Vaikka nuijasodan verityöt (1596-1597) eivät ehkä enää kuohuta kansan syviä rivejä, sota on pitkään ollut kansallisen historiankirjoituksen kipupiste, jonka hurmeisilla kentillä tutkijat ovat käyneet omia kahakoitaan. Talonpoikien kapinasta ja sen verisestä lopusta on löydetty talonpoikaisen vapauden puolustustahtoa, siihen on peilailtu vuoden 1918 tapahtumia, synnyn syitä on etsitty vallantavoittelijoiden kiihotuksista ja elinolojen kurjistumisesta sekä reaalipolitiikan ja yksinkertaisen rahvaan yhteentörmäyksistä. Laajemmin katsottuna nuijasota on vain yksi episodi, osa 1500-luvun lopun valtakamppailua, jossa eri yhteiskuntaryhmät ja henkilöt ottivat mittaa toisistaan.
Paljon tutkitusta aiheesta on joskus vaikea repäistä uutta näkökulmaa. Lappalaisen aloitus ”Kesällä 1598 suomalaiset hyökkäsivät Ruotsiin” on piristävän herättävä, eikä näytä siltä, että myöhemmilläkään sivuilla olisi uinahtamisen vaaraa. Ja behold! Tässä kirjassa on käytetty alkuperäislähteitä – liian usein nuijasodan kuvaa on rakennettu ensisijaisesti esimerkiksi Grönbladin kiintoisien mutta auttamattoman valikoituneiden lähdejulkaisujen varaan. Esimerkiksi Gottlundin Kopiokirja on loistokamaa, samoin Ruotsin arkistojen ”sekalaiset kokoelmat”.
Eva AW said,
13.09.2009 klo 5:53 am
Juuri tänään kirjaa esiteltiin HS:ssa! Mirkka on loistava! Yritän saada kirjan käsiini mahdollisimman pian. Ja arkistolähteet rules – omakin tutkimukseni on hyötynyt juuri siitä, että olen mennyt niitä kaivamaan! 🙂
anulah said,
13.09.2009 klo 7:48 pm
Siltaloilla näyttää olevan muutakin kiinnostavaa historiallista, esimerkiksi Markku Kuisman ”Suomen poliittinen taloushistoria 1000-2000; hauskaa että esittelytekstiksi on valittu vaihteeksi keskiaikainen katkelma. (http://www.siltalapublishing.fi/kirjat/markku-kuisma-suomen-poliittinen-taloushistoria-1000-2000)