Verta polviin asti

Vaikka nuijasodan verityöt (1596-1597) eivät ehkä enää kuohuta kansan syviä rivejä, sota on pitkään ollut kansallisen historiankirjoituksen kipupiste, jonka hurmeisilla kentillä tutkijat ovat käyneet omia kahakoitaan. Talonpoikien kapinasta ja sen verisestä lopusta on löydetty talonpoikaisen vapauden puolustustahtoa, siihen on peilailtu vuoden 1918 tapahtumia, synnyn syitä on etsitty vallantavoittelijoiden kiihotuksista ja elinolojen kurjistumisesta sekä reaalipolitiikan ja yksinkertaisen rahvaan yhteentörmäyksistä. Laajemmin katsottuna nuijasota on vain yksi episodi, osa 1500-luvun lopun valtakamppailua, jossa eri yhteiskuntaryhmät ja henkilöt ottivat mittaa toisistaan.

Onko kaikesta tästä vielä uutta sanottavissa niin monen hyllymetrillisen jälkeen? Kyllä, varsinkin jos sanottava esitetään hienosti rytmitettynä tiedeproosana, jollaiseksi voisi kutsua Mirkka Lappalaisen uutta kirjaa Susimessu. En ole vielä ehtinyt lukea koko kirjaa, joka vasta ilmestyi, mutta koska henkilöt ja tapahtumapaikat ovat tuttuja, olen uteliaisuuttani lukenut tutun tapauksen sieltä, toisen täältä. Kirja näyttää tekevän lupaavaa synteesiä 1590-luvun tapahtumista. Voimme tiettyyn rajaan ymmärtää sekä Kaarle-herttuaa että nuijasodan kapinoitsijoita, Klaus Flemingiä että vallasta kamppailevaa Sigismundia. Eikä meidän tarvitse suomalaisina historian käyttäjinä tuijottaa itseämme sokeiksi pelkkiin nuijasodan tapahtumiin, vaan konflikti oli koko tuolloisen valtakunnan laajuinen, ja sen lopputulemaan vaikuttivat suuret tapahtumat ja muutossuunnat Euroopan toisilla laidoilla.

Paljon tutkitusta aiheesta on joskus vaikea repäistä uutta näkökulmaa. Lappalaisen aloitus ”Kesällä 1598 suomalaiset hyökkäsivät Ruotsiin” on piristävän herättävä, eikä näytä siltä, että myöhemmilläkään sivuilla olisi uinahtamisen vaaraa. Ja behold! Tässä kirjassa on käytetty alkuperäislähteitä – liian usein nuijasodan kuvaa on rakennettu ensisijaisesti esimerkiksi Grönbladin kiintoisien mutta auttamattoman valikoituneiden lähdejulkaisujen varaan. Esimerkiksi Gottlundin Kopiokirja on loistokamaa, samoin Ruotsin arkistojen ”sekalaiset kokoelmat”.

2 kommenttia

  1. Eva AW said,

    13.09.2009 klo 5:53 am

    Juuri tänään kirjaa esiteltiin HS:ssa! Mirkka on loistava! Yritän saada kirjan käsiini mahdollisimman pian. Ja arkistolähteet rules – omakin tutkimukseni on hyötynyt juuri siitä, että olen mennyt niitä kaivamaan!🙂


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: