiden ryhmien välillä liikkuneet ”läpikulkuihmisetkin”. Kansasta olisi toivottu paljon, eikä sivistyneistökään aina vastannut toivekuvia. Jotkut kansakunnan tulevaisuuden rakentajat nousivat suomalaisen sivistyksen kaanoniin, toiset jäivät unohduksiin.

Monet näistä kansakunnan rakennuspyrinnöistä on hyvässä ja pahassa lakaistu maton alle, mutta niiden perintö elää vielä nykypäivässä. Suomalaisuuden visionäärejä ja kansakunnan edustajia, kanonisoituja ja sivistyneitä, itseoppineita ja unohdettuja käsiteltiin 19.11.2009 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran seminaarissa 1900-luvun alun aatteita. Monet alustukset ja kommentit liittyivät Järnefeltien perheeseen. Upseeri, topografi ja suomalaisuusmies Alexander Järnefelt (k. 1896) on useimmin tunnettu kulttuuriperheen isänä, mutta Jouni Yrjänä nosti esiin Alexanderin oman toiminnan, joka nosti esiin tämän oman toiminnan ja kiintoisan roolin upseerina, joka omalla ammattialallaan edusti pitkään yksin suomenmielisyyttä. Jouni Yrjänän  esitys perustui hänen ja Teemu Keskisarjan kirjoittamaan teokseen Alexander Järnefelt. Kenraali ja suomalaisuustaistelija. (SKS 2009). Monissa seuranneissa alustuksissa käsiteltiin Alexander Järnefeltin poikaa Arvidia (k. 1932), tämän ajatusmaailmaa ja tuotantoa.

Illan viimeinen esitys Läpikulkuihimisiä puolestaan linkittyi Kukku Melkaksen päätoimittamaan samannimiseen kirjaan (SKS 2009), jossa arkastellaan sekä sivistyneistön muotoilemaa omakuvaa kuin kansankin näkökulmia kirjallisuuden, taiteen, yksityiskirjeiden ja lehdistöaineiston kautta. Teoksen ovat kirjoittaneet tutkijaryhmän Kuviteltu kansa jäsenet, ja artikkeleissa pohditaan niin kansankuvauksia – vaikkapa palvelijoiden esittämisen tapoja – kuin esimerkiksi sivistyneistöä, esimerkiksi Krohnin sisarten tulkintojen kautta. Kuten Irma Sulkunen totesi eräässä kommenttipuheenvuorossaan (tai kuten allekirjoittanut tässä muistinvaraisesti ajatusta siteeraa), Järnefeltin ja Krohnin kaltaisten sivistyneistöperheiden toiminnan ja ajatusmaailman tutkimuksessa onkin tärkeää, että sekä perheen naisten että miesten merkitys otetaan kokonaistulkinnassa huomioon.

Hannu Salmen blogissa käsitellään samaa seminaaria.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: