Porttiteoria à la Tyler Brûlé

Tämä porttiteoria liittyy lentokenttien lähtöportteihin. Sellaisiin lentoihin joiden yhteydessä jaetaan ilmaisia lehtiä. Niitä on kiva ottaa ja lukea. Ja sitten siitä tulee tapa matkoilla. Ja sitten alkaa tuntua kivalta ostaa ja lukea niitä silloinkin, kun ei ole matkoilla. Ja sitten on myöhäistä, sitä vain istuu ja lueskelee ja hekumoi hyvin kirjoitetun tekstin äärellä ja oppii uutta maailmasta.

Tämä porttiteoria on nimettävä Tyler Brûlén mukaan. Lehtimaailman miekkonen hoitaa Monocle-lehden päätoimittajahommia ja kirjoittaa muun muassa Financial Timesin kolumnia Last Word -sivulle. Usein lentokentän lähtöportilla onkin tullut luettua näitä Financial Timesin kolumneja, joissa taas usein seikkaillaan lentokentän lähtöporteilla. Viimeksi sunnuntain numerossa Mr. Brûlé kirjasi fiiliksiään New Yorkin lennon kanelbulle-tarjonnasta.

Turistiluokassa, laivoilla ja junissa matkustelevan voi välillä olla vaikeaa hahmottaa tuskaa, jota ykkösluokan palvelujen pikku epämiellyttävyydet voivat aiheuttaa. Brûlén sieluun isketyt haavat johtuvat usein sentään suht harmittomista seikoista kuten paperisista alushousuista: elämänhalu katoaa, kun joutuu käyttämään moisia mörköjä hierojalla käydessään, hän murehti aikoinaan. Comon ostovinkitkään eivät kaikilla välttämättä tule välittömään hyötykäyttöön. Eräässä kolumnissa mainittiin Brûlén assistentti, ja tuolloin mieleen hiipi aatos, mahtaisiko hänen assistenttinsa sympata Miranda Priestleyn avustajaa – vaatimustaso on molemmilla korkea.

Ei ihme, että Fast Lane -kolumnit ovat välillä kirvoittaneet mielipidepalstoilla epäilyjä, että koko kaveri on toimituskunnan villiintyneen mielikuvituksen tuotos. Kun Brûlé taannoin moitti Yhdysvaltain 1. naisen vaatetusta, kuului myös ehdotuksia, että Tylerin olisi aika väistyä ja antaa sijaa kuvitteellisen siskon Crème Brûléen kolumneille. Ainakin joidenkin bloggausten perusteella Brûlé kuitenkin on vahvasti olemassa ja singahtelee pitkin poikin palloa kauneuden ja mukavuuden suojakuplassa.

Sen lisäksi, että outokin viehättää, Brûlélla on myös tuttuja fiiliksiä jaettavana. Huonon ja hyvän palvelun kokemuksia voi saada sekä naapurikorttelin Siwassa että Japanin lentokentällä. Vieraan ja kotoisan sekoitus syntyy, kun samassa kappaleessa puhutaan muoti-, gourmet- tai palveluvalikoimista, joita ei ole tiennyt jääneensä paitsi, ja toisaalta riemuitaan tutummista näkymistä kuten tanskalaisesta työmatkapyöräilystä, Esplanadilla kahvittelusta, Akateemisen kirjakaupan lehtivalikoimasta ja pulahduksesta Tukholman saaristossa. Brûlé puhvaakin usein Itämeren piiriä, jossa hänen juurensa ovat.

Niin ja tämä on siis vain kuvaus yhdestä kolumnista lehdessä, joka toimii kohtalokkaan houkuttelevana lähtöporttina paitsi talouden, usein myös kulttuurin, matkailun, muodin, yhteiskunnan, työelämän ja tieteen maailmoihin, joista ei ole paluuta. Ja hyvin kirjoitettuakin on se, eikä aina kumarra mammonalle, joskin näkökulmista voi välillä huomata, että kohdeyleisön materiaalinen maailma ei ole täysin synkronissa historioitsijaplantun elämänpiirin kanssa.

Ja entäs ne Lucy Kellawayn kolumnit ja ”agony aunt” -osio, tai Adam Smithin vinkkipalsta, tai John Authers, tai kirja-arviot… No, niistä ehkä lisää toisella kertaa.

1 kommentti

  1. Ulla said,

    21.08.2009 klo 8:58 am

    Eräs toinenkin bloggaaja on Brûléen pauloissa. Olet hyvässä seurassa:)
    http://blogit.hs.fi/tyyli/kiitos-tyler-brule#comment-2046


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: