Piipahduksia elävään taiteeseen

Sain taas hauskan muistutuksen siitä, millaisia mainioita taiteilijoita ja luovia ihmisiä maailmassa on, kun pääsin katsomaan esittävän taiteen sikermää Saaren kartanolla. Koneen Säätiön omistamalla kartanolla oli paikalla taiteilijoita ja kulttuuriväkeä, joista monet olivat valmistelleet esityksiä kartanon taiteilijaresidenssissä. Allaolevat kuvaukset vastaavat allekirjoittaneen kirjoittajan käsityksiä siitä, mitä oli meneillään.

Ohjelmaan kuului Pauliina Hulkon ja työryhmän avoin harjoitus esityksestä Pavlovan koe. Hulkko luonnehti esitystä koreofoniseksi: ensin ihmiset olivat kuvailleet omin sanoin heille näytettyä pätkää Anna Pavlovan tulkitsemasta Kuolevasta joutsenesta (”nainen, lyhyt röyhelöhame, askel eteen, kallistuu vasemmalle…”). Tämän jälkeen tanssija toisti esityksessään näiden kuvailujen mukaisia liikesarjoja. Tulos oli tietysti aika erilainen kuin Pavlovan alkuperäisessä esityksessä – historioitsijalle se sopi kuvaamaan kadonneita tapahtumia kuvaavien lähteiden viitteellisyyttä.

Lars Wingård puolestaan esitti nukketeatteriesityksen Doktor Heartless – a surgical cabaret, jonka esiintymispaikkana oli otollisesti Kartanon viileä, liki keskiaikainen kellari. Doktor Heartless, kalmankalpea kuikelo, tavoitteli kirurgista läpimurtoa anatomisella friikkishow’llaan ja oli valmis kiduttamaan Pinokkiota sekä raatelemaan itseään ja lähimmäisiään saadakseen aplodeja ja mainetta kirurgina.  Toivottavasti poloinen Doktor Heartless löysi sittenkin tulevaisuutensa glitter-puolella… vai lieneekö sekin ollut lopun alkua?

Kolmantena ohjelmanumerona kartanolla esiintyi Quo Vadis -teatteri, jonka jurttapalettiin kuului sanaton, esineiden ja tunteiden yhteyksiä luotaava esitys. Käytössä oli niin kännyköitä, pelottavia peilejä kuin hanskoja, joiden sisään oli sujautettu partakoneenteriä. Kuten tarkoitus onkin, sisältö aukeaa epäilemättä erikielisillekin katsojille, vai mitä sanotte puolisolle tarkoitetusta, nuppineuloin täytetystä omenasta, jonka lapsi vahingossa söi. Hauskuutta ja riipaisevuutta siis löytyi.

Kaiken kruununa hiipuvan kesän leppeä ilta Saaren kartanolla, jonne vesi- ja maantiet ovat tuoneet ihmisiä jo yli tuhannen vuoden ajan.

%d bloggers like this: