Aino Kallas: tulkintoja

Lopen Syrjässä, Aino Kallas -tapahtumassa 2.8.2009 esiteltiin uunituore kirja Aino Kallas. Tulkintoja elämästä ja tuotannosta (toim. Maarit Leskelä-Kärki, Kukku Melkas ja Ritva Hapuli, BTJ-kustannus 2009). Teoksesta löytyy monenlaisia näkökulmia Aino Kallaksen (synt. Krohn, 1878-1956) elämään ja työuraan, ja lisäksi siinä käsitellään myös Aino Kallas -kirjoituskeruun tuloksia.

Noin kaksisataasivuinen teksti on kirjoitettu yleistajuisesti ja ilman viitteitä, ja luvut ovat juuri sopivan mittaisia, niin että tulin lukeneeksi kirjan melkein kertaistumalta: ”Vielä seuraava luku, ennen kuin alan tehdä muita asioita…” Minkä jälkeen oli pakko vielä tehdä siitä vielä pari muistiinpanoa.

Kirjan alussa on Maarit Leskelä-Kärjen ja Kukku Melkaksen lyhyt Aino Kallaksen elämäkerta, jossa valotetaan hänen elämänvaiheitaan ja kirjailijakehitystään. Muut artikkelit tuovat mukaan sukutradition tuntoja – sisaruuden ja suvun merkitystä, näkökulmia Aino Kallaksen asemaan virolaisena kirjailijana, hänen luontosuhteeseensa, matkailijan elämäänsä, poliittisiin tuntoihinsa ja siihen, miten hänet on vastaanotettu ja muistettu kirjailijana.

Artikkelit on kirjoitettu sujuvasti ja niistä näkyy kirjoittajien rautainen asiantuntemus aiheeseensa. Teksti on punnittua ja viihdyttävää, kerrankin tuntuu siltä että artikkelikokoelma on tyyliltään yhtenäinen, vaikka samalla tuokin hyvin monenlaisia näkökulmia Kallakseen. Artikkelianalyysit kertovat myös muutamasta viime vuosien arkistolöydöstä, esimerkiksi kadonneeksi ja hävitetyksi oletetun Batsheba-näytelmän uudelleen löytyminen.  Tuntuukin siltä, että uusien tulkintojen lisäksi tutkitustakin menneisyyden hahmosta löytyy myös aina jotain uutta aineistoa.

Kirjan lopussa äänen saavat keräyskilpailuun osallistuneet Kallaksen muistelijat. Sekä muisteluissa että itse artikkeleissa tulee vastaan Aino Kallaksen asema kahden – tai useammankin – kulttuurin välissä: suomalaisuusaatetta edustava nuori nainen solmii avioliittonsa kautta kiinteän suhteen Viroon, jota haluaa kaikin tavoin tukea oman aseman etsimisessä, mutta törmää väistämättä myös kulttuurieroihin ja kohtaa vierautta sekä uudessa että vanhassa kotimaassaan. Eikä juopa synny vain näiden kahden maan välillä tasapainoillessa, liikkuuhan Kallas pitkiä aikoja myös diplomaattina Lontoossa ja kauempanakin, esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Pohjois-Afrikassa.

Kirjassa tuodaan hyvin esiin kirjailijan määrätietoinen kirjailijaidentiteetin rakentaminen sekä kamppailu äitiyden ja työn ristipaineessa – ja rehellisyyden nimissä on todettava, että on täysin käsittämätöntä ja tajunnanräjäyttävää, miten paljon aiempien vuosikymmenten naiset ovat pystyneet luomaan kaikkien käytännön koti- ja perhetehtävien lomassa.  Olin näiden analyysien rivinväleissä näkevinäni taas uusia muotoutuvia näkökulmia, jotka odottavat ääneenlausujaansa ja tulkitsijaansa ja joita kirjan kirjoittajat varmasti ajallaan tuovat esiin.

Tulipa samalla vastaan lisätietoa ”Valkean laivan odotuksesta” – siihen on viitattu viime aikoina, kun on puhuttu virolaisista, jotka toivoivat ulkopuolista apua Neuvostoajan  vaikeisiin aikoihin.  Kirjasta sain tietää, että taustalla onkin 1860-luvun uskonnollis-sosiaalinen liike, josta Aino Kallas kirjoitti oman mainion novellitulkintansa.

Lukiessani pohdin myös sitä, että moni menneisyyden henkilö on yleisissä muisteluissa ensisijaisesti tunnettu rakastumistensa kautta. Kuten kirjassakin todetaan, toisille Kallas on tuttu ennen kaikkea suhteestaan erääseen kuuluisaan suomalaiseen runoilijaan (ja tunnustan itsekin kyselleeni nimenomaan tästä aiheesta, kun aloin Kallaksesta tulla tietoiseksi). Samalla tavoin kollegani, joka pian väittelee 1700-luvun von Ferseneistä, on törmännyt siihen, että monille keskeistä on vain Marie Antoinetten suhde kyseisen suvun vesaan, vaikka heidän maailmaansa kuului niin määrättömän paljon muutakin.

Nämä kuuluisat rakkaustarinat voivat toki toimia virikkeenä, joka herättää muutenkin kiinnostuksen tiettyihin menneisyyden ihmisiin ja heidän elämäänsä: ja toisaalta, kuten iltapäivälehtien jutuissakin, rakastuminen ja tunnekuohut tekevät ehkä kaukaisista ja kuuluisista ihmisistä inhimillisempiä ja läheisempiä. Toisaalta, jos ei katse ulotu yksittäisten rakkaussuhteiden tuolle puolen, ne voivat peittää ja latistaa näiden ihmisten elämän ja teot kovin kapeisiin mittoihin. Nämä ongelmat eivät koske käsillä olevaa kirjaa, joka päinvastoin laajentaa Aino Kallaksesta esitettyjen tulkintojen kirjoa.

About these ads
Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

%d bloggers like this: