Henrik tappoikin Lallin?

Olen niin korviani myöten sotkeutunut Suomen keskiajan ja 1500-luvun historiaan ja sen tutkimukseen, että en pysty arvioimaan, miten muut kuin tutkijat lukevat ”vertailevan kirkkohistorian” professorin Anni Isotalon tutkimuksia. Mutta historian tutkijalle ainakin on hupia siitä, miten tarinaan on punottu historiallisia tietoja (mitäs Markus Hiekkanen kirjoittikaan Föglön kirkosta?) sekä vinoiluja ja  viittauksia (vastikään kuollut kirkkohistorian professori ”Kauno Pintanen” – hmm…)

Lukaisin viikonloppuna Isotalon seikkailujen kaksi ensimmäistä, ”Marian koodin” ja ”Valkoisen meren timantit”. Anni Isotalo joutui huomaamaan, että hänen perintönä saamansa koru onkin avain monenlaisiin seikkailuihin ja aarrekätköihin. Ennen pitkää hänen kannoillaan ovat erinäiset koruja ja muinaisuuden tietoja jahtaavat vihamieliset tahot, ei pienimpänä ”Globus Dei” (sarjakuvatarinoiden käsikirjoittaja on julkaissut Opus Dein toiminnasta). Koossa on siis kaikki ainekset klassisiin, hiukan itseironisiin historiallisten aarreseikkailujen käänteisiin, ja tällä kertaa tapahtumapaikaksi on otettu Summa Sariola l. Suomenmaa ja lähiseudut.

Ainakin historioitsijaa Anni Isotalon uudelleentulkittu historia viehättää. Vähän jäin kerronnasta kaipaamaan ”sieluntaisteluita”, kuten Mary Marckilla oli tapana sanoa – kolmisenkymmentäviisi vuotta kadoksissa ollut perheenjäsen ponnahtaa sangen kivuttomasti takaisin perheeseensä. Ehkä siitä olisi voinut kehitellä pientä lisädraamaa Indiana Jonesin kahden viimeisimmän seikkailun ”perheidyllisessä” hengessä?

Olin kommentoimaisillani jotain siitä, ettei oikeista historiantutkijoista välttämättä irtoa napakoita itsepuolustusiskuja rosmojen hyökätessä, mutta sitten muistin, että Isotalon humanististen oikeasti olemassaolevien kollegojen joukosta löytyy niin miekkailijoita, tarkkuusampujia ja karaten taitajia kuin krav magankin hallitsijoita (nämä esimerkit olivat siis naispuolisten tutkijoiden joukosta).  Siitäpä kokoaisi jo suorastaan joukon Charlien enkeleitä? Vai olisivatko ne sarjakuvan pohjalaisessa hengessä Kaarlen, Kallen (tai ehkä Karoliinan) enkeleitä?

Aiheesta muualla: Anni Isotalon tutkimuksia näkyy aiemmin arvioidun muun muassa NettiNartun ja Matti Mattilan sivuilla, ja Kvaak-palstalla on piirtäjäkin ehtinyt mukaan keskusteluun. NettiNartun sarjakuvamuotoinen arvostelu sokerina pohjalla (tintti-viittauksiin ja poliittisiin viittauksiin lisäisin joukkoon historialliset viittaukset)!

2 kommenttia

  1. 12.10.2009 klo 12:15 pm

    Olen muistaakseni myös lukenut kaksi ensimmäistä ”Anni Isotaloa”, mutta eivät (suoraan sanottuna) jättäneet niin vahvaa muistijälkeä, että olisin vaivautunut hakemaan tuoreimman kappaleen käsiini.

    (Historian yliopistotutkinnon suorittanut serkkuni harjoittelee nykyään krav magaa. Ehkä sille on käyttöä urallansa valtion viraston arkistossa?)

    (Otsikostasi tuli mieleen, että Dick Harrisonin Jarlens sekelissä oli jotenkin outo versio Henrikin legendasta. Mutta saattoi olla kyse puutteellisesta ymmärryksestäni )

    • anulah said,

      12.10.2009 klo 3:35 pm

      Kuka tietää, mitä arkistopeikkoja voi vaania arkiston kätkössä – ehkä krav maga on hyödyksi odottamattomissa tilanteissa.🙂

      Pitääpä tarkistaa tuo Harrisonin Henrik-tulkinta. On hyvä ja hyödyllistä, että hän tekee yleisesityksiä keskiajasta, mutta välillä hän tulee ehkä myös vetäneeksi mutkia harvinaisen suoriksi. Esimerkiksi keskiajan kurssikirjastaan näyttää suht monelle opiskelijalle jääneen sellainen mielikuva, että keskiajan lopussa lesket ajautuivat sankoin joukoin prostituutioon, kun eivät enää tulleet toimeen perheenjäsentensä kanssa…


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: