Kenelle säkkipillit soivat?

Joskus konferensseja ja symposiumeja voi joutua järjestämään ikään kuin viran puolesta, jolloin ei välttämättä pääse kuulemaan juuri itseään houkuttavimpia esityksiä, tai kiireet voivat haitata konferenssiosanottoa niin, ettei ehdi nauttia esityksistä. Tällaisten kokemusten jälkeen on mieluisaa, kun pääsee järkkäilemään ja osallistumaan sellaiseen symposiumiin, jonka esitykset ovat toinen toistaan kiintoisampia ja avaavat itselle mainioita näkymiä. Tällainen symposium oli viime viikon lopulla Tampereella järjestetty Materiaaliset maailmat. Aineellinen kulttuuri ja sosiaaliset verkostot Itämeren alueella 1300-1700-luvuilla.

Hauskaa oli, vaikka itse sanonkin, tai nimenomaan koska itse sanonkin, sillä tätä tilaisuutta oli mietitty tutkijaporukalla, ja mietitty nimenomaan porukkaa yhteisesti kiinnostavia teemoja. Kantavaksi aiheeksi nousi lopulta materiaalinen kulttuuri, josta kävivät esitelmöimässä muun muassa Albertus Pictor -tutkija Pia Melin (Tukholman yliopisto), prof. Jan von Bonsdorff (Upsalan yliopisto) ja monet kotoiset tutkijat, jotka tarkastelivat menneisyyden materiaalisia maailmoja taidehistorian, ”tavallisen historian”, arkeologian ja muiden lähitieteiden kautta.

Alustuksissa analysoitiin muun muassa sitä, millainen lahja kelpasi kihlauksen todisteeksi, millaisissa olosuhteissa esine muuttui taikuuden välikappaleeksi ja miksi 1700-luvun nuorten aatelissisarten kapiot maksoivat niin erilaisia summia. Aineellista maailmaa lähestyttiin myös kaupunkikokemusten ja maaomaisuuden kartuttamisen kautta. Kokonaisuutta on vaikea lyhyesti kuvata, mutta eri aiheiden kautta menneisyyden maailman aineellinen ulottuvuus ja koettu elinympäristö, samoin sen muuttuvat merkitykset, tulivat konkreettisemmiksi sekä lähdeanalyysien että hienojen esinekuvien kautta.

Myös sukukirjojen ja sukuvaakunoiden välistä suhdetta pohdittiin – Tiina Miettinen esitteli sukututkimuksen varhaisia juuria Pohjolassa ja tarkasteli sukupuiden esittämistä sekä kirjallisissa lähteissä että kirkkojen vaakunoissa. Mutta mihin käyttöön oli tarkoitettu Ulla Koskisen tilikirjoistaan löytämät, erään aatelismiehen kartanoille tilatut Daavidin harppu ja säkkipilli? Kotoisen musisoinninko iloksi, sotajoukkojen soiteltavaksi, vaiko paimenelle petoja karkottamaan, Grimmelshausenin seikkailukkaan Simplicissimuksen tyyliin? Kuinka monelle ihmiselle riitti ryyppy korkeasta passglasista, kun siitä tarjottiin majatalossa paloviinaa?  Ja miten suuret kulkuset lopulta koristivat aatelisia asuja keskiajan pohjolassa?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: